Samaan aikaan, kun Venäjän ohjukset moukaroivat koteja ja leikkikenttiä Ukrainassa lokakuun alkupuolella, Tallinnassa kokoontui vaikutusvaltainen joukko miettimään, miten läntisten demokratioiden rivit saataisiin tiiviimmiksi.
Tapahtuma oli Tallinn Digital Summit. Se on Viron valtion ”lippulaivatapahtuma”, jolla maa rakentaa ja vahvistaa brändiään digitalisaation pienenä mutta ketteränä ihmemaana. Tilaisuuden avasivat Viron pääministeri Kaja Kallas ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Paikalla oli myös lukuisia muita päättäjiä eri puolilta maailmaa sekä digidemokratiainnovaatioita kehittäviä yrityksiä ja järjestötoimijoita. Suomessa tapahtumaa huomasi tuskin kukaan.
Samana päivänä uudelleen kiihtynyt sota Euroopassa antoi tilaisuuden puheille kummasti pontta. Tilaisuudessa toistui ajatus siitä, että tiiviisti verkostoituneissa ja toisistaan riippuvaisissa yhteiskunnissa yhteistyö ja luottamus ovat kriisien keskellä keskeisiä keinoja puolustaa demokratiaa.
”Missä ovat kaikki uudet suomalaiset demokratiainnovaatiot tai sellaisia kehittävät yritykset ja yhteisöt, pienet tai suuret?”
Tallinnan tapahtuma sai miettimään, mitä luottamukseen perustuva yhteistyö voisi tarkoittaa suomalaisen mediaympäristön kannalta. Mikä voisi olla mediayritysten rooli suomalaisen informaatioympäristön puolustamisessa tulevaisuudessa? Entä missä ovat kaikki uudet suomalaiset demokratiainnovaatiot tai sellaisia kehittävät yritykset ja yhteisöt, pienet tai suuret?
Kysymys on olennainen, sillä hybridissä mediaympäristössä demokratian ideaa ei voida puolustaa vain aseilla, pystyttämällä aitoja tai kehittämällä kyberturvallisuusratkaisuja.
Valtiollisen varautumisen rinnalle tarvitaan myös esimerkiksi riippumattomia mediayrityksiä, jotka eivät tyydy vain perinteiseen tiedon portinvartijan rooliin, vaan myös torjuvat yhteistyössä aktiivisesti disinformaatiota, tukevat yleisöjensä omaa aktiivista toimijuutta ja tunnistavat roolinsa luottamusta rakentavien verkostojen solmukohtina.
