Sulje

Jussi Pullinen

Maksumuurien menestysreseptit löytyvät kaukaa

journalismi

Professori Osmo A. Wiion (1928–2013) viestinnän lait muistetaan hyvin, ja siteeraan aluksi niistä toista: ”Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoilla, se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.” Virke kuvaa melko tarkasti sen, mitä uutisille sosiaalisessa mediassa tapahtuu vuonna 2018.

Harvemmin muistellaan Wiion 70-luvulla muotoilemia tulevaisuuslakeja, kuten ”Läheinen tulevaisuus yliarvioidaan, kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan”. Menestyvien maksumuurien aikakaudella niistä on silti itseäni mietityttänyt erityisesti kahdeksas: ”Viihteestä voidaan maksaa, tietoaines halutaan ilmaiseksi.”

Voiko jokin Wiion laeista oikeasti olla väärässä? Todellako? Maailmalta ja Suomesta kuitenkin kantautuu jatkuvasti uutisia maksullisen journalismin voittokulusta verkossa.

Kahdeksannessa laissa on silti totuuden siemen. Nykyisissä maksumuureissa menestyksen ratkaisevat yksittäiset jutut, ja juuri noiden juttujen on oltava jotakin erityistä. Mutta mitä se voisi olla? Siinä Wiio oli oikeassa, että verkossa kannattaa kenties katsoa myös sitä, mistä ihmiset jo maksavat. Journalismi on syytä pitää journalismina, mutta sen muotoon voi ammentaa myös muualta, jopa viihteestä.

”Verkko ei tuhoa uppoutumisen halua tai tiedonjanoa, vaan muuttaa kulutuksen muotoa.”

Viihteellistyvää dokumenttigenreä kannattaa tutkia. Ylen Docventures on ilmiö Suomessa, ja maailmalla dokumentti kukoistaa Netflixissä ja HBO:ssa. Suoratoistopalveluissa katseltuja ovat monituntiset sarjat, jotka porautuvat syvälle yksittäiseen historian tapaukseen ja ihmisiin sen liepeillä: rikossarjat Making A Murderer ja The Jinx kuvaavat epäselviksi jääneitä henkirikoksia, historiapläjäys Wild Wild Country taas 80-luvulla Yhdysvaltoihin muuttanutta erikoista intialaista kommuunia.

Jokaisessa Suomenkin pitäjässä on jokin tällainen tarina, usein monta. Sarjoista voi oppia jotakin myös lukijan koukuttamisesta: onko kaikki aina kerrottava yhdessä jutussa?

Dokumentit myös kysyvät peruskysymyksiä, joissa Docventures on mestari. Hyvä dokumentti on itsenäinen perusasioiden äärelle vievä teos, joka avaa ajattelua enemmän kuin reportaasi. Tämä näyttää kiehtovan eritoten nuoria. Ei ole sattumaa, että Netflixin levittämä Icarus-elokuva voitti tänä vuonna dokumentti-Oscarin. Aiheena oli doping.

Esimerkiksi Ruotsissa jyräävistä äänikirjapalveluista taas voisi oppia ainakin tarinallisuuden ja tuotemuotoilun tärkeyttä. Verkko ei tuhoa uppoutumisen halua tai tiedonjanoa, vaan muuttaa kulutuksen muotoa. Oikean jutun tarjoaminen oikealle yleisölle oikeaan aikaan oikealla tavalla on oleellista. Myydyimmät tietokirjat taas ovat lähikuvia urheilijoista tai pop-tähdistä: vahvat, syvälle sukeltavat henkilökuvat kiinnostavat.

Ylläolevat vinkit eivät monelle toimittajalle ole kovin yllättäviä. Itse asiassa moni maksumuuriajan jutuista tuntuu tutulta vaikkapa 60-luvun kuvalehtien maailmasta. Maksuhalua etsiessä kannattaakin härpäkkeiden ja somen ohella muistaa Wiion tulevaisuuslaeista se kaikkein lohdullisin, eli numero neljä: ”Kuvitellaan tekniikan muuttavan ihmisen perusluonnetta.”

Wiion kaikki lait: http://osmo.wiio.net/wiion-lait/

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit