Sulje

Nimitys: Kalevan datajournalisti Tuomas Hirvosen mielestä aivovuoto Ylelle ei ole ongelma mutta se on, että ulkopuolisten annetaan määrittää liikaa journalismia

nimitys

Tuomas Hirvonen aloitti marraskuun alussa Kalevan datajournalistina. Hän siirtyi tehtävään editoivan verkkotoimittajan työstä Yle Pirkanmaalta. Hän on työskennellyt Ylellä yhteensä reilut 15 vuotta useissa toimituksellisissa tehtävissä myös päivätuottajana ja vastaavana tuottajana.

Asteikolla 1–10, kuinka iso ongelma on työntekijöiden aivovuoto yksityisestä mediasta Ylelle?

Olet ilkeä. Ei kai se ole ongelma. Se on ilmiö, sen tunnistan. Jos olisin maakuntalehden päätoimittaja, sanoisin 9, mutta koska en ole, sanon 1. Olemme kaikki pyöröovissa. Kun ihmiset liikkuvat ristiin rastiin, se rikastaa journalismia ja sitä kautta kaikki hyötyvät.

Miksi itse siirryt Yleltä Kalevaan?

Siihen liittyy se, että puolisoni Leena Hirvonen sai Kainuun Sanomista töitä. Paluu pohjoiseen oli luonteva paikka katsoa uusia kuvioita. Yleläisenä olen seurannut kateellisena Kalevan yleisösuhdetta. Kalevalla on täällä puheenaiheliiderin rooli.

Mitä olet oppinut verkko­journalismin tekemisestä Ylellä?

Ehkä isoin oppi on ymmärtää se, miten vähän tietää ja miten hereillä pitää koko ajan olla. Junat menevät niin nopeasti. Täytyy olla nöyrä yleisöä kohtaan. Ei voi ikinä olettaa, että ihmiset toimivat niin kuin itse toimit.

Oletko Kalevan ensimmäinen datajournalisti?

Olen. Tulemme tekemään yhtä aikaa rekrytoidun visualistin kanssa tiivistä yhteistyötä. Luomme visuaalisesti vaikuttavia paketteja digiin.

Tavallaan kaikki me, jotka teemme uutisjournalismia, olemme datajournalisteja. Teen sitä vain projektiluontoisesti ja syvemmin. Datajournalisti meillä tarkoittaa sitä, että etsin aiheita datasta ja osaan jalostaa sitä journalismiksi.

Luonnehdit tehtävääsi tutkivaksi datajournalistiksi. Mitkä asiat tässä maassa vaatisivat kaivelemista?

Ai että kuule. Ihan kaikki – järjestöt, kunnallispolitiikka, kaavoitus, ympäristön tila. Mulla on tällä hetkellä 97 aihetta odottamassa sellaisessa docsissa, lähtien siitä, keitä täällä maakunnassa asuu, miten yhteisiä varoja käytetään ja miten lainmukaisesti asioita hoidetaan. Hyvin arkisetkin asiat ovat tärkeitä ja kiinnostavia.

Mitä oikeustieteen opinnot ovat antaneet toimittajan työhön?

Ihan hirveästi. On avautunut, miten valtava määrä kiinnekohtia oikeustieteellä ja uutisjournalismilla on. Uutistoimittaja törmää sääntöviidakoihin työssään jollei päivittäin niin viikoittain. Aiheita ja epäkohtia on mahdollista havaita, kun tuntee kuntalain ja hallintolain, jotka sivumennen sanoen jokaisen toimittajan olisi hyvä lukea Finlexistä ajatuksella.

Mikä suomalaisessa journalismissa on vikana?

Liian kova kiire kertoa kaikkea kaikille. Toinen on se, että annetaan ulkopuolisten tahojen määrittää liikaa, mitä kerrotaan. Siinä on menty paljon eteenpäin, mutta vielä on tekemistä. Sen sijaan, että olemme ilmoitustauluja, meidän pitäisi olla puheenaiheiden luojia ja osallistua rohkeammin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit