Tilaa Uutiskirje!

Olemme samanmielisempiä kuin voisi ajatella, mutta ikävät tunteet osin kuviteltua vastapuolta kohtaan yleistyvät

Esimerkiksi viestipalvelu X:n keskusteluja seuraamalla ei voi päätellä polarisaation astetta. Kärkäs keskustelu voi kuitenkin lisätä sitä, sanoo sosiologian yliopistotutkija ja dosentti Antti Gronow.

"Tietty määrä ideologista polarisaatiota on hyvästä. Jos sitä ei olisi lainkaan, puolueiden välillä ei olisi mitään eroja", sanoo Antti Gronow.
Ajankohtaiset

Kesän keskustelut X:ssä eli entisessä Twitterissä ovat olleet repiviä. Mitä sosiaalisen median perusteella voi päätellä polarisaatiosta, sosiologian yliopistotutkija ja dosentti Antti Gronow?

On hyvä muistaa, että X:n keskustelijat eivät ole edustava otos suomalaisista vaan siellä politiikasta keskustelevat ovat tutkimusten mukaan kaikkein kärkkäimpiä. Osa maltillisista pysyy hiljaa, koska oman viiteryhmän kärkkäiltä tulee helposti satikutia.

X:n perusteella ei voi päätellä polarisaation astetta, mutta se voi aiheuttaa polarisaatiota, kun syntyy kuvitelma, että noin se vastapuoli yleensä ajattelee. Myös huomio sosiaalisessa mediassa kiinnittyy usein aiheisiin, jotka ovat kaikkein jakavimpia.

Onko polarisaatio Suomessa lisääntynyt?

Kukaan ei vielä tiedä tämän kesän muutoksista, mutta aiemman tutkimuksen perusteella ideologinen polarisaatio ei niinkään ole lisääntynyt mutta affektiivinen eli tunnepohjainen taas on jonkin verran.

Ideologinen polarisaatio on sitä, että poliittiset näkemykset erkanevat toisistaan. Voi olla johonkin teemaan kuten maahanmuuttoon liittyvää polarisaatiota, mutta ideologisesta polarisaatiosta puhutaan vasta, kun meillä on monia asiakokonaisuuksia, joista samat ryhmät ajattelevat tahoillaan eri tavalla. Edes Yhdysvalloista ei ole kauheasti näyttöä, että ideologinen polarisaatio olisi yleistynyt väestön keskuudessa, vaikka poliittisen eliitin joukossa onkin.

Tunnepitoinen polarisaatio taas on sitä, että negatiiviset tuntemukset vastapuolta kohtaan lisääntyvät.

”Se voi lisätä polarisaatiota, jos asiat nähdään ryhmien välisenä taisteluna, johon liittyy moraalista närkästystä.”

Kumpi on vaarallisempaa polarisaatiota?

Tutkijoiden konsensus on, että affektiivinen polarisaatio on hankalampaa. Tietty määrä ideologista polarisaatiota on hyvästä. Jos sitä ei olisi lainkaan, puolueiden välillä ei olisi mitään eroja – miksi kukaan äänestäisi? Affektiivinen polarisaatio taas johtaa pahimmillaan viholliskuviin vastapuolesta. On solvaavaa kielenkäyttöä, tahallista väärinymmärtämistä.

Yhdysvalloista on tutkimustuloksia siitä, etteivät ihmiset halua lapsensa menevän naimisiin vastapuolta edustavan tahon kanssa, republikaani demokraatin kanssa. Suomessa tietysti monipuoluejärjestelmä suojaa jonkin verran.

Miksi affektiivinen polarisaatio lisääntyy?

Sosiaalinen media varmasti vaikuttaa, mutta myös poliittisen eliitin ja puolueaktiivien käytös. Sosiaalinen media kannustaa tölväisevään ja negatiiviseen puheeseen. Kaikki puolueet harrastavat sitä, mutta oikeistopopulistit ovat erikoistuneet tietoiseen polarisointiin. Oli viesti mikä tahansa, se puetaan vastustajan tölväisyn muotoon.

Vedät parhaillaan tutkimushanketta, jossa selvitetään verkostoanalyysin avulla uutislinkkien jakamista X:ssä. Mitä tästä tiedetään nyt? 

Katsomme, miten uutislinkkien jaot leviävät kuplien sisällä ja välillä. Jos ne leviäisivät vain tiettyjen kuplien sisällä, polarisaatio olisi korkeaa. Suomessa isot mediatalot ovat kuitenkin niin dominoivia, että niiden linkit leviävät kuplien välillä. Voi kuitenkin olla, että tulkinnat samoista uutisista vaihtelevat, ja seuraavaksi tutkimme tätä. 

Mikä merkitys uutismedialla on polarisaation synnyssä tai estämisessä?

Se on vaikea ja iso kysymys. Maissa, joissa luotetaan paljon mediaan, polarisaatio on alhaisella tasolla, ja meillä polarisaatio on moneen maahan verrattuna vähäistä. Suomessa mediankäyttö ei ole puoluepoliittisesti jakautunutta. Tässä kohtaa voisi puolustaa myös julkisrahoitteista Yleisradiota, jonka sisältöön kaikilla on pääsy.

Se voi lisätä polarisaatiota, jos asiat nähdään ryhmien välisenä taisteluna, johon liittyy moraalista närkästystä. Mutta jos politiikka on riitaisaa tai poliitikot tekevät typeryyksiä, kyllähän median on siitä raportoitava. Olen nähnyt sellaistakin, että polarisaation pelkoa käytetään syynä hiljentää kriittistä keskustelua.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast