Tilaa Uutiskirje!

Uusia ideoita

Uusia ideoita

Näkökulmiin uskova verkkomedia, reittioppaita matkaajille, valittuja käännösjuttuja ja featurea katvealueilta – Kysyimme neljältä media-alan ihmiseltä, millaisen median he perustaisivat, jos saisivat 500 000 euron alkurahoituksen

Hitaat
Toimittaja, kriitikko ja kolumnisti Oskari Onnisen mielestä suomalainen media palvelee huonosti perusuteliasta ihmistä. Kuva: Vesa Laitinen
  • Oskari Onnisen verkkomediassa julkaistaisiin Suomen parhaat nekrologit
  • IDEA Verkkomedia, joka julkaisee joka arkipäivä kolme tiivistä juttua ja viikonloppuisin yhden pidemmän featurejutun.
  • MITÄ Tiukasti näkökulmitettuja analyyseja, reportaaseja, nekrologeja. Hyvin ideoituja juttuja, joiden näkökulman voi tiivistää yhteen lauseeseen.
  • MIKSI Koska suomalaisessa mediassa julkaistaan liian pitkiä juttuja, joista puuttuu idea.
  • HENKILÖSTÖ Viiden hengen toimitus, jossa kaikki työskentelevät tasa-arvoisessa asemassa vuorollaan kirjoitus- ja editointivuoroissa. Viitisen juttua viikossa ostetaan freelance-kirjoittajilta.
  • KENELLE ”Samalle porukalle, joka lukee Hesaria, Suomen Kuvalehteä, Imagea tai mitä tahansa päivittäistä sanomalehteä.”
  • ANSAINTAMALLI Tilaustulot. Tilauksen hinta 10 euroa / kk. Kannattavuuteen vaaditaan 10 000 tilaajaa.

”Mietin asiaa ensisijaisesti suomalaisen median puutteiden kautta. Täältä puuttuu kolme asiaa, joita viritykseni parhaansa mukaan lisäisi: juttuideat, uudet ajatukset ja näkökulmat sekä arvon antaminen lyhyemmille jutuille. Kun mediajohdossa yleinen diskurssi on, että kilpaillaan netflixien ja megalomaanisen viihteen kanssa, miksi media kilpailee tolkuttoman pitkillä jutuilla, joissa ei ole muuta näkökulmaa kuin se, että jollain on viisi lasta ja se asuntosijoittaa?

Ajatukseni runko on, että julkaistavien juttujen optimimitta on korkeintaan 6 000 merkkiä. Ne pystyy siis lukemaan 4–5 minuutissa. Esimerkiksi hallitusohjelman julkaisun jälkeen päivän jutut olisivat voineet käsitellä hallitusohjelmaa omalaatuisesti näkökulmitettuina. Yhtenä juttuna olisi voinut olla, miksi hallitusohjelmassa ehdotetaan pallon lisäämistä äitiyspakkaukseen.

Jutut eivät saa olla pelkästään mielipidejournalismia. Ilta-Sanomissa oli ihana, ei-niin-suunnitellulta vaikuttanut politiikan reppari siitä, miten edellinen hallitus poistui Valtioneuvoston linnasta ja lähti baariin. Maailma on täynnä 15 minuutin kohtauksia, jotka ovat repparin arvoisia.

Tekisimme myös Suomen parhaat nekrologit. Kun Cormac McCarthyn tai Silvio Berlusconin kaltainen ihminen kuolee, pitäisi julkaista näkökulmitettu nekrologi. Esimerkiksi Berlusconin nekrologin näkökulma olisi voinut olla, miten hän oli trumpilainen populisti ennen kuin näin edes ajateltiin.

Juttujen tulisi myös säilyä niin, että kaiken voi säästää luettavaksi lauantaina, jolloin julkaistaan yksi noin 15 000 merkin mittainen featurejuttu. Se voi olla essee, reportaasi tai henkilökuva. Koko viikon kampe toimitetaan tilaajille uutiskirjeenä lauantaiaamuna.

Juttuaiheissa ei ole selkeää fokusta mihinkään osastojakoon, vaan mentäisiin mahdollisimman laaja-alaisesti ideat edellä. Hyvä idea on kuitenkin juttu puoliksi tehtynä.

Yleisestä journalismin tekemisestä pystyy erottautumaan esimerkiksi käyttämällä tilastoaineistoja. Monessa yhteydessä Suomen asioiden vertailu kansainvälisiin asioihin on hirvittävän avartavaa. Jutuissa ei myöskään saa olla toistoa eikä kirjoitusvirheitä, ja niistä pitää välittyä, että toimittaja tietää, mistä on kirjoittamassa.

Suomalainen media palvelee perusuteliasta ihmistä hirveän huonosti. On insentiivi toistaa tuttuja keloja sen sijaan, että yritettäisiin luoda uutta tietoa ja näkökulmia.

Ajattelen, että Suomessa on pakko olla yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät ole toimittajia mutta ovat pettyneitä journalismin tyhmyyteen. Olisi hirveän lannistavaa ajatella, että jos tämän tekisi juuri niin hyvin kuin toivoo tekevänsä, se ei saavuttaisi 10 000 tilaajaa. Se kertoisi siitä, että ihmisiä todella kiinnostaa kotikadun vino liikennemerkki enemmän kuin Espanjan vaalit. Minusta journalismin pitäisi taistella tällaista oman navan kaivelua vastaan, mutta toisin näkyy käyneen.”

Ylen strategia-asiantuntija Silja Tenhusen mediaidea palvelisi maata pitkin matkustavia paitsi perinteisellä journalismilla myös kartta-aineistoilla ja reittioppailla. Kuva: Johanna Erjonsalo
  • Silja Tenhusen verkkomedia näyttäisi matkareitit ja kertoisi lipunmyynnin alkamisesta
  • IDEA Maata pitkin matkustamisesta kiinnostuneille suunnattu verkkomedia.
  • MITÄ Kuluttajamedia, joka seuraa uusien matkustusreittien avaamisia ja vanhojen muutoksia. Tarjoaa karttojen ja journalististen juttujen avulla käyttäjille ajantasaista ja konkreettista tietoa matkareiteistä.
  • MIKSI Tietoa maata pitkin matkustamisesta löytyy yksittäisistä jutuista sekä sosiaalisen median ryhmistä ja blogeista. Tarkoituksena koota kattava ja luotettava palvelu yhteen paikkaan.
  • KENELLE Kaikille, jotka ovat kiinnostuneita matkustamaan Euroopassa tai vaikka Yhdysvaltoihin muuten kuin lentäen.
  • HENKILÖSTÖ Aluksi kahden hengen startup. Sisältöjä ostetaan eri alueilla asuvilta freelancereilta.
  • ANSAINTAMALLI Tilausmaksut. Lisäksi yksittäisten reittioppaiden ostaminen mikromaksuilla hintaan 4,99 euroa.

”Entistä useampi suomalainen on kiinnostunut matkustamaan maata pitkin. Vaihtoehtojen selvittäminen on työlästä, jos tekee vähänkin pidempiä reissuja Keski-Eurooppaan tai jos on liikkuvia osia, kuten lapsia, tai lähtee matkaan Pohjois-Suomesta eikä Helsingistä.

Media keskittyisi seuraamaan uusien reittien avaamisia ja vanhojen muutoksia kuluttajan puolesta ja antaisi vastauksia kysymyksiin, kuten miten lapsiperhe voisi reissata syyslomalla Berliiniin maata pitkin. Tässä on mahdollisuus yhdistää aiheeseen liittyvää journalismia nykypäivän tekniikkaan.

Pääansaintamalleja olisi kaksi: vuosi- tai kuukausimaksullinen tilaus ihmisille, jotka matkustavat kotimaassa tai ulkomaille vaikka 4–5 kertaa vuodessa ja haluavat ensimmäisinä tietää, milloin Tukholma–Berliini-liput tulevat myyntiin. Toinen, ehkä oleellisempi puoli on, että tuotteen pitäisi perustua tarvepohjaiseen mikromaksamiseen. Jos vaikka haluaisi lähteä Baltian-kierrokselle maata pitkin ilman autoa, voisi ostaa juuri tähän liittyvän sisällön palvelusta.

Medialle luotaisiin verkkopalvelu, jonka voi tallentaa sovelluksenomaisesti ja jossa on panostettu hakutoimintoihin ja karttojen hyödyntämiseen. Alkurahoituksen tueksi voisi hakea esimerkiksi Googlen innovaatiorahoitusta, joka mahdollistaisi Googlen karttapalveluiden monipuolisen hyödyntämisen.

Konsepti vaatii aluksi kaksi roolia: journalistisen vetovastuun, jossa koordinoidaan, konseptoidaan ja editoidaan pitkälti freelancereilta ostettavaa aineistoa. Toinen tekijä keskittyisi hakukoneoptimointiin ja avoimien rajapintojen hyödyntämiseen palvelun rakentamisessa eli hänen pitäisi olla kasvuhakkeri, jolla on teknisiä taitoja pystyä huolehtimaan sisältöjen löydettävyydestä ulkoisissa palveluissa ja median sisällä.

Suomalainen mediakenttä on monipuolinen, ja aukkoja on niche-kohderyhmissä. Median tarkemman potentiaalin ja esimerkiksi tilaushintojen haarukoiminen vaatisi tietysti markkinaselvityksen. Mutta ajattelen, että jos puoli vuotta lanseerauksen jälkeen tuotot olisivat muutaman satasen kuukaudessa, mediasta ei koskaan tulisi kannattava.”

Työelämäprofessorina ja Ylen hallituksen puheenjohtajana toimivan Matti Apusen aikakauslehti lisäisi tietoa ja tarjoaisi puheenaiheita kesäjuhliin. Kuva: Matti Rajala
  • Matti Apusen aikakauslehti lisäisi ymmärrystä maailmasta vähän yli sen, mihin päivittäismedia kykenee
  • IDEA Aikakauslehti, johon käännetään korkeatasoista journalismia maailman huippulehdistä.
  • MIKSI Koska suomalainen media ei kykene palvelemaan riittävän hyvin ja laadukkaasti ihmisjoukkoa, joka haluaa lisätä syvällistä ymmärrystään eri elämänalueilla.
  • HENKILÖSTÖ Alle 10 työsuhteessa olevaa työntekijää, jotka hoitavat juttujen kääntämisen sekä lehden myynnin, markkinoinnin ja jakelun. Lisäksi toimitusneuvosto, jonka jäsenille maksetaan palkkiota.
  • KENELLE ”Fiksuille ihmisille, jotka haluavat saada maailmasta paremmin selvää.”
  • ANSAINTAMALLI Tilaustulot. 8 kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaus maksaisi 80–100 euroa vuodessa.

”Yhdysvaltain suurlähetystön Amerikka-kirjasto tarjosi aikanaan Helsingissä palvelua, jossa asiakas sai valita amerikkalaisissa laatulehdissä julkaistuista artikkeleista haluamansa, ja kirjasto toimitti ne hänelle sähköisessä muodossa tai paperikopioina. Se oli fantastinen palvelu, jonka avulla saatoin seurata pienellä vaivannäöllä valtavaa määrää hyvälaatuista mediaa.

Suomeen pitäisi luoda samantyyppinen palvelu, joka olisi kattava katsaus laatuaikakauslehtiin. Se olisi ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita maailmasta pikkuisen yli sen, mitä paikallislehdessä tai jopa Hesarissa kerrotaan.

Lehti voisi ilmestyä kahdeksan kertaa vuodessa, ja siinä olisi artikkeleita eri kiinnostuksen kohteista, kuten politiikasta, taloudesta, taiteista ja kulttuurista. Se olisi vähän kuin huippulaadukas ruoka, jotain selvästi enemmän kuin arkipäivän eineksiä. Kun joku tekee hyvien juttujen kaivutyön ja seulomisen puolestasi, lukija saa käteensä valmiin kultakimpaleen. Ei tarvitse itse lapion kanssa heilua.

Lehden tilaaja voi sitten pippaloissa tai kesäjuhlissa kysellä ihmisiltä, että huomasitteko muuten, miten Daron Acemoğlulla (tunnettu ekonomisti) oli American Economic Review’ssä helvetin hieno juttu. Sosiaalinen pääoma on yksi median käyttämisen syy.

Voittopuolisesti lehden pitäisi olla tietoa lisäävä, mutta siinä voisi olla myös fantastisia reportaaseja vaikkapa nyt sitten Acemoğlun elämästä ja siitä, miten hän on päätynyt merkittäviin johtopäätöksiinsä. Jutut olisivat ennemmin esseitä kuin uutisjuttuja tai kommentaareja.

500 000 eurolla pystyisi kokoamaan ydinjoukon, toimituksellisen henkilökunnan ja tekemään yhden tai kaksi numeroa. Yksittäisten lehtijuttujen oikeudet eivät maksa paljon, ehkä sadoista euroista 2 000 euroon. Lehdessä voitaisiin julkaista vain vähän valokuvia ja grafiikkaa, joten ulkoasukin voitaisiin tehdä pienellä panostuksella. Kääntäminenkin on nykymaailmassa naurettavan helppoa.

Pääasiallinen työpanos kohdistuisi artikkelien valintaan. Koottaisiin ryhmä, joka ymmärtäisi mitä on hyvä laatu. Toimitusneuvostoon voisi ottaa eri alojen huippuja ja maksaa heille siitä pienen palkkion.

1 000–2 000 tilaajalla malli ei ehkä vielä toimi, mutta 3 000–4 000:lla alkaa jo toimia. Suomalaisella perusmedialla ei riitä resurssit tehdä tällaisia juttuja, joiden yleisöt ovat kapeita lehtien perusyleisöihin nähden.”

