Sulje

Ari Heinonen

Lukulaite houkuttelee syventymään

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Loppusyksystä Yhdysvalloissa julkaistut kaksi tutkimusta lukulaitteiden ensikäyttäjistä antavat osin ristiriitaista, osin yhdenmukaista tietoa lukulaitteiden varhaisista omaksujista. Pew-tutkimuskeskuksen ja Online Publishers Associationin (OPA) teettämät tutkimukset ovat kuitenkin kiintoisia, koska tablettien ensikäyttäjistä on niukasti tietoa.

Kumpikin tutkimus antaa viitteitä siitä, että ainakin ensikäyttäjien keskuudessa tableteissa kiinnostavat myös aikaa vievät sisällöt. Pew’n tutkimukseen osallistuneista runsas 42 prosenttia sanoi lukevansa laajoja artikkeleita ja analyyseja tabletilta. OPA:n tutkimuksen mukaan tableteilta katsellaan Youtube-klippien ohella pitkiä videoita.

Havaintoja paneutuneesta käytöstä selittää, että ensikäyttäjät ovat muutenkin lukuväkeä verrattuna keskivertoamerikkalaiseen ja että ehkä hieman yllättäen tabletteja käytetään useimmiten kotona.

Pew’n tutkimuksen mukaan useampi kuin joka toinen taulutietokoneen käyttäjä seuraa laitteellaan päivittäin uutisia.

Uutiset ovat suositumpia kuin esimerkiksi sosiaalisen median käyttö tai pelaaminen. Videoita tai elokuvia katseli tämän tutkimuksen mukaan vain 13 prosenttia vastaajista.

Sen sijaan OPA:n teettämän tutkimuksen mukaan tabletteja käytetään ”säännöllisesti” videoiden katsomiseen ja säätietojen tarkistamiseen (vähän vajaa puolet vastaajista). Paikallisia ja valtakunnallisia uutisia seurataan vähemmän kuin videoita. Erikseen luokiteltu ”sanomalehtien sisältö” oli säännöllisessä seurannassa vain noin joka kolmannella vastaajalla.

Tabletit eivät näytä innostavan ainakaan ensikäyttäjiä maksamaan uutisista. Pew’n tutkimuksen mukaan 85 prosenttia käyttäjistä ei ole maksanut uutisista. Näistä vain joka viides maksaisi vitosen kuukaudessa uutispalvelusta.

OPA:n tutkimukseen osallistuneista tablettikäyttäjistä useampi kuin joka toinen oli maksanut pelisovelluksesta mutta vain joka kymmenes sanomalehtisovelluksesta. Pew’n tutkimuksen mukaan uutissovellusten käyttäjille on tärkeää tuttu ja pidetty tuotenimi;  melkein kaikki käyttäjät suunnistavat suoraan näiden sovellukseen.

Kummassakin tutkimuksessa vastaajat olivat keskimääräistä varakkaampaa ja koulutetumpaa väkeä. He olivat useammin miehiä kuin naisia ja pikemmin ikärakenteen nuoremmasta kuin vanhemmasta päästä.

Kumpikin tutkimus perustui kansallisesti edustavaan otokseen. Kysymyksenasettelut olivat melko erilaisia, mikä selittää tutkimusten yhteismitattomuutta.

Molemmat tutkimukset kertoivat kuitenkin, että kevätkesällä 2011 USA:n väestöstä noin 11–12 prosentilla oli taulutietokone. OPA:n tutkimuksessa ennakoidaan käyttäjämäärän kaksinkertaistuvan jo alkuvuoteen 2012 mennessä.

> Tiedote Pew-tutkimuskeskuksen raportista The tablet revolution and what it means for the future of news

> Tiedote OPA:n raportista A portrait of today’s tablet user

 

Daily Mail ja Guardian ovat brittilehdistä parhaiten saaneet näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Search­metrix-yhtiön julkaiseman selvityksen mukaan Mailin linkkejä jaettiin viikossa keskimäärin melkein kolme miljoonaa kertaa ja Guardianin noin 2,5 miljoonaa kertaa.

