Sulje

Olli Sulopuisto

Listaa lopetettavat asiat

journalismi

Kiireen voittaa luopumalla jutuista, joista ei enää ole hyötyä.

Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltion suurimmassa sanomalehdessä The Milwaukee Journal Sentinelissä havahduttiin viime vuonna siihen, että vuosien mittaan toimituksen to do -listalle oli kertynyt monenmoisia asioita. Vähän liikaakin, kun tarkemmin katsoi.

Facebookiin tehtiin viikoittain livevideota, juttuja julkaistiin käsipelillä eri digikanaviin ja poliisiuutisia kerättiin Amerikan malliin eli paljon. Niihin kaikkiin meni aikaa, eikä ollut varmaa, palveltiinko niillä lukijoita – sivulataukset jäivät ainakin vaatimattomiksi.

Toimitus päätti, että voidakseen toteuttaa uusia hyviä ideoita sen oli ensin hankkiuduttava eroon vanhoista. Kyse ei ole konmarittamisesta vaan vaihtoehtoiskustannuksista. Sillä jokainen tunti, joka on käytetty yhtä juttua tehdessä, on poissa jostain muusta.

Mukaan otettuja asioita arvioitiin ennalta sovitun kriteeristön mukaan. Useimmiten kyse oli käytetyn työajan ja hyödyn välisestä suhteesta.

Better News -verkkojulkaisulle prosessistaan kertoneet Milwaukee Journal Sentinelin toimittajat kuvasivat, miten lehdessä koottiin lista asioista, joista voitaisiin luopua. Se oli koko toimituksen nähtävissä, ja sitä pidettiin ajan tasalla prosessin edetessä.

Listalle päätyi asioita laidasta laitaan: parhaat päivänsä nähneitä juttutyyppejä; toistuvia teknisiä prosesseja, jotka pystyi automatisoimaan; liian pitkiä ja monta henkeä sisältäviä toimituskokouksia sekä nettiin tehtyjä erikoistaittoja, jotka oli tehty vain siksi, että erikoistaittoja piti olla.

Mukaan otettuja asioita arvioitiin ennalta sovitun kriteeristön mukaan. Useimmiten kyse oli käytetyn työajan ja hyödyn välisestä suhteesta.

Sen jälkeen keskusteltiin niiden ihmisten kanssa, joita työtehtävien lopettamispäätökset koskettaisivat. Tarkoituksena oli tarjota mahdollisuus keskustelulle: tämä juttutyyppi ei täytä tarkoitustaan, voisiko sille tehdä jotain?

Toisinaan journalisteilla itsellään oli ajatuksia siitä, miten vaikkapa juttuformaattia voisi parantaa tai juttuja markkinoida tehokkaammin. Näin lopettamislistan rinnalle syntyi ”tehdään tämä eri tavalla” -lista.

Jos yhdessä oltiin sitä mieltä, että muutokset kuulostivat kokeilemisen arvoisilta, niille sovittiin aikajänne, jonka kuluessa tulosten piti parantua – lisää sivulatauksia, digitilauksia, lukijoiden osallistamista. Puhe oli pitkälti nettijutuista, jolloin lukijoiden kiinnostuksen mittaaminen oli suhteellisen suoraviivaista.

Oli myös tärkeää muistaa, että jostain luopuminen ei tarkoita sen olleen täysi epäonnistuminen. Ehkä se toimi aikansa, muttei enää.

Kun turhista jutuista luovuttiin, sillä oli useita seurauksia. Ensimmäinen oli, että osa lukijoista pettyi muutokseen. Pettymyksiin varauduttiin esimerkiksi kirjoittamalla etukäteen perustelut, joilla vastata lukijakirjeisiin. Muutoksenhan pitäisi olla myös lukijoiden parhaaksi, sillä se vapauttaa toimittajat tekemään merkityksellisempää työtä.

Toinen oli se, että osa lopetettavista asioista oli ollut toimittajista kivoja tehdä, joten asia harmitti heitä. Better Newsin artikkelin kirjoittajat huomasivat, että toisinaan kiireisestä työstä valittaneet ihmiset tuntuivat olevan haluttomia luopumaan työtehtävistä, jotka pitivät heidät kiireisinä.

Lisäksi oli onnistuneita hankkeita, jotka olivat vähitellen jääneet vaille tekijöitä, vaikkapa siksi, että jutun alullepanija oli vaihtanut työpaikkaa. Jos hankkeisiin ei saatu osoitettua uutta työvoimaa – eikä vain lisättyä niitä jonkun onnettoman entisten velvollisuuksien päälle – hyvistäkin asioista luovuttiin.

Kolmanneksi huomattiin, että vaikka toimittajille vapautui aikaa, ei heillä aina ollut automaattisesti tarjota tilalle korvaavaa työtehtävää. Se ei kuitenkaan ollut merkki lopetuspäätöksen harha-askeleesta, vaan siitä, että uusien ideoiden kypsyttely on oma prosessinsa.

Oli myös tärkeää muistaa, että jostain luopuminen ei tarkoita sen olleen täysi epäonnistuminen. Ehkä se toimi aikansa, muttei enää. Voi jopa olla paikallaan juhlistaa menneitä ja muistella, missä kaikessa jutut onnistuivat – ja mille ne antoivat nyt tilaa.

Kolme neuvoa priorisointiin

1. Päättäkää lopetettavien työtehtävien kriteerit niin, että mielipiteillä ja fiiliksillä ei ole sananvaltaa.
2. Lopetuksen ei pidä tulla yllätyksenä, vaan tekijöiden on saatava kokeilla, olisiko muutoksista apua.
3. Lista voi olla lyhyt tai pitkä, kunhan se on koko toimituksen nähtävillä ja sitä päivitetään.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit