Sulje

Jukka Holmberg

Maksuhalu selviää käytännössä

verkko

Maksuttoman sisällön jakaminen netissä on vähentymässä, mutta parhaat maksumallit ovat vielä haussa, selviää Suomen Lehdistön 3/15 selvityksestä (sivut 10–13).

Suuret paikallislehtiyhtiöt ovat siirtyneet kokonaan maksulliseen digijulkaisemiseen tai mittaroivaan, maksuttomia lukukertoja laskevaan malliin. Niin sanotun kovan maksumuurin pehmennyksenä voi olla juttujen jakaminen maksutta sosiaalisen median kautta tai yleisesti saatavilla olevien uutisten julkaiseminen kaikille avoimella puolella (freemium).

Suuremmat sanomalehdet käyttävät melko tasaisesti kolmea päämallia. Seitsemän seitsenpäiväistä lehteä on valinnut freemiumin, viisi mittarimallin ja viisi kovan muurin. Kymmenen joka päivä ilmestyvää lehteä ei tällä hetkellä käytä mitään maksumallia nettijutuilleen.

Liikettä on ollut myös toiseen suuntaan: Hufvudstadsbladet ja Länsi-Suomi avasivat maksulukot nettijutuistaan tänä keväänä. Muutama maksua digistä pyytävä lehti on jo ehtinyt vaihtaa mallia kokemusten myötä.

”Harva media tulee pärjäämään netissä täysin ehdottomilla ratkaisuilla: kaikki sisältö maksutta tai ei mitään sisältöä maksutta.”

Maksaminen sanomalehden sisällöstä netissä onkin kysymys, johon vastaus selviää vain kokeilemalla. Vastaus voi lisäksi olla erilainen eri aikoina. Maksuhalukkuus kasvaa, kun sovellukset kehittyvät, mobiilit päätelaitteet yleistyvät ja paperilehden jakelu vaikeutuu.

Kyselyissä kuluttajat ilmaisevat melko heikkoa maksuhalua. Jos kysytään, haluaisiko lukija maksaa tuotteesta joka on maksuton, aika harva äänestää maksullisuuden puolesta. Toisaalta kuluttajan on vaikea arvioida maksuhaluaan palvelusta, jota hän ei ole koskaan käyttänyt, puhumattakaan kehitteillä olevista tulevaisuuden palveluista.

Harva media tulee pärjäämään netissä täysin ehdottomilla ratkaisuilla: kaikki sisältö maksutta tai ei mitään sisältöä maksutta. Suurten lukijamäärien lehdille ensin mainittu on mahdollinen mainosrahoituksen kautta ja jälkimmäinen taas lehdille, jotka tuottavat omasta alueestaan uniikkia tietoa.

Suurimmat lehdet julkaisevat jatkossakin maksutta yleiset uutiset – ainakin maksumittarilla määriteltyyn rajaan saakka. Pelko siitä, että maksukyvytön kansalainen jäisi täysin vaille tietoa, on turha.

Olennaista on muistaa, että ilmaista journalismia ei ole. Sisällön tuottaminen maksaa aina, ja sen kustantamiseen tarvitaan tuloja muodossa tai toisessa.

Kommentit