Tilaa Uutiskirje!

Paikallisuutta datalinssien läpi

Näkökulmat

Kirjoittaja on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa.

Kiinnostaisikohan lehdenlukijaa, mihin hintaan hänen asuinseudullaan on tehty asuntokauppoja viime aikoina ja millainen on ollut hintakehitys viime vuosina?

Clevelandin paikallinen verkkolehti Data Central tarjoaa lukijoilleen vastauksen.

Tai jos Denver Postin lukijoita askarruttaa paikallisen pankin kuntoisuus, sen voi tarkistaa verkkolehden dataosastosta. Louisvillen Courier-Journalin vastaava osio tarjoaa esimerkiksi kattavat tilastot seutukunnan rikoksista.

Oman elämänpiirin tarkastelu ”datalinssien” kautta on valaisevaa.

Nämä ovat esimerkkejä datapalveluista, joita yhdysvaltalaiset alueelliset lehdet ovat ryhtyneet yhä enemmän tarjoilemaan lukijoilleen. Innoittajana on ollut datajournalismin yleinen viriäminen, mutta datapalvelujen on havaittu myös tuovan liikennettä verkkolehtiin, kirjoittaa Tanveer Ali Columbia Journalism Review’ssa.

Monet Data Central -tyyppiset verkkolehtien osiot sisältävät sanan täydessä merkityksessä tanakkaa datajournalismia: on hankittu dataa, on seulottu ja siivottu sitä, on laadittu informatiivisia visualisointeja, on kirjoitettu täydentävää juttua datan kylkeen.

Osa sisällöistä on lähinnä hyödyllisiä linkkejä julkisiin tietovarantoihin. Sellaisetkin palvelevat lukijoita, koska julkishallinnon verkkosivujen syövereistä saman tiedon etsiminen olisi työlästä. Lukijan kannalta hyödyllistä on, että hän löytää päivitetyt tiedot aina halutessaan, ei vain yksittäisen jutun kautta.

Osa sisällöistä on lähinnä hyödyllisiä linkkejä julkisiin tietovarantoihin.

Erään paikallisen sanomalehden datajournalisti selittää lukijoiden kiinnostusta tällaisiin juttuihin sillä, että oman elämänpiirin tarkastelu ”datalinssien” kautta on valaisevaa.

Kun lukija voi – esimerkiksi – verrata oman seutunsa autoilijoiden ajotapoja naapurialueiden tiekäyttäytymiseen, syntyy mukavaa puheenaihetta.

Pienten ja pienehköjen lehtien datajournalismi on tullut aiempaa yleisemmäksi, kun yhtäältä tarvittavia työkaluja on entistä helpommin kaikkien ulottuvilla ja toisaalta dataa on aiempaa paremmin saatavilla verkossa.

Silti lehtien ongelmana on datajournalismin työintensiivisyys. Tyypillisesti dataosioita tehdään yhden tai korkeintaan muutaman toimittajan ja visualistin voimin. Mutta näinkin siis saadaan aikaan lukijoita palvelevaa ja heitä kiinnostavaa verkkosisältöä.

 

Mobiiliin muiden kanavien kustannuksella

Vaikka mobiili on päivän sana, ei pitäisi unohtaa pöytäkoneille tarkoitettujen verkkojulkaisujen kehittämistä, kirjoittaa Wolfgang Blau Nieman Journalism Labin blogissa. Aiemmin Die Zeitin verkkopuolen päällikkönä toiminut ja nykyisin Guardianin digitaalisesta stategiasta vastaava Blau muistuttaa, että iso osa ihmisistä lukee, ja haluaa lukea, verkkolehtiä työaikanaan, työkoneiltaan.

Blau on sitä mieltä, että samalla kun verkkolehdillä on yhä kosolti tekemistä mobiilijulkaisujen osaamisessa, kehityksessä on menty äärestä laitaan.

Älypuhelimille ja tableteille suunnitellut julkaisut näyttävät usein kankeilta isommilla ruuduilla.

Mobiilijulkaisuja on kehitetty mutta isolta näytöltä luettavan julkaisun kustannuksella. Älypuhelimille ja tableteille suunnitellut julkaisut näyttävät usein kankeilta isommilla ruuduilla. Esimerkkeinä Blau mainitsee muun muassa Wiredin, NBC Newsin ja Slaten.

