Sulje

Suomi on hännänhuippu lehdistötuessa

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa valtio tukee sanomalehtiä merkittävästi avokätisemmin kuin Suomessa. Lehdistötuki on täällä noin prosentin muissa Skandinavian maissa jaetuista summista.

 

Klikkaa suuremmaksi. grafiikka: Reima Kangas, koonnut Riikka Virranta

 

Miltä maistuisi kuuden ja puolen miljoonan euron rahoitus valtion kassasta Svenska Dagbladetin tapaan? Entä Tanskan levikiltään suurimpien päivälehtien noin kolmen miljoonan avustus?

Tai jos edustamasi lehti on pieni, lämmittäisikö esimerkiksi ruotsalaisen, kolmipäiväisen paikallislehden Filipstads Tidningin jakeluun saama tukisumma, noin 5 700 euroa?

Sanomalehtien saamat vuotuiset summat liikkuvat naapurimaissa 50 miljoonan euron molemmin puolin, kun Suomessa lehdistötuki on vain noin prosentin tästä, ja sitä jaetaan ainoastaan vähemmistökieliseen uutistuotantoon.

Käytännössä lähes kaikki ruotsalaiset sanomalehdet saavat valtiolta avustusta, jonka suuruus vaihtelee sadoista miljooniin euroihin.

Katsaus Skandinavian maiden lehdistötukeen osoittaa, että Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa valtion avustus lehdistölle on huomattavasti vuolaampaa kuin Suomessa.

Sanomalehtien saamat vuotuiset summat liikkuvat naapurimaissa 50 miljoonan euron molemmin puolin, kun Suomessa lehdistötuki on vain noin prosentin tästä, ja sitä jaetaan ainoastaan vähemmistökieliseen uutistuotantoon.

Tuen ehdot vaihtelevat maittain, mutta kaikissa kolmessa naapurimaassa rahan tarkoitus on vahvistaa demokratiaan kuuluvaa debattia ja sen monimuotoisuutta.

 

Tukea kakkoslehdille ja köyhille

Ruotsissa valtio suosii kakkoslehtiä. Lehdistön monimuotoisuuden turvaamiseksi tukea saavat sanomalehdet, joiden peitto alueellaan on alle 30 prosenttia. Svenska Dagbladetin mijoonatukia selittää se, että Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä ilmestyvät lehdet saavat ylimääräistä normaalin tuotantotuen päälle.

Lisäksi valtaosa ruotsalaisista kotiin kannettavista sanomalehdistä saa jakeluun tukea, jonka ehtona on yhteistyö aamukannon järjestämisessä muiden lehtien kanssa.

Käytännössä lähes kaikki ruotsalaiset sanomalehdet saavat valtiolta avustusta, jonka suuruus vaihtelee sadoista miljooniin euroihin.

Norjassa valtion rahaa saavat pienilevikkiset ja taloudellisesti tiukoilla olevat lehdet. Jos vuositulos ylittää kahden miljoonan norjan kruunun eli noin 250 000 euron rajan, tukea ei tule. Vaikka valtaosa maan sanomalehdistä nauttii avustusta, tuensaajien joukko kattaa alle viidenneksen norjalaislehdistön kokonaislevikistä ja henkilötyövuosista.

Norjassakin suurimmat rahavirrat menevät kuitenkin valtakunnallisesti merkittäviksi luokitelluille kakkoslehdille.

Tanskassa käytännössä kaikki kotiin kannettavat lehdet saavat jakelutukea, jota voivat saada myös kaupunkilehdet. Ensi vuoden alusta jakelutuki muuttuu tuotantotueksi, jonka suuruuden määräävät toimituskustannukset. Samalla rahahanat avautuvat myös vain verkossa toimiville kaupallisille julkaisuille ja palettiin tulee tuotekehitystuki, jollaista myös ruotsalaislehdet saivat 2000-luvun alkupuolella.

Norjassa valtiolta ei heru rahaa, jos lehteä julkaiseva yritys jakaa osinkoja.

Kaikissa kolmessa maassa tuensaajien on täytettävä myös lukuisia muita ehtoja muun muassa ilmoitusten ja oman sisällön määrällisistä suhteista. Esimerkiksi Norjassa valtiolta ei heru rahaa, jos lehteä julkaiseva yritys jakaa osinkoja.

 

 

Alv-tasotkin alemmat muualla

Myös epäsuora lehdistötuki on avokätisempää muualla. Norjassa ja Tanskassa printtitilauksia ei veroteta, ja Ruotsissakin niiden arvonlisävero on kuusi prosenttia. Kolmen maan sanomalehtiliitoista kerrotaan, ettei korotuksiin ole kovia paineita.

– Poliitikot tuntevat lehdistön tilanteen. Ajankohtainen kysymys on pikemminkin digitaalisten julkaisujen alv:n laskeminen, Ruotsin sanomalehtien liiton toimitusjohtaja Per Hultengård kuvaa.

Alv-asioissa Euroopan unioni rajoittaa jäsentensä ratkaisuja.

EU tulkitsee, että maksullinen verkkosisältö on palvelu eikä tuote, ja alennettu alv-kanta on sallittu vain tuotteille. Luxemburg ja Ranska ovat kuitenkin sakkojenkin uhalla alentaneet kirjojensa digi-alv:n. Euroopan sanomalehtikustantajien yhteinen tavoite on muuttaa säädöksiä niin, että se mahdollistaa digitaalisille tuotteille alemman arvonlisäveron.

Poliitikot tuntevat lehdistön tilanteen. Ajankohtainen kysymys on pikemminkin digitaalisten julkaisujen alv:n laskeminen.

Printtitilauksissa EU hyväksyy jäsenilleen kaksi alennettua arvonlisäverotasoa, joista alemman pitää olla vähintään viisi prosenttia. Printtitilausten alv:n laskeminen Ruotsin tasolle on siis mahdollista, jos poliitikot niin päättävät. Sen sijaan verovapautuksen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, kun EU-jäsenyyden kynnyksellä neuvotellusta edusta kerran on luovuttu.

 

Ruotsissa tuki heikkenee

Suoran lehdistötuen lakkauttaminen ei ole laajalti esillä missään Skandinavian maassa, mutta keskustelua aihe herättää. Ruotsissa suora lehdistötuki on kiistanalainen paitsi poliitikkojen myös kustantajien joukossa.

– Tällä hetkellä kuitenkin suurimmassa osassa ellei kaikissa sanomalehtikonserneissa on myös tukea saavia lehtiä, Per Hultengård toteaa.

Merkittäviä heikennyksiä ruotsalaislehtien tukiin onkin tiedossa vuoden 2017 alussa. Tuolloin jakelutuki luultavasti lakkaa, samoin suurkaupunkilehtien, Svenska Dagbladetin ja Skånska Dagbladetin, lisätuki.

Miten lehtien sitten käy? Hultengård uskoo, että jakeluyhteistyö postin kanssa kompensoi menetyksiä. Jäljelle jäävän tuen ehdot muuttuvat niin, ettei Svenska Dagbladetin kolaus ole kuolemaksi. Skånska Dagbladetin osa on kovempi.

– On suuri riski, että lehti joudutaan lopettamaan, Hultengård arvioi.

 

Lehdistötuki Suomessa

  • Liikenne- ja viestintäministeriö jakoi tänä vuonna 500 000 euroa vähemmistökieliseen uutistoimintaan. Siitä 450 000 meni ruotsinkieliselle uutistoimisto FNB:lle ja 50 000 Lapin Kansalle saamenkieliseen uutisointiin.
  • Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain noin miljoona euroa aikakauslehtityyppisten kulttuurilehtien toimitus- ja painokustannuksiin.
  • Puoluelehtien lehdistötuki lakkasi 2007 ja tuli osaksi puoluetukea. Puolueet saivat tänä vuonna kuitenkin yleiseen viestintään korvamerkittynä yhteensä 16 miljoonaa euroa, josta kaikki ei mene lehdille.
  • Valtio tukee sanomalehtiä epäsuorasti alennetulla printtitilausten arvonlisäverolla. Tilausten alv nousi nollasta 9 prosenttiin vuonna 2012 ja 10 prosenttiin tänä vuonna.

 

Lehdistö­tukeen ja arvonlisä­veroon kohdistuvia paineita

  • Ruotsi: Suoraan lehdistötukeen on tulossa heikennyksiä, mutta systeemi säilyy. Alv:n korottamiseen ei ole paineita, sen sijaan lehdistö ajaa voimakkaasti digi-alv:n pudottamista kuuteen prosenttiin.
  • Norja: Ei paineita tuen pienentämiseen tai lakkauttamiseen. Yksikään puolue ei halua poistaa paperilehtien nolla-alvia, ainakaan ellei samalla pudoteta digi-alvia.
  • Tanska: Aikakauslehtikustantajat kokevat sanomalehtien alv-vapautuksen kilpailurajoitteena ja vaativat nolla-alvia.
  • Suomi: Valtiovarainministeriön virkamiesraportissa esitettiin toukokuussa kaikista alennetuista alv-kannoista luopumista ja siirtymistä yhteen 22 prosentin alv-kantaan.

 

Tukea saaneet sanomalehdet maittain

 

Lisätietoja lehdistötuesta ja sen ehdoista maittain: RuotsiNorja ja Tanska

Lisää aiheesta:

Lehtivaikuttajat kommentoivat: Jakelutuki saa kannatusta Suomessa

Pääkirjoitus: Alennettu alv on paras tuki lehdistölle

Kommentit

julia

ko

Tarkoitat ilmeisesti jutussakin (faktalaatikossa) mainittua puoluelehtien lehdistötukea, joka muuttui viestintätueksi 2007? Sen käytöstä puolueet saavat itse päättää. Osa siitä menee toki edelleen lehdille, mutta tosiaan vain kouralliselle puoluelehtiä.

Riikka Virranta

Minne unohtui parlamentaariset ja valikoivat tuet? Kun ne lasketaan yhteen vuodelta 2007 tulee luvuksi vajaat 15 miljoonaa euroa… kun se suhteutetaan väkilukuun niin oho, hups.

vmp