Kaikista nykyajan keksinnöistä lähimpänä taikuutta on telefaksi. Muistan kirkkaasti, missä näin sen ensimmäisen kerran. Se oli Posti- ja lennätinlaitoksen uuden toimitilan – Teletalon – avajaisissa kotikunnassani Parikkalassa.
Temppu oli hurja. Ensin teleasiantuntija piirsi paperille Batmanin logon. Sitten hän syötti paperin beigen väriseen laitteeseen. Vain hetkeä myöhemmin huoneen toisella puolella ollut saman näköinen laite heräsi hurisemaan ja puski syövereistään tismalleen saman piirustuksen.
Mikään innovaatio ei ole tuon vuoden 1988 helmikuun ensimmäisen tiistain jälkeen tuntunut yhtään miltään. Jopa televisio puhelimessa on loogisempi juttu kuin telekopiokone.
1990-luvulla koko yritysmaailma faksaili. Juristit lähettelivät sopimusluonnoksia ja matkatoimistot hotellivahvistuksia. Erityisen ahkerasti faksi lauloi sanomalehtien ilmoitusosastojen ja mainostilaa ostavien mediatoimistojen välillä.
Ensin sanomalehtitalosta faksattiin ostajalle mediakortti hintoineen. Sitten mediatoimistosta tiedusteltiin faksilla toivotun ilmoitustilan saatavuutta. Vastauksen mediatoimisto faksasi eteenpäin mainostajalle ja lopulta paluufaksasi hyväksynnän takaisin lehteen.
Sitten vähän faksailtiin ilmoituksen teknisiä kokotietoja ilmoitusvalmistukseen, kunnes lopulta kaikki faksailivat laskuja ja raportteja toisilleen. Seuraavana päivänä aloitettiin alusta. Faksi lauloi rumban askellajissa, ja paperittomasta toimistosta tuli päättymätön vitsi.
Eräänä päivänä ilmoitusosastolle saapui internet ja kiikutti mennessään faksit museoon. Kukaan ei vain huomannut, ettei mikään muuttunut. Ostaja ja myyjä alkoivat kirjoitella toisilleen sähköposteja faksien sijaan.
Ympäri maailmaa uutismedian ilmoitustilan kauppaaminen on säilynyt erittäin manuaalisena. Edelleen jokaista julkaistua ilmoitusta kohden vaihdellaan käsittämätön määrä sähköisiä kirjeitä. Tieto mainostilan saatavuudesta, hinnoista ja toimitusajoista kaivetaan esiin käsipelillä. Ammattiostajat vievät tuota tietoa eteenpäin sähkökirjeitse. Ja huomenna sama uudestaan.
Itseostoalustoista on puolen vuosikymmenen aikana tullut digitaalisen mainostilan ostajille uusi normaali. Printtimedia on sitkeästi pysynyt tuosta kehityksestä sivussa.
Internetajan digimediajättien ratkaisu mainostilan myymiseen on täysin toisenlainen. Google ja Facebook tarjoavat mainostilan ostajille omia hyvin kehittyneitä ja käytettävyydeltään jouhevia järjestelmiään. Ala puhuu itseostoalustoista.
Tuossa maailmassa yksi ihminen ostaa hetkessä koko kampanjan tutustumalla mainospaikkojen saatavuuteen ja hintoihin sekä tarjolla olevaan kohdennusdataan. Kun halutun yleisön tavoittavuus ja hintataso ovat ostajan mielestä kohdallaan, hän vahvistaa kaupan ja lataa lopuksi mainosaineiston median järjestelmään.
Tarkka raportti tavoitetuista kontakteista siirtyy automaattisesti mainostajan dashboard-mittaristoon. Joka päivä Suomessa miljoonat mediaeurot vaihtavat omistajaansa ilman, että kukaan kirjoittaa kirjettä kenelläkään.
Itseostoalustoista on puolen vuosikymmenen aikana tullut digitaalisen mainostilan ostajille uusi normaali. Printtimedia on sitkeästi pysynyt tuosta kehityksestä sivussa.
Suomalaisen uutismedian taloudellisten etujen mukaista ei ole roikkua faksiaikakaudessa. Ostajalle tulee tarjota reaaliaikainen näkymä kaiken ilmoitustilan saatavuuteen ja hintaan sekä antaa hänelle mahdollisuus ostaa haluamansa paikka suoraan ja saman tien.
Kohta alkaa olla käsillä viimeiset hetket hyväksyä mainostajan muuttuneet tarpeet ja helpottaa ostamista. Mainostuotteen laiminlyömisen soisi medioissa siis loppuvan.
Ihmisiä tarvitaan jatkossakin mainonnan ja markkinoinnin maailmassa paljon. Heidän, eli meidän, kannattaa mieluummin käyttää työaika luovaa ongelmanratkaisua vaativien töiden parissa. Faksien edestakainen lähettely on järkevää jättää koneiden hoidettavaksi.