Blau myöntää, että työpaikan ulkopuolella mobiililaitteet ovat valta-asemassa ja niiden käyttö kasvaa kaiken aikaa. Mutta useiden verkkolehtien käyttöhuiput ovat työpäivinä ja työaikoina. Tällöin käytössä ovat pöytäkoneet ja perinteiset kannettavat tietokoneet. Ja niiden käyttäjät ovat tärkeä lukijaryhmä verkkolehdille.

 

Huokeita mobiilityökaluja toimittajille

Mobiilivälineet eivät ole vain journalismin julkaisemista varten, vaan myös apuna journalismin tekemisessä.

Journalism.co.uk-julkaisussa esitellään taas yksi hyödyllinen lista sovelluksista, joita toimittajat voivat käyttää työssään mobiililaitteilla. Kun listan kokoaja on Irlannin yleisradioyhtiön innovaatiopäällikkö, lista keskittyy audiovisuaalisen aineiston työstämiseen. Näinä aikoina siitä on toki hyötyä kaikille verkkojulkaisujen tekijöille.

Sovellukset ovat joko ilmaisia tai maksavat vain muutaman euron. Ne ovat siis myös ei-ammattilaisten ulottuvilla.

Listassa on useampikin liikkuvan kuvan ja äänen tallennukseen passeli sovellus, joilla voi myös kevyesti editoida materiaalia. Siten ohjelmat ovat avuksi esimerkiksi verkkolehtien toimittajille, jotka tekevät videoklippejä juttuihinsa. Kaikki esitellyt ovat iOS-sovelluksia.

Listassa on huomionarvoista se, että sovellukset ovat joko ilmaisia tai maksavat vain muutaman euron. Ne ovat siis jokseenkin kenen tahansa, myös ei-ammattilaisten ulottuvilla. Kiinnostavaa ja aikojen muuttumista kuvaavaa on sekin, että tällaiset kevyet työkalut kelpaavat nykyisin myös isoille tv-taloille, jotka aiemmin pitäytyivät raskaissa ”ammattilaistyökaluissa”.

 

Organisaatiot kokeilujen tukena

Ketterä kehitys digiaikana näyttää edellyttävän mediassakin jäykkien organisaatioiden purkamista ja tilaa ennakkoluulottomille kokeiluille. Kahta esimerkkiä Atlantin kummaltakin rannalta kannattaa tutkia tarkemmin.

Britanniassa Trinity Mirror Group on purkanut ajatusta yhden kaiken kattavan verkkojulkaisun paketista.

Reilun vuoden aikana yhtiö on perustanut neljä omaa start up -verkkojulkaisua. Yksi tarjoaa viihdettä, toinen datajournalismia, kolmas palvelee urheilusta kiinnostunutta yleisöä. Neljäs sisälsi human interest -juttuja, mutta se ehdittiin jo lopettaa, kun odotukset kävijämääristä eivät täyttyneet. Muuten Trinityssä on oltu tyytyväisiä uutuuksiin.

Trinityssä korostetaan, etteivät tällaiset kokeilut olisi mahdollisia ilman itseohjautuvien pienten työryhmien sallimista. Suurprojekteissa energiaa tärvääntyy hankkeen organisointiin sen tekemisen kustannuksella.

Yhdysvalloissa First Look Media aikoo olla pikemminkin ”journalismin elävä laboratorio” kuin perinteinen verkkojulkaisu. Yhtiö julkaisee jo Intercept-verkkolehteä, ja aikoo perustaa toisen, joka kohdentuisi maan politiikkaan ja kulttuuriin. Mutta jatkossa onkin tulossa journalistisia kokeiluja, eräänlaisia reaaliaikaisia laboratoriotestejä.

Ja mikäs on kokeillessa, kun varaa on. First Look Median pyrintöjä nimittäin tukee eBayn perustaja Pierre Omidyar 250 miljoonan dollarin sijoituksella.

Olennaista kuitenkin on, että tässäkin tapauksessa halutaan väistää ison, ja yleensä siis jäykän, organisaation vaivoja. Uusia kuvioita tehdään irtonaisella otteella, kuunnellaan kohdeyleisöjä, ja tarpeen vaatiessa toimimattomat konseptit lakkautetaan ja kokeillaan uusia.

Gigaomissa kirjoittava Matthew Ingram pitää toimintatapaa järkevänä aikana, jona kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä lopulta on kestävä strategia digimaailmassa.

Lisää aiheesta