Medialiitto jatkaa taisteluaan Ylen tekstisisältöjä vastaan. Se on tehnyt Euroopan komissiolle uuden kantelun, jolla se haluaa komission ottavan kantaa siihen, tarjoaako yleisradioyhtiö tekstimuotoisia sisältöjä edelleen EU:n valtiontukisäännösten vastaisesti. Samalla liitto toivoo komission ottavan kantaa myös Yleisradion hallintoneuvoston rooliin Ylen toiminnan valvojana.
Kantelu on jatkoa liiton alun perin vuonna 2017 jättämälle kantelulle, jonka seurauksena Yle-lakia muutettiin vuonna 2022. Uudistetun lain mukaan Ylen sisältöjen “pääpainon” on oltava liikkuvassa kuvassa tai äänessä. Tekstimuotoisten sisältöjen taas tulee lähtökohtaisesti ”liittyä yhtiön liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältäviin julkaisuihin” tietyin poikkeuksin.
Medialiiton uuden kantelun syynä on toimitusjohtaja Jukka Holmbergin mukaan se, että Yle ei ole käytännössä muuttanut mitään vaan julkaisee tekstimuotoisia sisältöjä samaan tapaan kuin ennen parin vuoden takaista lainmuutosta.
Asianajotoimisto Roschierin Medialiitolle tekemän selvityksen mukaan lainvastaisten sisältöjen määrä on jopa lisääntynyt viime aikoina. Lokakuun lopulla 2022 noin 70 prosentista Ylen tekstiartikkeleita löytyi ”tunnistettava yhteys” audiovisuaalisiin sisältöihin. Tämän jälkeen osuus on laskenut tasaisesti niin, että kesäkuun alussa 2024 tällainen yhteys löytyi enää 40 prosentista selvityksen piiriin kuuluneita tekstiartikkeleita.
– He katsovat, että voivat julkaista puhtaita tekstijuttuja niin paljon kuin haluavat, kunhan samaa aihetta tai teemaa on käsitelty tai tullaan käsittelemään myöhemmin jossain audio- tai audiovisuaalisessa julkaisussa, Holmberg sanoo.
Medialiiton mukaan jokaiseen Ylen tekstijuttuun pitäisi kyetä yksilöimään siihen liittyvä av-julkaisu ja linkata siihen. Jos näin ei tapahdu, kyse on Medialiiton näkemyksen mukaan lainvastaisesta valtiontuesta, koska lähtökohtaisesti yleisradioyhtiöitä voidaan EU-säännösten mukaan tukea vain audiovisuaalisten aineistojen, ei tekstisisältöjen, julkaisemisessa.
Samaisen selvityksen mukaan tekstin määrä Ylen jutuissa on vajaan parin vuoden aikana vähentynyt selvästi, kun taas video- ja äänielementtien kesto on kasvanut. Holmberg pitää kehitystä hyvänä, mutta muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa yleisradioyhtiö SVT:n verkkosivujen tekstisisällöt liittyvät lähtökohtaisesti yhtiön ohjelmiin ja ovat selvästi lyhyempiä.
Selvityksen perusteella Ylen verkkojutuista viidesosa on huomattavan pitkiä eikä niiden tekstijulkaisua voi Holmbergin mukaan oikeuttaa sillä, että hyvin pieni osa sisällöstä on audiota tai liikkuvaa kuvaa.
Liiton mielestä Yleltä pitäisikin periä takaisin tekstimuotoisiin juttuihin kohdistuva valtiontuki Yle-lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta, jos komissio uuden kantelun myötä katsoo, että Ylen tekstimuotoiset sisällöt ovat valtiontukisäännösten vastaisia. Holmbergin mukaan sanktion rahallista vaikutusta Ylen toimintaan on kuitenkin vaikea arvioida, koska ei ole tiedossa, paljonko Yle käyttää tekstimuotoiseen sisällöntuotantoonsa rahaa.
– Sitä varmaan jokin riippumaton osapuoli arvioisi.
Kantelunsa tueksi Medialiitto on kesällä teettänyt Taloustutkimuksella kyselytutkimuksen, jonka perusteella 43 prosenttia suomalaisista ”lisäisi sanomalehtisisällön käyttöä, jos Ylen tekstisisältö ei olisi käytössä”. Kyselyyn vastasi 3 224 ihmistä.
Holmbergin mielestä uusi kyselytutkimus todistaa aukottomasti, että Ylen tekstisisällöillä on vaikutusta sanomalehtimedioiden sisältöjen kulutukseen ja sitä kautta ansaintaan.
– Tämä on merkittävä tulos, eikä yllätä itseäni. Se kertoo, että Yle ja yksityiset mediat toimivat samalla markkinalla ja ovat osin vaihtoehtoisia tuotteita tai palveluita.
Medialiittoa on aiemmin kritisoitu Yleen liittyvistä kanteluista, sillä kriitikoiden mukaan Ylen tekstisisältöjä suitsimalla yksityisen median ansaintalogiikka ei oikene tai synkät tulevaisuudennäkymät parane. Esimerkiksi Journalisti-lehdessä on viitattu Euroopan-laajuiseen tutkimukseen, jonka perusteella yleisradioyhtiöiden verkkouutiset pikemminkin kannustavat kansalaisia myös kaupallisen median sisältöjen pariin.
Holmbergin mukaan nyt julkaistu kyselytutkimus osoittaa, että Ylen tekstisisällöt ovat ”yksi merkittävä tekijä” muiden joukossa heikentämässä yksityisen median toimintaedellytyksiä. Hänen mukaansa on kuitenkin mahdotonta arvioida, kuinka iso osa kyselyyn vastanneista vaikkapa ottaisi sanomalehden digitilauksen, jos Ylen tekstisisältöjä ei olisi saatavilla.
– Ei sitä tietenkään pysty tarkkaan arvioimaan, mutta jo lukeminenkin olisi hyväksi mainosrahoitteiselle medialle. Ja iltapäivälehdetkin ovat siirtymässä osin tilausmedioiksi.
Uudessa kantelussa liitto haluaa komission ottavan kantaa myös siihen, onko Yleisradion hallintoneuvosto riippumaton taho valvomaan Ylen toimintaa. Kun liitto lokakuussa 2023 kirjelmöi tekstimuotoisten sisältöjen ongelmista Ylen hallintoneuvostolle, hallintoneuvosto katsoi vastauksessaan, että laintulkinnassa ei ole ongelmia. Liitto kyseenalaistaa, voiko hallintoneuvosto, joka käytännössä päättää Ylen strategiasta, olla samaan aikaan elin, joka myös valvoo toimintaa.
– On hyvin vaikea samaan aikaan valvoa ja edustaa yhtiötä. Siinä on selvä ristiriita, Holmberg sanoo.
Medialiiton näkemyksen mukaan Yleisradion toiminnan valvonta pitäisi sälyttää yhtiöstä riippumattomalle taholle, kuten Traficomille tai Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.
Jotakin vaikutusta liiton kirjeellä näyttää silti olleen, sillä Yle on tarkentanut toimittajilleen ohjeita tekstimuotoisten sisältöjen julkaisemisesta. Uudet ohjeet ovat astuneet voimaan syyskuun alussa.
”On hyvin vaikea samaan aikaan valvoa ja edustaa yhtiötä. Siinä on selvä ristiriita.”
Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kiistää Suomen Lehdistölle, että Yle ei noudattaisi tekstimuotoisessa julkaisemisessaan Yle-lakia. Ylä-Anttila toteaa viestissään, että tekstimuotoiset sisällöt ovat uudistetun lain mukaan tärkeä osa Ylen julkaisutoimintaa ja lakisääteisen tehtävän toteuttamista.
Toistaiseksi hän ei halua kommentoida kantelua tarkemmin, sillä ei ole tutustunut siihen.
Ylä-Anttilan mukaan Ylen hallintoneuvosto kuitenkin teetti viime syksynä ulkopuolisilla asiantuntijoilla selvityksen Ylen tekstimuotoisista sisällöistä eikä viitteitä lain vaatimuksia vastaamattomasta sisällöstä löytynyt.
Ylä-Anttilan mukaan myös Ylen hallintoneuvoston rooli on ollut kertaalleen komission tutkittavana, eikä sillä ollut aihetta puuttua asiaan.
Holmbergin mukaan Medialiiton kantelu etenee nyt komission aikataulussa, jota on vaikea arvailla. Medialiiton edellisen kantelun käsittelyyn komissiossa kului vuosia.
Holmberg uskoo komission olevan peruskysymyksissä liiton linjoilla. On mahdollista, että asia etenee epävirallisten neuvotteluiden kautta niin, että Suomen valtio tiukentaa jälleen Yle-lakia oma-aloitteisesti.
Sekin on mahdollista, että komissio aloittaa virallisen tutkinnan valtiontuesta tai toteaa kantelun aiheettomaksi ja lopettaa epävirallisen tutkinnan. Komission päätöksistä voi valittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen.
Holmbergin mukaan Medialiitto pitää pari vuotta sitten uudistettua Yle-lakia pääosin hyvänä. Liitto kuitenkin toivoo, että uuden kantelun myötä lakia tiukennettaisiin Ylen tekstisisältöjen osalta. Lisäksi Medialiiton mielestä Ylen valvonta on saatava riippumattomaksi.
– Sen jälkeen Yle voisi olla vastuullinen, julkisilla varoilla toimiva valtionyhtiö.
Medialiitto toivoo myös, että Yle ja yksityinen media voisivat toimia Suomessa rinnakkain. Kuinka paljon Holmberg arvioi uuden kantelun vaikuttavan Ylen ja kaupallisen median väleihin?
– Ei varmaan mitenkään. Meillähän on hyvät välit ja paljon yhteistyötä. Tästä laintulkinnastakin on kommunikoitu Ylen kanssa pitkin matkaa, joten he tietävät, mistä kiikastaa, hän sanoo.
Samaan aikaan parlamentaarinen työryhmä vääntää edelleen siitä, millaisia leikkauksia Yleen tulisi tällä vaalikaudella kohdistaa.
– Ehkä vinkkaisin, että jos Yleisradion pitää säästää jostain, olisi aika järkevää säästää toiminnasta, joka on ilmeisesti tai potentiaalisesti laitonta.
Suomen Lehdistöä kustantava Uutismedian liitto on osa Medialiittoa.
Lisätty 10.9. kello 14.20 Merja Ylä-Anttilan kommentit.
