Sulje

Hanna Kuonanoja

Mukavat verbaalikot

Asiantuntijat

Miten te toimittajat päätätte, ketä haastattelette? Valitsetteko aina sellaisen haastateltavan, josta tiedätte etukäteen, mitä hän sanoo?

Sarjassamme Kysyi tuntematon keski-ikäinen mies baaritiskillä.

Huvitti. Kyllä vain. Päätämme ensin juttuihin tulevat mielipiteet ja etsimme sitten niihin sopivat henkilöt.

Jälkeenpäin ajateltuna mies taisi kuitenkin olla oikeilla jäljillä. Ainakin puolittain. Soitamme aika usein henkilöille, joista tiedämme etukäteen, miten he sanovat.

Aarno Laitinen tarkoitti yleiseen sanavarastoon iskostuneella päivystävällä dosentillaan tiedotusvälineissä tiuhaan vilahtelevia yliopistoihmisiä, joilta heltiää lausuntoja laiskimpienkin toimittajien typerimpiin juttuaiheisiin – viis siitä, liippaako aihe lähellekään omaa asiantuntemusta.

Tässä ei ole kyse heistä. Pikemminkin päivystävistä mukavista verbaalikoista.

Sellaisen tunnistaa yleensä jo puhelun alkusekunneilla. Hän saattaa vastatessaan olla lykkimässä ostoskärryjä marketin jogurttiosastolla, mutta pitää sitä ihan hyvänä paikkana puhua.

Hän ei pyydä lähettämään tarkkaa kysymyslistaa sähköpostitse vaan sanoo, että katsotaan sitten, osaanko vastata kysymyksiisi.

”Näkemyksiään pääsee tiedotusvälineissä esittämään etupäässä pieni joukko toimittajien hyviksi havaitsemia luottoasiantuntijoita.”

Kyllä hän osaa. Hän vastaa selkeästi ja johdonmukaisesti ja keksii käytännön esimerkkejä, jotka tekevät vaikeaselkoisestakin aiheesta ymmärrettävän. Hän käyttää värikästä kieltä, josta syntyy erinomaisia sitaattinostoja. Hän kuulostaa innostuneelta, vaikka on vastannut samoihin kysymyksiin samoista aiheista tuhat kertaa aiemminkin.

Jos hän pyytää jutun tarkistettavaksi, hän saattaa sen luettuaan todeta, että tulipa sanottua vähän reippaasti, mutta antaa sen olla – noinhan se asia kuitenkin on.

Vuosi sitten julkistetussa Mari K. Niemen ja Ville Pitkäsen Asiantuntijuus mediassa -tutkimuksessa kävi ilmi, että näkemyksiään pääsee tiedotusvälineissä esittämään etupäässä pieni joukko toimittajien hyviksi havaitsemia luottoasiantuntijoita. Kommentaattoreiksi kelpuutetaan journalistista työprosessia ymmärtävät kokeneet esiintyjät, jotka osaavat selittää asioiden syitä ja seurauksia helppotajuisesti ja uskaltavat ottaa kantaa.

Käsi ylös ne toimittajat, jotka eivät tunnistaneet kuvauksesta työtapaansa.

Useammasta asiantuntemuksensa puolesta tasavahvalta vaikuttavasta kandidaatista haastateltavaksi valikoituu takuulla se, jonka joku kollega tietää mainita selkeäsanaiseksi ja mutkattomaksi tyypiksi.

Taustalla ovat tietysti kiire ja mukavuudenhalu. Mistä löytyy se toimittaja, joka rupeaa deadlinen jo uhkaavasti häämöttäessä kaivamaan jostain mahdollista vähemmän esillä ollutta asiantuntijaa, kun yhden soiton päässä olisi tarjolla hyvä ja varma haastateltava?

Koska pienen piirin pyöriminen ei ole kenenkään – ellei sitten niiden joka käänteessä esiin pääsevien – etu, vähimmän vaivan lakia vastaan kannattaa aina silloin tällöin tietoisesti ponnistella. Ainakin silloin, kun kommenttia ei tarvitse saada vartissa, voi vaikkapa näpytellä viestin sopivia tutkijoita haastateltaviksi vinkkaavaan Etsi Expertti -palveluun.

Parhaassa tapauksessa haku tuottaa yllätyksen: enhän minä ole tällaisista tyypeistä koskaan kuullutkaan.

Kommentit