Jokaisella voimalla on vastavoimansa. Ja suurella voimalla on suuri vastavoima. Globalisaatio on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan yksi eniten elämäämme muuttaneita asioita. Nyt paikallisuus on noussut ympäri maailmaa kaupallisesti merkittäväksi voimaksi.
Ilmiö näkyy yritysten korkeimmalle johdolle suunnatuissa strategiakirjoissa. Sellaisissa kuten Overthrow II, joka lanseerattiin näyttävästi kesällä maailman suurimmassa markkinointialan tapahtumassa Cannes Lionsissa.
Opuksessa avataan kymmenen eri strategiaa, joilla yritykset pärjäävät alati kiristyvässä kilpailussa. Strategioista kiinnostavin on nimeltään ”Local heroes”, jossa yritykset hakevat kilpailuetua luottamalla paikallisuuden voimaan. Nämä firmat ovat häpeilemättömän ylpeitä omista juuristaan ja ammentavat alueellisesta identiteetistä. Tähän strategiaan luottavat yritykset haluavat olla kaikkea muuta kuin kasvottoman kansainvälisiä eli tylsiä.
Suomessa etenkin juomateollisuus kasvaa paikallisuuden avulla. Selkein esimerkki on tislaamo Kyrö Distillery. Maailman parhaana ginin tekijänä palkitun yhtiön pääkonttori on edelleen eteläpohjalaisen Isonkyrön vanha kivimeijeri.
Kyrön kiitelty muotoilukieli on erittäin taidokasta ja täydellisen kansainvälistä. Tämä ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, että markkinoinnissa korostetaan kotikylää, hyödynnetään sen historiaa ja suomalaisen luonnon erityispiirteitä. Paikallisuus ei tarkoita pienuutta. Yhtiö kasvaa rajusti tähdäten maailman suurimmaksi ruisviskin tekijäksi.
Kilpailija naapurikylästä Koskenkorvasta käyttää samaa reseptiä, vaikka tuote on eri. Koskenkorvan kansainvälinen slogan on ”Vodka from a village”. Koko bränditarina nojaa siihen, että tämä vodkapa ei tulekaan mistään jättitehtaasta, vaan sen tekeminen on kyläläisten yhteinen asia ja tärkeä elinkeino. Luodaan ja kommunikoidaan merkityksiä. Klassista brändäämistä siis.
”Idea Ilkan ja Pohjalaisen yhdistämisestä on joko neroutta tai pohjalaista hulluutta.”
Olutpuolella pienpanimoista parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka eivät apinoi Amerikkaa, vaan ovat reteästi jostain kotoisin. Suomen suurin pienpanimo on nimeltään Laitila. Viime vuonna alan kovimmasta kasvusta ovat vastanneet Olavinlinnan historiasta innoituksensa saanut Mustan Virran Panimo ja espoolaisuuttaan kaikkialla korostava Fat Lizard.
Paikallisuuden trendi on vallannut monta muutakin toimialaa.
K-ryhmä palaa vauhdilla juurilleen. Ennen niin rajun ketjuohjauksen sijaan yhtiö luottaa taas keskenään erilaisiin kauppoihin. Sellaisiin, jotka ottavat eri alueiden ja niiden asukkaiden ominaispiirteet paremmin huomioon. Sanaparia ”kauppiaskohtainen liikeidea” hoetaan nyt ympäri Keskoa. Toinen tehokkaasti ketjuohjattu yritys Kotipizza edellyttää nykyään franchising-yrittäjiltään yhä enemmän nimenomaan paikallista vaikuttamista ja mainontaa.
Uutismediassa suuri ja mahtava Helsingin Sanomat on ottanut alueellisuuden tuotekehityksen keskiöön. Lehti on perustanut valtakunnallisen painoksen oheen paikalliset printtiversiot Vantaalle, Espooseen ja Helsinkiin. Tuusulaan, Keravalle, Järvenpäähän ja Hyvinkäälle on palkattu aluetoimittajia, jotka tekevät digiin juttuja Keski-Uudenmaan elämänmenosta.
Tätä kehitystä vasten onkin perin kiinnostava seurata Pohjanmaan tapahtumia. Maamme legendaarisimpiin sanomalehtiin lukeutuvien Ilkan ja Pohjalaisen yhdistäminen yhdeksi lehdeksi on yksi rohkeimpia liikkeitä, joita toimialalla on nähty. Meidän – ja juuri meidän seudun oma lehti on tärkeä yhteenkuuluvuuden tunteen tuoja.
Paikallisidentiteetti on erittäin herkkä asia. Ei toki yhtä herkkä kuin Seinäjoen ja Vaasan välit. Idea on niin rohkea, että se on joko neroutta tai sitä kuuluisaa pohjalaista hulluutta.
