Sulje

 Erja Yläjärvi

Lehti nimeltä Yle

Erja Yläjärvi

Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi.

Ensin tunnustus. Minulla on oikein hyvä suhde Yleisradioon. Olen hankkinut kaksi lasta ja rivitalonkin yhdessä Ylen työntekijän kanssa. Elelemme sopuisasti.

Mutta kuvitellaan silti, että on vuosi 1990 ja Yle on perustanut sanomalehden. Se jakaa lehden ilmaiseksi joka kotiin ja tekee siitä myös aluepainokset.

Millaisia reaktioita tämä herättäisi? Protestoisiko kukaan yksityisten sanomalehtien puolesta vai olisiko vain hyvä, että vihdoin suomalaiset saavat lehtensäkin ilmaiseksi?

Entä jos tämä olisi toteutunut? Kuinka moni olisi tämän jälkeen tilannut maksullisen sanomalehden?

 

Nyt on vuosi 2013 ja Yle on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt juuri näin. Tätä ei tosin moni ole sisäistänyt, koska Ylen lehti on verkkolehti ja muutos tapahtunut pikkuhiljaa. Perusnettisivu on muuttunut laajaksi julkaisuksi, jossa uutisanalyysit, kolumnit, taustat ja grafiikat tungeksivat lukijan ruudulle. Tv- ja radio-ohjelmien kanssa näillä on usein vain vähän tekemistä.

Sen sijaan jakelukuluista tai painokustannuksista Ylen ei tarvitse huolehtia. Se voi kehitellä tuotettaan ilman perinteisiä lehtien rasitteita.

Missään ei ole vakavasti pohdittu, mikä Ylen lehden kilpailuvaikutus on ja mitä mediamarkkinalle tapahtuu, kun tv- ja radioyhtiö muuttuu myös lehtitaloksi. Ei, vaikka Ylen strategia on panostaa juuri verkkoon.

Yksityinen lehdistö tarvitsee kuitenkin kipeästi tiedon siitä, mistä Ylen toiminta alkaa ja mihin se loppuu. Muuten aitoa mediamarkkinaa ei ole olemassakaan.

Jopa yleisradioyhtiöille suopea EU katsoo, että julkisen palvelun rajat on määriteltävä. EU-komission mukaan ”julkisen palvelun tehtävään sisällytettyjen toimintojen selvä määrittely on tärkeää myös operaattoreille, jotka eivät hoida julkista palvelutehtävää, jotta ne voivat suunnitella toimintaansa.” (Komission tiedonanto 2009)

Miten sanomalehdet voivat suunnitella sähköistä liiketoimintaansa, jos Yle voi milloin tahansa päättää, että se laajentaa toimintaansa uusille alueille?

En ole tässä kuitenkaan kovin huolissani yksityisten mediayhtiöiden kannattavuudesta. Jos uutisjournalismia ei kannata myydä maksua vastaan, on yksinkertaisesti myytävä jotain muuta. Löytyyhän sitä maailmasta myytävää.

 

Mutta samalla on turhaa ihmetellä, miksi yksityiset mediatalot eivät itsestään pidä yllä suomalaisen uutisjournalismin monimuotoisuutta, jos koko ajan on vaara, että toinen yhtiö tekee samat panostukset verovaroilla ja jakaa ne ilmaiseksi.

 

Ei toki ole Ylen syy, että sanomalehdillä on rakennemuutos. Mutta julkisen palvelun ei pidä pahentaa sitä.

Ruotsissa julkaistiin syksyllä selvitys sikäläisestä Yle-verosta. Työryhmä esitti Suomen kaltaista pakollista maksua mutta myös, että yleisradioyhtiöt saisivat tehdä vain sellaisia verkkosivuja, joilla on suora yhteys ohjelmiin. (Sveriges Radio 2.9.12)

Tällainen rajaus takaisi Ylelle mahdollisuuden tehdä journalismia myös verkkoon ja eri laitteisiin. Samalla se takaisi, että Suomessa on aito markkina myös yksityisille sanomalehdille.

Kaikesta huolimatta oma Yle-suhteeni voi hyvin. Elelemme sopuisasti jatkossakin.

Kommentit

Vuosikausi Hämeenlinnassa Yle Hämeessä työskennelleenä voin sanoa että kyllä sekä Hämeen Sanomat että Aamuposti lyvät kevyesti Yle Hämeen julkaistujen paikallisuutisten määrässä sekä printissä että netissä. Sen voi jokainen helposti tarkistaa.
Jos ihmiset haluavat lukea paikallisia uutisia omasta lehdestä niin he tilaavat tai lukevat verkosta. Jos seuraava sukupolvi ei sitä enää halua tehdä niin sitten se on vakavan pohdinnan paikka lehden toimituksessa. Yle ei pysty paikallista journalismia tappamaan.

Miki Wallenius

Yleisradio ei ole lehti. Tämän voi todeta esim. siitä, että Yleisradion toimittajia ei noteerata 5000€ arvoisen Muotoilujournalismin Vaasa palkinnon myöntämisessä. Kyseinen palkinto on tarkoitettu vain lehtitoimittajille, myös verkkolehtien, joihin Ylen verkkosivuja ei lasketa.

Airikka Nurmela

Keskustelu YLEstä (ja monesta muustakin asiasta) on aina tällaista: ääripäät äänessä. On joko YLEn lakkauttajia tai nykyisen täyden palvelun YLEn kiihkeitä puolustajia. Esittämästäni keskitiestä eli täydentävän palvelun YLEstä ei kukaan halua keskustella.

Kukaan järkevä ihminen ei voine perustella esimerkiksi kansanedustajan juontamaa formaattitanssiohjelmaa yleisradiolain hengen mukaiseksi toiminnaksi.
http://www.pakkotanssia.fi

Petri Kaivanto

Moikka,

olen maksanut tv maksua niin kauan kun olen ollut täysi-ikäinen ja tästä edespäin yle veroa, mitä enemmän saan vastinetta maksulleni sen parempi. Seuraan netistä ylen lisäksi myös britannian lehdistöä, guardian, times, sekä BBC, CNN, nytimes, sekä erilaisia nörttisitejä. On naivia ajatella, että kulutus nykymaailmassa rajoittuisi vain suomenkieliseen mediaan ja suomen rajoihin.

Kulutan tv:n osalta pääasiassa ylen kanavia, koska kaupalliselta puolelta tulee lähinnä tositv:tä. Tilan tämän lisäksi myös hesarin, joten tuen myös yksityiden puolen mediaa. Minä uskon, että valtion suurelta osin kustantama yle parantaa myös yksityiden puolen laatua, tuomalla vaatimuksen tuottaa myös muuta kuin kevyttä mainoshömppää ja loppukevennyksiä. Radion osalta kuuntelen laajemmin eri kanavia, mutta yllättäen ylen kanavat ovat täälläkin vahvasti edustetuina. Mielestäni lehtien ja median ongelmat ovat itseaiheutettuja ja kyvyttömyyttä uudistua.

Mediatyöläinen

Pablo

Ainakaan YLEn resurssit eivät ole alueellisesti niin kadehdittavat, että ne olisivat tappaneet paikallisjournalismin mahdollisuuksia tai tarpeita. Näkisin paikallisjournalismin elinmahdollisuudet nimenomaan monimediaalisuudessa, moniäänisyydessä ja kansalaisjournalismissa (lue: kansalaisten itsensä talkoilla/ilmaiseksi tuottamassa materiaalissa).

Petri Kaivanto

Jaahans!

Aloitan lainauksella:
”Työryhmä esitti Suomen kaltaista pakollista maksua mutta myös, että yleisradioyhtiöt saisivat tehdä vain sellaisia verkkosivuja, joilla on suora yhteys ohjelmiin. (Sveriges Radio 2.9.12)”

Näinhän Yle tekee. Joku tuolla aiemmin asian totesikin, että samat jutut on radiossa, netissä ja TV:ssä. Paprulehdistö valittaa ja voivottelee etsien syypäätä.

Itse työskentelin aikoinaan ison lehtitalon paikallis-TV kanavalla. Tuo lehtitalo kielsi meitä myymästä TV-mainoksia heidän isoille asiakkaille, ettei heidän lehtibisnes häiriinny. Onneksi on Yle, muuten meidän media joutuu ahneiden ulkolaisten sijoittajien käsiin. Katsokaa Foxia. Siinä sitä suomalaista mediakenttää ”parhaimmillaan”. Ylen vaikutus on vähän sama kuin pankin konttorissa asioivien. Niin kauan kuin Pihtiputaan mummo haluaa hoitaa asiansa konttorissa, on nettipankki ilmainen meille muille. Mutta kun konttorissa ei käy kukaan, niin paljonkos nettipankin käytöstä silloin maksetaan? Luulen että enemmän kuin nyt konttorissa asioivat maksavat. Yle tekee mediakentälle saman ja me kuluttajat keräämme kolehdin positiivisessa mielessä. Varokaa mitä toivotte, muuten se voi toteutua.

Vaissoo

Jälkijättöistä surinaa. Yle ei mainosta, joten mainosmarkkinat jaetaan joka tapauksessa ”perheen kesken”. Jos sisko on vahvempi niin voi voi.

Jos tarkoitus on puolustella maksumuureja, laittakaa sisältö ensin kuntoon, jotta joku ylipäätään haluaa ostaa.

Matti

Aivan turha vuodatus. Syytä on tutkia omien lehtien sisältöä, joka on sanalla sanoen säälittävä. Kymen Sanomien kohujournalismi lähestyy jo Seiska-lehteä. Paikallisella tasolla ei löydetä mitään positiivista ja negatiivisyydellä mässäillään. Tuntuu kuin aiheilla pyritään ruokkimaan tekstaripalstan menekkiä. Muut uutiset ovatkin muilta luovasti lainattuja, päivän myöhässä. Laittakaa vähän positiivisuutta peliin, hyvä palkitaan.

Masa

Ööö…Erja, siellä teillähän on toiminut vuosikausia maakuntaradio Ylen Etelä-Karjalan radio. Ja se on tehnyt uutisia ja lähettänyt ohjelmaa.
Nyt sitten ne jutut on saatavilla myös verkkoversioina ja telkkarissa kuvaversioina. Väkeä ei ole tullut lisää. Nämä asiat olisit voinut ihan helposti tarkistaa Ylen viestinnästä.
Vai meinaatko että Yle ei olisi saanut koskaan käyttää nettiä? Arvaapas miten siihen olisi sitten suhdauttu. Kyllä lehdiströn pärjääminen on muusta kiinni. Ei sitä Yle pysty tappamaan.

Mikko

Pliis, ihmiset. Älkää tuoko tätä virttä niin avarakatseisen ja rohkean Suomen lehdistö -julkaisun piiriin..

Hande H.

Neuvo sanoma- ja aikakauslehdille: irtisanokaa vähemmän, tehkää parempaa ja omaperäisempää sisältöä älkääkä aina kopioiko.

Ekkeri