Mannerheiminaukio, Helsinki, 9. syyskuuta 2006. Megafonista räsähtää komento: ”Ottakaa kuvaaja kiinni!”
Näin aloittaa Suomen Kuvalehden uutiskuvaaja Markus Pentikäinen kuvauksensa Asem-mielenosoituksesta, jossa hän oli työkomennuksella.
Tiistaina 4. helmikuuta 2014 Markus kirjoitti blogin seitsemän ja puoli vuotta kestäneestä matkastaan Töölön Kisahallin putkan, suomalaisten oikeusasteiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n kautta nykyhetkeen.
Hän oli juuri palannut Kiovan Maidanin aukion barrikadeilta kuvaamasta Ukrainan opposition väkivaltaiseksi muuttunutta mielenosoitusta. Kiovassa turvallisuusjoukkojen ja mielenosoittajien yhteenotoissa paikallisia ja kansainvälisiä journalisteja oli loukkaantunut, heitä oli pidätetty ja uhkailtu.
Seitsemän vuotta aiemmin Pentikäinen otettiin kiinni 17,5 tunniksi Helsingissä Kiasman edessä ja tuomittiin sittemmin kaikissa suomalaisissa oikeusasteissa syylliseksi niskoitteluun poliisia vastaan. Suomen Kuvalehden mielestä päätös oli osoitus kyvyttömyydestä nähdä, mistä sananvapaudessa on kyse. Näkemykseen yhtyivät journalistijärjestöt Suomessa ja ulkomailla. Pentikäisen palattua Kiovasta helmikuussa 2014 vastassa oli EIT:n päätös, joka vahvisti suomalaisen oikeuden käsityksen: kiinniotossa ei ollut kyse sananvapauden rajoittamisesta. Suomen valtio voitti oikeusjutun.
Valokuvaajan tehtävä mielenosoituksessa on kuvata tapahtumaa. Poliisin tehtävä on hallita tilanne. Kumpikin tekee työtään. Oikeusvaltion työnjaossa medialla on raportoijan rooli: sillä on velvollisuus kertoa, jotta yleisön oikeus tietää toteutuisi.
Oikeuden tulkinta on lähtenyt siitä, että työskentelevää journalistia koskevat täsmälleen samat määräykset kuin tavallista kansalaista. Poliisia on toteltava.
Journalistilla on vaikeuksia kunnioittaa päätöstä, joka sotii sananvapautta vastaan.
Oikeusoppineista tohtori Sakari Huovinen oli yksi harvoista toisinajattelijoista. Hän analysoi tapausta Lakimies-lehdessä (5/2008) ja samassa hengessä Facebookissa helmikuussa:
”Medialla on tietyissä tilanteissa yksilön sananvapautta laajempi toimintavapaus… poliisi ei ottanut huomioon, että paikalla oli sananvapauden kannalta eri asemissa olevia henkilöitä. Reaaliaikaisen tiedonvälityksen perustellut tarpeet ja poliisitoiminnan vaatimukset joutuivat törmäyskurssille.”
Huovisen mukaan viranomaisten tulee tilanteen mukaan huomioida median tarpeet ja suhtautua median edustajiin eri tavalla kuin muihin.
Suomen Kuvalehden pääkirjoitus totesi jo 15.9.2006: ”Asem-kokouksen aikana suomalaisille näyttäytyi uudenlainen poliisi, maailmalta paljon tutumpi kuin perinteinen suomalainen. Tämä poliisi vaientaa väen uhkailemalla, estää perusoikeuksien toteutumisen, kuten vapaan mielipiteen ilmaisun. Totalitaarisesta valtiosta tuttu, pamputtava ja kansaa vihollisena pitävä poliisi…”
Tällaisesta tilanteesta sadat journalistit ympäri maailmaa raportoivat jatkuvasti. Se on leipätyötämme.
Journalistilla on vaikeuksia kunnioittaa päätöstä, joka sotii sananvapautta vastaan. Journalistijärjestöt Suomessa ja ulkomailla ovat protestoineet EIT:n päätöstä vastaan.
On vaikea uskoa, että se olisi lopullinen eurooppalainen näkemys sananvapaudesta. Sitä eivät uskoneet ne kaksi EIT:n tuomariakaan, jotka jättivät eriävän mielipiteensä kolmea muuta vastaan Pentikäisen oikeusjutussa.
> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected].
