Sulje

Poijituksesta Brysselin kabinetteihin

Keskipohjanmaa-lehden toimittaja Antti Savela. Kuvaaja: Esa Melametsä

Keskipohjanmaa-lehden toimittaja Antti Savela. Kuvaaja: Esa Melametsä

Noin seitsemän vuotta sitten tein juttua Haapajärven Siiponkoskella peltojaan viljelevän Toivo Vähätiiton puintitöistä. Kuten muiden viljelijöiden myös Vähätiiton sato oli ollut hyvä, ja ilmat olivat suosineet ohran ja kauran korjuuta. EU:n maatalouspolitiikka ja jonninjoutava paperiviljely rytättiin kahteen pekkaan maan rakoon.

Palattuani Haapajärven keskustassa sijaitsevaan toimitukseen hoksasin, että muutama asia jäi tilakäynnillä tarkentamatta. Kun Topi ei vastannut kännykkäänsä, lähdin käymään uudelleen Alapellon tilalla. Topia ei sisällä eikä pihalla näkynyt, mutta navetalta kuului ääniä. Topin emäntä Anneli ja heidän tyttärensä poijittivat lehmää. Naiset olivat tavan mukaan sitoneet narun vasikan takajalkoihin ja he yrittivät kiskoa vasikkaa maailmaan. Minä siinä äimistelin, mitä tehdä. Tilan emäntä huomasi heti, että nyt on riskille miehelle käyttöä.

– Mitä siinä toljotat, ota tuosta narun päästä kiinni, Anneli komensi.

Palveluhenkisenä aluetoimittajana ryhdyin tietysti toimeen. Lisäapu auttoi heti. Vajaassa minuutissa saimme porukalla vedettyä komean vasikan looriin.

Toivon päästyä puimurillaan saran päähän sain hänet kiinni sillä kuuluisalla Nokian kännykällä. Tarkennukset juttuun tulivat oikopäätä.

 

Viime syyskesällä ratkesi Keski-Pohjanmaata kuohuttanut rajariita. Lyhyesti siinä ratkaistiin, pitääkö Keski-Pohjanmaan maakunnan kuulua Oulu-vetoiseen vai Vaasa-Seinäjoki-vetoiseen valtionhallinnon aluejaotukseen.

Saimme uutisvoiton silloiselta elinkeinoministeri Mauri Pekkariselta (kesk.), joka lähinnä kielellisten perusoikeuksien vuoksi päätti suunnata maakunnan ministerikollegansa Tapani Töllin (kesk.) kanssa etelään. Kiistasta oli kirjoitettu monissa lehdissä tuhansia palstamillimetrejä jo muutaman vuoden ajan. Itsellenikin näitä suuntajuttuja oli kertynyt ainakin kymmenen, todennäköisesti parisenkymmentä.

Lopullinen niitti tuli viiden–seitse­män minuutin keskustelun tuloksena. Niin kauan kesti ministeri Pekkariselta kävellä kännykkä korvalla kabinetista a kabinettiin b Brysselin käytävällä. Tästä mokomasta sitten puhuttiin monta päivää. Toki juttu oli tietysti pitempi kuin ministerin pikahaastattelu. Taustaa lehtemme juttuarkisto pullisteli entuudestaan.

Aluetoimittajan työtä on mahdotonta kuvata lyhyesti, ja siihen pitää käyttää kaikkia aisteja. Kun uutistoimittaja yleistoimittajana tekee jutun aiheesta kuin aiheesta, aluetoimittajan työn monipuolisuus häneen verrattuna on ehkä potenssiin kaksi.

 

Tämä ei ole elvistelyä vaan nöyryyttä. Huolimatta työkokemuksen kertymisestä ja yleissivistyksen karttumisesta lähes joka päivä törmää aiheeseen, josta ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Se pistää raavaankin miehen, saati minun nöyräksi.

