Miten valta nykypäivän portinvartijoiden välillä jakaantuu, Hannu-Pekka Ikäheimo?
Digitaalisessa murroksessa perinteistä mediaa, tiedoninstituutioita ja erilaisia auktoriteetteja vastaavat digijättien alustojen algoritmit. Ne ovat siinä mielessä keskitettyä valtaa, että vain harvat pääsevät muokkaamaan parametrejä, joilla ne tietoa levittävät.
Toisaalta valta on hajautunutta, koska yksilöt voivat omilla toimillaan aktiivisesti muokata informaatioympäristöään. Valta ei kuitenkaan jakaudu yksilöille tasaisesti, vaan verkostoissa tietyille toimijoille. Esimerkiksi Elon Musk on digitaalisen ajan mediaparoni ja seurattu solmukohta, jonka tviitit heiluttelevat pörssikursseja. On väärä tulkinta, että vallan hajautuminen olisi johtanut suoraviivaiseen demokratiakehitykseen.
Kirjoitatte kirjassanne, että alustoilla sekä mainontaa että muuta sisältöä räätälöidään samoilla algoritmeilla, jotka tähtäävät siihen, että käyttäjä pysyy palveluissa mahdollisimman pitkään. Miten tämä vaikuttaa uutismedian tiedonvälitystehtävään?
Tämä on minusta keskeinen portinvartijuuden murroskohta. Alustoilla, joiden olemassaolon ainut fundamentti on mainostulojen kerääminen, ei ole erontekoa journalismin ja mainonnan välillä. Yksilöille on siirtynyt alustoilla paljon journalistisen median tehtäviä, kuten faktojen tarkistaminen ja mainostetun ja ei-mainostetun sisällön erottelu.
”Hyvä, konkreettinen esimerkki osallistamisesta ovat vaalikoneet, jotka ovat miljoonien ihmisten käyttämiä alustoja Suomessa, mutta joiden kehittäminen on mediassa jätetty puolitiehen.”
Miten uutismedia on reagoinut siihen, että sen painoarvo portinvartijana on vähentynyt?
Media imitoi alustojen menestyvää reseptiä eli valikoi ihmisille algoritmisesti kiinnostavia sisältöjä ja juoksee käyttäjädatan perässä. Lifestylejuttuja on paljon enemmän kuin aiemmin ja suoliston toiminta kiinnostaa. Sitä kuluttajat varmaan haluavat, mutta ollaan myös kaltevalla pinnalla siinä, kuinka pitkään tietä kannattaa jatkaa, että laatujournalismin ydin vielä säilyy.
Media ei ole kyennyt reagoimaan alustojen haasteeseen siinä, miten ihmiset otetaan mukaan osallistuvina kansalaisina, ei pelkkinä tiedonvälityksen kohteina.
Voiko osallistamista lisätä imitoimalla alustayhtiöiden toimintalogiikkaa vai erottautumalla siitä?
Ajattelen, että imitointi ei varmasti kannata. Yhteiskunnallisen osallistumisen ja julkisen keskustelun pitäisi ennemmin päästä pois alustoilta, jotka riistävät dataamme, kohtelevat meitä markkinahyödykkeinä ja joita ei alun perinkään ole suunniteltu demokraattisiin kohtaamisiin vaan ennemmin treffipalstoiksi.
Hyvä, konkreettinen esimerkki osallistamisesta ovat vaalikoneet, jotka ovat miljoonien ihmisten käyttämiä alustoja Suomessa, mutta joiden kehittäminen on mediassa jätetty puolitiehen. Niiden kautta voisi kehittää paljon muutakin osallistumiseen liittyvää.
Sitran projektijohtaja Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoitti yhdessä tutkija, toimittaja Olli Seurin kanssa teoksen Portinvartijat – Kamppailu tiedon vapaudesta (Teos).