Tutkimuksessa oli mukana tusina brittisanomalehden verkkolehteä. Linkkien jakamista selvitettiin Facebookissa, Twitterissä, Linked­Inissä, Stumble­Uponissa, Deliciousissa ja Google+:ssa. Search­­­metrixin tutkimuksen mukaan ainakin Britanniassa Stumble­Upon on nopeasti noussut tärkeäksi liikenteenohjaajaksi sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Mailin viittauksista puolet tuli sieltä.

Searchmetrixin johtaja Horst Joppen muistutti uutisvälineitä siitä, että hakupalvelut alkavat ottaa listauksissaan huomioon myös saittien suosion sosiaalisessa mediassa.

> Brittimedian näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa

 

Sosiaalisen median sosiaalinen ulottuvuus on valtamedialla vielä ymmärtämättä. Uutisvälineet käyttävät ainakin Twitteriä lähinnä sisältöjensä jakelukanavana, kävi ilmi Pew-tutkimuskeskuksen selvityksessä. Havainto tehtiin seuraamalla viikko 13 yhdysvaltalaisen uutisorganisaation Twitter-viestejä.

Sen paremmin uutisvälineet instituutioina kuin yksittäiset toimittajatkaan eivät juuri hyödyntäneet Twitterin sosiaalista ulottuvuutta. Twiittejä käytettiin harvoin juttujen tiedonhankintaan, eivätkä viestit juuri lainkaan viitanneet muualla kuin omassa välineessä julkaistuihin juttuihin.

> Pew’n raportti valtamedian Twitter-viesteistä

 

Ruotsissa pyrskähti hetkeksi keskustelu siitä, kannibalisoivatko sanomalehdet itseään verkkolehdillä. Nykyisin jo muinaiselta tuntuvan debatin käynnisti Västerbottens-Kurirenin ex-päätoimittaja Lasse Westerlund, joka Mediavärldenissä ehdotti verkkolehtien lopettamista ja niihin uhrattavien investointien suuntaamista paperilehtien kehittämiseen. Hänen mukaansa näin saataisiin takaisin paperilehtien menettämät lukijat, jotka kyllä voidaan saada maksamaan uutissisällöistä.

Kipakoissa kommenteissa huomautettiin, että paperilehdet olivat menettäneet lukijoitaan jo ennen nettiä, että verkkopalveluttomat paperilehdet menettävät myös lukijoita ja ettei pidä sekoittaa sisältöjä ja niiden alustoja keskenään.

Hieman samanhenkisesti Yhdysvalloissa on ollut suukopua siitä, että innostus sosiaaliseen mediaan, joukkoistamiseen ja lukijoiden aktivoimiseen rapauttaisi lehdistön parhaat perinteet kuten tutkivan journalismin. Columbia Journalism Review’ssa debatin käynnistänyt Dean Starkman sanoi, että nykyisellään toimittajat joutuvat tekemään ylenpalttisesti töitä, heillä on aiempaa vähemmän itsenäisyyttä ja juttuja tehdään vähäpätöisistä asioista.

Starkman syytti tästä sekä verkkoa että joukkoa ”mediaguruja”, jotka uhraavat journalismin ”utuiselle verkottuneelle vaihtoehdolle”. Hänelle vastattiin, ettei asetelma suinkaan ole joko-tai. Median pitää ja se tekeekin kunnianhimoista tutkivaa journalismia. Samalla sen pitää kytkeä yleisö mukaan. Vastustajien mukaan mediayhtiöiden toimintatavoista ei pitäisi syyllistää teknologiaa vaan mediayhtiöitä.

Mitä pitäisi päätellä näistä sinänsä suppeista keskusteluista? Ovatko ne vain ”printosaurus rex” -reaktioita, kuten Ruotsissa kuitattiin Westerlundille, vai alan hiljaisia signaaleja?

> Lasse Westerlundin kirjoitus ja sitä seurannut keskustelu Mediavärldenissä

> Dean Starkmanin juttu Columbia Journalism Review’ssa

Kommentit