Tilaa Uutiskirje!

Onko paha paikka?

Näkökulmat

Kirjoittaja on Kalevan toimittaja, joka työskentelee Lännen Median lukemistotoimituksessa.

Hetkinen, nyt pitää taas vähän miettiä.

Jos kirjoitan jutun, johon tarvitaan haastateltavaa ammattijärjestöstä, voinko soittaa Pohjois-Pohjanmaan aluetoimistoon, josta löytyisi selväsanainen asiantuntija? Vai pitääkö tavoitella jotakuta pääpaikalta Helsingistä?

Mistä kannattaisi etsiä ihmiset maataloudesta kertovaan juttuun? Jos käydään maatilalla Varsinais-Suomessa ja Lapissa, toimiiko se Pohjanmaalla?

Tympiiköhän turkulaisia, jos haastateltava kuvataan Oulun Toripolliisilla? Äläkä sitten poista taitossa sitä toista ällää, se kuuluu siihen.

Kun Lännen Mediaa eli kahdentoista maakuntalehden yhteistoimitusta käynnisteltiin, tehtiin selväksi, että paikkakuntia ei peitellä. Seinäjokelainen saattaa toki miettiä, miksi hänen lehdessään pihanhoitorituaaleistaan kertoo rovaniemeläinen viherpeukalo. Paljon pahempaa kuitenkin on, jos kuvan vehreä piha ei sijaitse missään.

Linjattiin myös, että juttujen tulee toimia joka puolella sellaisinaan. Ei haluttu synnyttää kahteentoista lehteen uutta tehtävänimikettä, taviskainaloiden tekijää.

Silti lausuttiin myös taikasanat: ihmisen kautta.

”Kaukovainiolla tankkaava Erkki Perälä saattaa tympiä muita kuin Kalevan lukijoita. Jos hän huljuttaa tankkiinsa Suomen kalleinta bensaa, hän on kelpo esimerkki missä tahansa päin maata.”

Moni juttu on nykyisin vähemmän muotoa ”bensan hinta nousee” ja enemmän muotoa ”Kaukovainion Teboililla keskiviikkoiltana tankannut Erkki Perälä ei raskinut lorauttaa tankkia kerralla täyteen”. Siksi yhteistoimituksessa käydään jatkuvaa rajanvetoa siitä, milloin paikallisuus on häiritsevää ja milloin ei.

Havainnot, jotka vajaan vuoden mittainen kokemus on tuottanut, johtavat loppujen lopuksi melko yksinkertaiseen tulokseen: mitä erikoisempi puuha, omaperäisempi henkilö tai epätavallisempi kokemus, sitä vähemmän paikalla on väliä.

Kaukovainiolla tankkaava Erkki Perälä saattaa hyvinkin tympiä muita kuin Kalevan lukijoita. Jos hän huljuttaa tankkiinsa Suomen kalleinta bensaa, hän on kelpo esimerkki missä tahansa päin maata. Jos Erkki Perälä sattuisi olemaan vaikkapa numeroniilo, joka on pitänyt kirjaa bensan hinnasta 1970-luvulta lähtien, juttu ahmittaisiin joka puolella.

Aina ei ole itsestäänselvää, mikä toimii ja mikä ei.

Kaksi juttua, molemmat tosielämän esimerkkejä Lännen Median ja sitä edeltäneen teemasivuyhteistyön ajoilta: Toinen on ruokasivun vakiopalstan juttu, jossa asiantuntija arvioi valitsemaansa viiniä. Toinen on aukeaman juttu porilaisesta eläkeläismiehestä, joka päätti maalata rähjääntyneen kaiteen Kokemäenjoen rannassa ilman kaupungin siunausta.

Kysymys kuuluu: kumpi toimi ongelmitta eri puolilla Suomea ilmestyvissä maakuntalehdissä?

Se porilaisen eläkeläisen pensselöintipuuhista kertova juttu. Siitä tuli kokoaan suurempi, hauska ja lämminhenkinen tarina pienen ihmisen erävoitosta itsensä naurunalaiseksi tekevää byrokratiaa vastaan. Kiittävää palautetta tuli joka puolelta Suomea.

Periaatteessa aina ja kaikkialla toimiva viiniarvio sen sijaan meni reisille. Oululainen viininystävä innostui arvioijan ylistävistä sanoista ja päätti lähteä varta vasten Alkoon. Iltapäivällä hän soitti tuohtuneena Kalevan toimitukseen: olisiko ollut liikaa vaivaa, jos olisitte kertoneet, että tätä erinomaista tuotetta on turha haeskella muiden kuin Etelä-Suomen Alkojen hyllyistä?

Lisää aiheesta