Toimittaja-tietokirjailija Elina Grundströmin uusi media keskittyisi tulevaisuuden kriiseihin, mutta tekisi niistä rohkeaa, hauskaa ja voimaannuttavaa journalismia. Kuva: Vesa-Matti Väärä
  • Elina Grundströmin aikakausmedia kertoisi tulevaisuuden kriiseistä kiinnostavasti ja hauskasti
  • IDEA Tulevaisuuteen suuntautunut, suurelle yleisölle tarkoitettu aikakausmedia ”Katve”.
  • MITÄ Käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä kulttuuri-ilmiöitä kuten tietokirjallisuutta kiinnostavasti, hauskasti ja lukijoitaan voimaannuttavalla tavalla. Verkkojuttuja joka viikko, premium-printtilehti 1–4 kertaa vuodessa.
  • MIKSI Koska uutisten katveessa olevia asioita käsitellään journalismissa liian pinnallisesti tai raskaasti.
  • KENELLE Tulevaisuudesta kiinnostuneille ihmisille.
  • HENKILÖSTÖ Päätoimittaja, toimituspäällikkö ja visualisti sekä kirjoittavia toimittajia.
  • ANSAINTAMALLI Tilausmaksut, kannatusmaksut, valtion ja säätiöiden tuki.

”Isot mediat jättävät tulevaisuuteen liittyviä asioita uutiskatveeseen tai käsittelevät niitä niin pinnallisesti ja raskaasti, ettei juttuja jaksa lukea. Ympäristökriisi on keskeinen aihe, ja muita selkeitä tulevaisuuden uhkiin liittyviä teemoja ovat esimerkiksi tietyt turvallisuuspolitiikan kysymykset, digitaalinen maailma, tekoäly ja lääketiede. Lisäksi esimerkiksi tietokirjallisuutta käsitellään mediassa aika vähän.

Näistä aiheista olisi mahdollista tehdä rohkeaa, asiantuntevaa ja hauskaa journalismia. Juttujen tyyli olisi aikakauslehtimäinen, niissä käytettäisiin naistenlehdistä tuttuja vetäviä elementtejä, kuten henkilövetoisuutta ja tarinallisuutta. Asioiden pitäisi kuitenkin olla uusia, merkittäviä ja voimaannuttavia. Mietin slogania: ’Niin elähdyttävä, että sammakko hyppää kattilasta pois’.

Katveen perusasenne olisi tulevaisuussuuntautuneisuus. Toimittajat eivät tajua, että tutkiva ja narratiivinen journalismi kertoo useimmiten oikeastaan menneisyydessä tapahtuneita tai jopa historiallisia tarinoita. Tämä olisi Katveen selkein ero nykymediaan.

Ainakin alkuvaiheessa lehti voisi ilmestyä printtinä 1–4 kertaa vuodessa. Se olisi paras tapa lanseerata uusi media. Ydin olisi kuitenkin digiversio, jonka materiaali olisi suurelta osin ilmaista ainakin jonkin ajan kuluttua. Siellä julkaistaisiin erittäin hyviä featurejuttuja ja tutkivia juttuja, mutta olisi juttupaikkoja myös nopeille kommenttipuheenvuoroille ja uutisjutuille.

Ansaintamalli voisi olla yhdistelmä tilaajia ja kannatushenkisiä tilauksia, ja toivottavasti taakse saataisiin useita taustaorganisaatioita, jotka perustaisivat yhteisen kannatusyhdistyksen. Tarvitaan myös valtion tukea sekä säätiörahoitusta, vähintään juttukokonaisuuksille.

Olen tehnyt tällaisia laskuharjoituksia muutamallekin lehdelle ja tiedän, että 500 000 eurolla toimitus saisi pari vuotta aikaa luoda hyvän konseptin, jolla pysyä pystyssä. Katve olisi ehdottomasti non-profit-journalismia. Kummallisesti Suomessa kuvitellaan, että journalismin pitää aina olla kaupallista. Maailmalla journalismin pelastamisen keskeinen kategoria on non-profit.

Juuri tämäntyyppisten medioiden vuoksi pitäisi olla mediatukea, koska ne voivat tuoda journalismiin uusia kulmia. Ei niin, että valtio maksaisi kokonaan mitään lehteä, mutta näiden aihepiirien käsittely monipuolistaisi ammattimaista journalismia. Perinteisillä sanomalehdillä on omat, hyvin laajat roolinsa, joihin tällainen ei välttämättä istu.”

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast