Tilaa Uutiskirje!

”Lapset ovat väline muuttaa maailmaa, hitsautua yhteen ja myydä juttuja”

Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkönen pohtii, miten media käsittelee alaikäisten rikoksia.

Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkönen sanoo, että ylilyöntejäkin tulee, kun toimittajat paukuttavat juttuja oikeudenkäynneistä verkkoon.
Ajankohtaiset

”Alaikäisten tekemät ja heihin kohdistuvat rikokset järkyttävät aina. Kun vaikkapa Koskelan tapauksesta kirjoitetaan, se liimaa yhteiskuntaa ja eri toimijoita yhteen keskustelun kautta.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu saada pöyristyä ja olla tolaltaan sekä tuntea olevansa hyvän puolella, osallistua yhteiseen ’taisteluun’ pahaa vastaan. Tämä onnistuu, kun saa ympäröivältä yhteisöltä vahvistusta omalle arvopohjalleen.

Vaikka toimitukset päättävät itse, mitä tekevät, nämä tekijät ovat aina taustalla. Lapset ovat väline muuttaa maailmaa, hitsautua yhteen, myydä juttuja. Sitä ei voi kukaan kiistää.

Rikostapauksista kirjoitettaessa kaikki lähtee tietenkin Journalistin ohjeista. Vaaditaan hienotunteisuutta ja ymmärrystä. Ja mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän pitää pohtia, mitä ylipäätään tarvitsee julkaista. Siinä on iso ristiriita, että pitää samaan aikaan suojella alaikäisiä mutta myös pystyä keskustelemaan asioista.

Esimerkiksi tarkoille tapahtumakuvauksille on suuri määrä syitä. Ensinnäkin yleisö voi niiden perusteella arvioida rangaistuskäytäntöä eli sitä, millaisia rangaistuksia minkäkinlaisesta teosta tulee. Rikoksethan eivät ikinä ole pelkästään rikoksia, vaan ne kertovat viranomaisten ja yhteiskuntajärjestelmän onnistumisista tai epäonnistumisista.

Jos uhri kuolee, pitää miettiä, kuinka tarpeellista on kertoa yksityiskohtia kuolemaan johtaneista seikoista. Usein se on hyvinkin tarpeellista, jotta julmuus ymmärretään. Mutta ei niitä yksityiskohtia aina kauhean halukkaasti kirjoittaisi.

Kun vaatimuksena on, että juttu on aina vain entistä nopeammin verkossa, ja meitä on kymmeniä ihmisiä oikeussalissa hakkaamassa niitä verkkoon, aikaa harkita julkaisuun liittyviä sääntöjä ei jää kovin paljon. Ihan varmasti jokainen toimittaja on tehnyt ylilyöntejä. Niitä voi korjata juttuun, ja korjataankin, mutta ei se välttämättä auta, jos jotain harkitsematonta on jo mennyt julki. Kyse ei ole myöskään vain tiedonvälityksestä vaan ihmisten tirkistelynhalun tyydyttämisestä ja juttujen myymisestä. Alaikäiset menevät siinä samassa.

”Kukaan ei voi tietenkään ennustaa, mitä mediamyllytys tarkoittaa lasten tai heidän uhriensa ja omaistensa elämälle.”

Monen median yhtäaikainen toiminta johtaa lumipalloilmiöön. Kun jokainen media valitsee automaattisesti oman näkökulmansa ja yksityiskohtia, joista saa otsikon tehtyä, kokonaisuutena kaikki onkin yhtäkkiä julkista. Se on ihmeellinen ikiliikkuja: media yrittää vastata entistä paremmin kysyntään, jonka se on itse luonut.

Otsikoihin nousevat yleensä sellaiset keissit, joissa on jokin erikoinen piirre. Se on kuultu jo tuhat kertaa, että joku tuikkasi kännissä toisen puukolla hengiltä.

Haastattelin juuri lapsiasiavaltuutettua, joka sanoi, että kautta historian yhteisö on tuominnut normeja rikkovan lapsen ankarammin kuin samoihin tekoihin syyllistyvän aikuisen. Tulee mieleen, että saavatko jotkut jutut tästä syystä liikaa huomiota ja onko se kohtuullista uhreille ja tekijöille.

Kukaan ei voi tietenkään ennustaa, mitä mediamyllytys tarkoittaa lasten tai heidän uhriensa ja omaistensa elämälle. Ei sille löydy mittareita, paljonko media aiheuttaa vahinkoa. Emmekä me välttämättä ole halukkaita sitä selvittämäänkään, koska journalisteilla on tarkoitus pyrkiä hyvään ja nähdä itsensä hyvänä.”

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast