Pitkien juttujen lukijoiden lukutottumuksia selvittäneessä Columbia Journalism Review’n tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkiä juttuja luetaan keskittyneesti. Enin osa lukijoista, yli puolet, luki jutut kokonaisuudessaan siltä istumalta. Havainto antaa tukea oletukselle, että verkon hälyn keskellä ainakin osa lukijoista löytää aikaa paneutuneeseen median käyttöön. Juttuja luettiin melko tasaisesti aamulla, päivällä ja illalla. Yleisesti on ajateltu, että pitkiä juttuja lueskellaan useimmiten iltaisin, päivän päätteeksi, mutta käyttöä vaikuttaisi siis olevan muinakin aikoina.
Selvityksen mukaan medioilla on suuri merkitys pitkien juttujen lukemiseen virittävinä lähteinä. Valtaosa lukijoista hakeutui lukemiinsa juttuihin, kun heille ennestään tuttu ja luotettavaksi arvioitu media oli siitä vinkannut. Yli 60 prosenttia lukijoista oli saanut virikkeen tätä kautta. Toiseksi yleisin vinkkilähde oli ennestään tuttu henkilö, mutta tämän lähteen osuus oli vain runsaat kymmenen prosenttia.
Useimmiten jutut myös löytyivät medioiden verkkosivuilta. Noin kolmannekseen jutuista päädyttiin tätä kautta. Sähköpostitse vinkkejä oli tullut vajaalle parillekymmenelle prosentille selvitykseen osallistuneista, ja sosiaalisen median kautta heräkkeen oli saanut runsaat parikymmentä prosenttia vastaajista.
”Verkon hälyn keskellä ainakin osa lukijoista löytää aikaa paneutuneeseen median käyttöön.”
Näitä paneutuvia lukijoita tavoittelemaan pyrkii omintakeisella tavallaan myös Huffington Post. Eläväisestä, sisällöltään rikkaasta, jopa ääritäyteliäästä ilmeestään tunnettu Huff Post tekee itseään tykö tälle kohderyhmälle erillisellä sisarjulkaisulla, Huffington Post Highlinella. Vaikka emojulkaisu on runsas, muutaman kuukauden ikäinen Highline on ulkoasuaan myöten pelkistetyn rauhallinen. Lukukokemus on levollinen millä tahansa päätelaitteella, mutta parhaiten julkaisu sopii tableteille.
Highlinen jutut ovat toistaiseksi olleet tekstivoittoisia, mutta verkonomaisuutta on tulossa jatkossa enemmän. Nykylinjausta perustellaan sillä, että Highline on koti perinteiselle journalismille. Lehden kielenkäytössä tämä tarkoittaa laajoja ja perusteellisia, kerronnallisia taustajuttuja.
Highlinea esittelevässä Columbia Journalism Review’n jutussa aprikoidaan aiheellisesti, onko yhtiöllä riittävästi kärsivällisyyttä ylläpitää isoja resursseja vaativaa laatujulkaisua. Toisaalta voidaan ajatella, että Huffington Postin pitkien juttujen julkaisun perustaminen kertoo siitä, että tämä trendi on edelleen vahvistumassa eikä kenenkään ole varaa jättäytyä siitä sivuun. Verkossa on jo useita pitkien juttujen kuratointipalveluita (kuten Longreads ja Longform) ja pitkiä juttuja itse tuottavia uusia julkaisuja (kuten Atavist ja Narratively). Vakiintuneemmat mediat hakevat omia tapojaan olla mukana tässä trendissä. Useimpien linjana on ollut julkaista pitkiä juttuja perusjulkaisujen osana, mutta Highline on ehdotus toisenlaisesta ratkaisusta, jossa pitkien juttujen löydettävyys on oletusarvoisesti parempi kuin jos ne pitäisi noukkia runsaan muun sisällön joukosta.
360 astetta
Keinotodellisuus, virtual reality, on yleistymään päin journalistisissa esityksissä. Tällaisten juttujen tekemiseen ei edes välttämättä tarvita kalliita välineitä tai erikoisosaamista. Oivallus voi riittää pitkälle, todistetaan Poynter-insituutin laajassa jutussa. Esimerkiksi nostetaan Al Jazeeran reportaasi Mekan pyhiinvaeltajista, joka tehtiin 300 euron kameralla ja simppelillä editointiohjelmalla. Tuloksena oli 360 asteen videoreportaasi, jonka myötä katsoja vietiin elämänmakuisesti retkelle pyhiinvaeltajien seuraan.
”Oivallus voi riittää pitkälle.”
Poynterin juttu on hyvä katsaus meneillään oleviin toimituksellisiin keinotodellisuuskokeiluihin ja julkistettuihin juttuihin. Useimmat tähän asti tehdyt jutut ovat vaatineet huomattavasti enemmän resursseja kuin Al Jazeeran kevytversio. Tyypillistä niille on myös monialainen yhteistyö, jossa journalistinen, visuaalinen ja tekninen osaaminen täydentävät toisiaan. Aiheiden kirjo on laaja.
Virtual reality -juttuja rohkaisee tekemään myös se, että tukea esimerkiksi 360 asteen videoille on saatavilla aiempaa enemmän. Al Jazeeran jutun video julkaistiin You Tubessa ja upotettiin juttuun. Myös Facebook on vastikään ilmoittanut tukevansa 360-videoita.
Sata suosituinta
Verkkolehtensä perusteellisesti uudistanut Libération on sitä mieltä, että miksi tarjota lukijalle vain kymmenen Top-juttua, kun verkkosivulla niitä voi tarjota määrättömästi. Niinpä lehden etusivulla onkin sadan suosituimman jutun lista. Suosittu tarkoittaa tässä luetuimpia, jaetuimpia ja kommentoidumpia juttuja.
Rullaamistahan moinen lista lukijalta vaatii, mutta uudistetussa Libérationissa uskotaan muutenkin päättymättömän rullaamisen toimivuuteen. Kun lukija pääsee yhden jutun loppuun, näkyviin tulee kuvallisia juttuvinkkejä – mutta myös uusi juttu. Ja niin edelleen, loputtomasti. Ratkaisu luo tavallaan paperilehden lukukokemuksen, kun sivun kääntäminen eli rullaaminen tarjoaa yllätyksen eikä omaa valintaa.
Kiihdytystä mobiiliin
Useampikin media on innostunut uudesta AMP-julkaisuteknologiasta. Tämä Accelerated Mobile Pages on digitaalisten sisältöjen standardi, jonka luvataan nopeuttavan sisältöjen käyttöä nimensä mukaisesti erityisesti mobiilivälineissä. Ensi havaintojen mukaan lupaus täyttyykin. AMP:tä ovat kehittäneet ja testanneet muun muassa El País, New York Times, BBC, La Stampa ja monet muut kärkimediat kautta maailman. Hankkeen veturi on kuitenkin ollut Google.
Juuri Googlen määräävä rooli AMP-hankkeessa on herättänyt huolta. Nieman Labin blogissa myönnetään AMP:n tekniset hyödyt, mutta muistutetaan sen syntyneen Googlen intresseistä. Ne taas eivät välttämättä ole samat kuin medioiden. AMP:n myötä webin avoimet standardit vaihdetaan Googlen insinöörien määrittämiin ehtoihin, ja samalla julkaisijoiden valtaa siirtyy toisaalle.