Jutun teon alussa pitää laittaa itsensä kartalle. Herra Google tietää yllättävän paljon, ja ainahan voi kilauttaa kaverille tai sille kuuluisalle päivystävälle dosentille. Jutun taustoittaminen on nykyään verraten helppoa. Ennen vanhaan paperisesta juttuarkistosta löytyi hyviä juttuja, joista ei kuitenkaan ollut suoranaista hyötyä omalle työlle.

En sanoisi, että aluetoimittajan työ on yksinäistä. Pienessä kaupungissa aluetoimituksessa piipahtaa kahvilla monenlaista tarinaniskijää. Joskus heiltä saa myös vinkkejä. Tärkeämpää on kuulla, miten ihmiset reagoivat yhteiskunnallisiin päätöksiin.

Myös puhelimet pirisevät. Päivällä, illalla ja viikonloppuna. Sosiaalisen median gurut muistuttavat, kuinka tärkeää yritykselle on kommunikoida asiakaspinnan kanssa, jotta asiakkaan mielipiteitä kuuntelemalla voi kehittää tuotteita ja palveluja parhaalla tavalla. Aluetoimittajilla asiakaspinnan kohtaaminen alkoi jo silloin, kun ensimmäiset aluetoimitukset perustettiin.

Pääosa työajastani kuluu yritysten ja kuntien ja kuntalaisten arkista elämää seuratessa uutisin, artikkelein ja pakinoin. Lisäksi kirjoitan niin sanottuja yleisjuttuja valtakunnallisista ja alueellisista aiheista. Työni heijastelee suomalaisen aluetoimittajan arkea. Työmme saisi olla välillä vähemmänkin monipuolista.

Ihmisenä aluetoimittajalta vaaditaan paitsi yleissivistystä ja tunneälyä myös kykyä heittäytyä tilanteeseen ja roppakaupalla itseironiaa.

Hypätkääpä saappaisiini.

Esimerkiksi Haapajärven ympäristössä toimittajan tulee taipua nykytanssiin Pyhäjärvellä, kuunnella tarinaniskennän SM-kisoja Kärsämäellä, ymmärtää posliinitaidetta Reisjärvellä ja kirjoittaa venäläisestä bardi-trubaduurimusiikista Haapajärvellä. Ja tässä oli vain vähän maistiaista alueemme kulttuuritarjonnasta. Siinä sitä on taipumista penkkiurheilua harrastavalle miehelle.

Täytyy myöntää, että välillä taittuukin.

 

Kuka?

  • Antti Savela on Keskipohjanmaa-lehden aluetoimittaja Haapajärveltä. Työskennellyt tehtävässä helmikuusta 1988. Tätä ennen kesätoimittajana kolmena kesänä Kalevassa Oulussa, kesän Lapin Kansassa Rovaniemellä, muutaman kuukauden harjoittelijana Kalajokilaaksossa ja yhteensä yhdeksän kuukautta toimitusharjoittelijana Keskipohjanmaassa. Toimittajan työhön ensikosketus Keskipohjamaassa ylioppilaskevään jälkeen 1981.
  • Opiskeli Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, nyk. johtamiskorkeakoulussa valtio-oppia, tiedotusoppia, julkishallintoa ja julkisoikeutta. Maisteriksi 1989. Opiskelee parhaillaan eMBA-tutkintoa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tuottamassa koulutuksessa Oulun eteläisen alueelle.
  •  Yrittää ymmärtää yhteiskuntaa lukemalla lehtiä ja kirjoja sekä katselemalla televisiota ja kuuntelemalla radiota.

 

Vinkit

  • Perehdy ainakin johonkin asiaan hyvin. Se antaa sinulle itseluottamusta muuhunkin työhön. Toimittaja saa tietää asiasta enemmän kuin haastateltava.
  • Älä pelkää virkamiehen tai poliitikon kritiikkiä. Usein häntä kismittää enemmän se, että toimittaja tietää liikaa kuin se, että toimittaja tekee virheen
  •  Ole nöyrä. Pidä jokaista ihmistä tärkeänä ja kunnioita häntä. Arvostele asiaa, arvosta ihmistä

 

 

 

 

Kommentit