Tilaa Uutiskirje!

Media ei saa niellä sellaisenaan poliitikkojen populistisia ehdotuksia rikollisuuden torjumiseksi.

Vaalien alla toimittajien pitää vaatia poliitikoilta faktoihin perustuvaa tai edes rehellistä keskustelua rikollisuudesta.

Näkökulmat

Kirjoittaja on STT:n rikos- ja oikeustoimittaja, joka kirjoittaa Suomen Lehdistössä uutistyöstä ja rikosjournalismista.

Mikä puolue lupaa kevään eduskuntavaaleissa ankarimmat rangaistukset ja eniten poliiseja? Kuka ehdokkaista ratsastaa kovimmin nuorten pahoinvoinnilla ja kuka hyväksikäyttää kansalaisten turvallisuudentunnetta häikäilemättömimmin? Jos haluaisi, nyt olisi oikea aika laittaa pystyyn surullinen bingo kriminaalipoliittisista ylilyönneistä. Peli tosin avattiin jo loppuvuodesta, kun nykyiset päättäjät päättivät huolestua nuorisorikollisuudesta ja niin sanotuista katujengeistä.

Hallituksen joukoista ankarampia rangaistuksia ovat esittäneet esimerkiksi sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.). Hän kertoi marraskuussa ministeriöiden selvittävän rangaistusten kiristämistä ase- ja räjähderikoksissa. Marraskuussa pääministeri Sanna Marin (sd.) totesi, että katurikollisuuteen olisi puututtava rangaistuksia koventamalla. Rikosvastuun ikärajan laskemista ovat ehdottaneet oppositiopuolue perussuomalaiset ja Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.).

Joulukuussa oppositio jätti välikysymyksen nuorten vakavasta rikollisuudesta ja katujengeistä. Sen tekstiä lukiessa pitää itseä välillä muistuttaa, että kyseessä on koko opposition välikysymys, ei ote perussuomalaisten vaaliohjelmasta.

”Jos haluaisi, nyt olisi oikea aika laittaa pystyyn surullinen bingo kriminaalipoliittisista ylilyönneistä.”

Poliitikkojen puheiden taustalla on varmasti todellinen huoli tilanteesta. Median pitää muistaa, että puheet ovat myös politiikkaa. Vaalit lähestyvät, ja kansalaisten pelko ja turvattomuudentunne on liian helppo maalipaikka, jotta se jätettäisiin käyttämättä. Uhkien maalailu ja kovien keinojen esittäminen on myös poliitikkojen puhetta toisilleen. Kun hallitus kovistelee tarpeeksi, se suojaa itseään opposition iskuilta. Oppositio taas saa hallituksen hetkeksi nöyräksi välikysymyksen muotoon kirjoitetulla syntilistalla.

Kansalaisille keskustelussa on se ikävä puoli, etteivät kovat keinot ole lupaus paremmasta. Rangaistusasteikot eivät ole rikollisuuden syy, joten myös todellisten ratkaisujen on löydyttävä muualta.

Asiantuntijat ovat tyrmänneet niin rangaistuksen koventamisen kuin vastuuikärajan laskun. Olosuhteet, joissa rikollisuus tapahtuu, eivät tyhjene yhden hallituksen tekemisiin, ja toisin väittäminen on silkkaa tekopyhyyttä. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja lastensuojelun ongelmat eivät ole alkaneet tällä vaalikaudella. Kovien keinojen sijaan asiantuntijat ovatkin osoittaneet esimerkiksi perheiden tukemiseen ja varhaiskasvatukseen. Poliitikkojen lempilupauksiin kuuluva poliisien määrän lisääminen jäisi sekin puolitiehen. Poliisi on moneen otteeseen muistuttanut, ettei jengiytymisongelmaa ratkaista yksin sen keinoin.

Media voi vaikuttaa rikollisuudesta käytävään julkiseen keskusteluun, eikä se saa tulevissa vaalikeskusteluissa tyytyä helppoihin heittoihin. Poliitikoilta pitää vaatia ilmiön monimutkaisuuden tunnustamista ja rehellisyyttä. Jos ei muuta, median on pyrittävä osoittamaan, mikä osa lupauksista perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin ja mikä on vain politiikkaa. Jos rikollisuus typistyy vaaleissa poliittiseksi lyömäaseeksi, häviäjiä ovat kaikki.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast