Sulje

Mika Laine

Paikallislehti ja omistus

Konserni

Yksityisomistuksessa olevia paikallis- ja kaupunkilehtiä on siirtynyt viime vuosina mediakonsernien omistukseen. Tänä päivänä yli puolet Suomessa ilmestyvistä paikallis- ja kaupunkilehdistä on konserniomisteisia, ja konsernisoituminen jatkuu edelleen. Syitä omistuspohjan vaihtumiseen on useita.

Konserniomistukseen siirtyvällä lehdellä ja sen pienyrittäjällä saattaa elää unelma suuren mediayhtiön resursseista pienen paikallislehden kehittämiseksi.

Paikallislehden tekemisessä on keskeisenä piirteenä monitekemisen kulttuuri, paikallistuntemus sekä nopea päätöksenteko. Mediayhtiöiden näkökulmasta taas yksittäisillä paikallislehdillä ei juuri ole painoarvoa, vaan mediayhtiöt tavoittelevat niillä levikkipeittoa – ja paikallislehdestä tulee yksi konsernin kulujen maksaja.

Excelit ja ruutuvihot saavat väistyä, kun paikallistoimitukseen ajetaan sisään mediayhtiön käyttämät kankealta tuntuvat asiakashallinta- ja julkaisujärjestelmät. On siinä vanhakantaisella ilmoituskonsultilla opettelemista, kun jokainen asiakaskohtaaminen tulee merkitä jatkossa vihon sijaan asiakashallintajärjestelmiin.

Viestintävälineet uusitaan ja palavereita varten rakennetaan videoneuvotteluyhteydet, ellei koko toimitusta sitten siirretä konsernin tiloihin ja kauemmas keskeltä kylää ja lukijoita.

”Paikallislehden rooli on vain tarjota pakettiin laajaa peittoa mutta alhaisella millihinnalla.”

Ennen paikallislehdessä it-asiat ja niihin liittyvät ongelmat hoidettiin omin voimin tai korkeintaan käytettiin tuttua sukulaispoikaa, jos tietokone sattui tilttaamaan. Järjestelmäintegraation myötä paikallislehden it-kulujen budjetti moninkertaistuu summaksi, jolla olisi ennen saanut palkattua vaikkapa oman it-osaajan taloon.

Myös mediayhtiön hallinnolliset kulut jyvitetään paikallislehdille. Niiden vastineeksi saa vaikkapa tiukan ja joustamattoman luotonvalvonnan. Jos asiakkaalla ennen sattui olemaan laskuja rästissä, riitti myyjän puhelinsoitto ja laskujen maksusta saatiin sovittua. Konsernin perintäpolitiikka tarkoittaa luottokieltoa ja käteismaksua. On siinä mainosmyyjällä selittämistä, miksi hän ei voikaan julkaista asiakkaan ilmoitusta.

Pienen paikallislehden tärkeimmät tulonlähteet ovat paikalliset kivijalkakaupat. Mediayhtiöiden myyntijohdossa keskitytään kuitenkin liikaa isoihin asiakkuuksiin ja yritetään kalastella sitä ”isoa kauppaa”. Paikallislehden rooli on vain tarjota pakettiin laajaa peittoa mutta alhaisella millihinnalla.

Päätöksen teko viedään mediayhtiön pääkonttoriin, eikä paikallisella yksikönjohtajalla ole juuri muuta valtaa kuin toteuttaa konsernin linjauksia. Hallinnollisten tehtävien siirtyminen konsernille vapauttaa lehdeltä resursseja, mutta säästyvä aikaa kuluu mediayhtiön kanssa käytäviin toistuviin palavereihin.

Paikallislehtien merkitys näkyy mediayhtiölle kokonaisuutena eikä yksittäisten lehtien omistamisena. Tällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia paikallislehden sisältöön, jos toimintaa päätetään tehostaa toimituksia keskittämällä ja yhteisellä sisällöntuotannolla. Tämä vie ennen lukijaa lähellä olleen toimittajan entistä kauemmas pois lukijan arjesta.

Jos yksityisomisteista ja yrittäjäpohjalta kustannettua paikallislehteä on johdettu tehokkaasti kevyellä kulurakenteella jo ennen siirtymistä mediayhtiön omistukseen, ovat säästökohteet vähissä. Suurin kuluerä lienee henkilöstökulut, jos konsernin veloituksia ei huomioida.

Onko paikallislehdelle ainoa keino säilyä hengissä siirtyä pois konserniomistuksesta?

> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle.  Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi.

Kommentit