Tilaa Lehti!

Mika-Mika-maa

Mika Salminen ja Mika Aaltola ovat Suomen kysytyimpiä asiantuntijoita omilla osaamisalueillaan.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Mika Aaltola istui monta päivää putkeen tv-studioissa ja Mika Salmisen puhelin lakkasi soimasta. Nyt koko kansan Mikat pohtivat oluttuoppien ääressä kriisiaikojen mediamaisemaa.

Hitaat
  • LEHDISTÖTILAISUUS
  • AIKA 20.4.2022
  • PAIKKA St. Urho’s Pub Helsingin Museokadulla
  • PAIKALLA Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola
  • AIHE Mediajulkisuus, kriisit, salaliittoteoriat
  • TARJOLLA Klassikko-Ipaa (terveysviranomaiselle) ja vehnäolutta (ulkopolitiikan asiantuntijalle)

Helsingin Museokadulla taksista nousee eräs Suomen tunnetuimmista julkisuuden henkilöistä. Mika Salmisen raamikkaasta hahmosta ei voi erehtyä, vaikka hänen kasvoillaan onkin maski. 

Salminen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja, joka on ilmestynyt säännöllisesti suomalaisten olohuoneisiin uutisten, a-studioiden ja lukuisten muiden mediakanavien kautta nyt jo reilun parin vuoden ajan.

Tänään hänen on tarkoitus kertoa yhteishaastattelussa Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan kanssa, millaista on olla kriisiajan SE asiantuntija, jonka lausuntoja ja näkemyksiä kaikki odottavat. 

Tapaamispaikaksi on sovittu presidentti Urho Kekkosen mukaan nimetty anniskeluravintola, jossa valtakunnan eliitti on vuosikymmenien ajan parantanut maailmaa ja tehnyt politiikkaa. Aaltola tosin taitaa olla vielä lähettyvillä sijaitsevassa Eduskuntatalossa, jossa käsitellään samaan aikaan Nato-selontekoa. Koska kaimaa ei näy, siirrytään tiskin kautta nurkkapöytään puhumaan aluksi Salmisen omasta mediajulkisuudesta.

Salminen on esiintynyt A-Studiossakin niin monta kertaa, että olisi periaatteessa voinut jäädä asumaan Ylen tiloihin.

Koronakriisin alkaessa Salminen työskenteli THL:n terveysturvallisuus- ja valmiusjohtajana, ja hänet oli etukäteen nimetty yhdeksi niin sanotuksi ”spokespersoniksi”, jonka tehtävänä oli esiintyä mediassa pandemiatilanteessa. Salminen kertoo, että pandemian varalle oli toki pidetty valmiusharjoituksia ja koulutuksia ainakin kymmenen vuoden ajan sekä Suomessa että Euroopan tasolla. 

– Viestintä on aina ollut kaikessa mukana, koska tiedonjano on hirveän suuri, hän sanoo. 

THL on järjestänyt asiantuntijoilleen myös mediakoulutusta, jossa on käyty läpi esimerkiksi sitä, miten oman viestinsä saa parhaiten menemään läpi julkisuudessa. Lisäksi Salmisella oli jonkin verran kokemusta mediassa olemisesta jo aiemmalta uraltaan. 

Silti julkisuuden mittakaava yllätti. Kun THL kaksi vuotta sitten maaliskuussa kertoi tiedotustilaisuudessa, että koronavirus todennäköisesti pääsee leviämään Suomessakin, Salmisen puhelin soi ainakin viikon verran lakkaamatta. 

Sitä seuranneiden kahden vuoden aikana Salminen on esiintynyt A-Studiossakin niin monta kertaa, että olisi periaatteessa voinut jäädä asumaan Ylen tiloihin. 

– Alkuun se hirvitti, ja jossain vaiheessa alkoi tuntua liioittelulta, hän kuvaa julkisuuden määrää. 

Eivätkä Salminen tai THL:n muut asiantuntijat tietenkään ole edes osallistuneet kaikkiin ohjelmiin, joihin heitä on pyydetty. 

– Emme mielellämme mene esimerkiksi sellaisiin tilaisuuksiin, joissa poliitikot ja asiantuntijat kohtaavat. Se on vähän epäreilua, koska puhumme eri tasoilta. 

Jollakin elämänalueella julkisuutta saanut ihminen ryhtyy jossain vaiheessa saamaan tarjouksia myös toisenlaisesta julkisuudesta. Salminenkin suostui aluksi pariin kevyempään henkilöjuttuun, mutta tajusi pian, ettei halua julkisuutta, jossa ei käsitellä hänen työnsä kannalta olennaisia asioita. 

Häntä on pyydetty myös esimerkiksi Ylen kesäbiisiohjelmaan arvostelemaan musiikkia, mutta hän katsoi, ettei sekään kuulunut THL:n terveysturvallisuusjohtajan toimenkuvaan. 

Salminen vaikuttaa suhtautuvan mediaan aika lunkisti ja pragmaattisesti. Hän sanoo, että joskus THL:n viesti vääristyy julkisuudessa, mutta se ei ole niin vakavaa. 

Sen Salminen on oppinut, että lehtijutun teksti kannattaa pyytää luettavaksi etukäteen ja korjata asiavirheet. Juttujen otsikoista taas ei kannata vetää hernettä nenään, koska ”niitä tehdään hieman eri logiikalla”. 

– Pointtihan on se, että median rooli on hirveän tärkeä. Emme me saavuta ihmisiä meidän verkkosivuillamme. Jos viesti ei kulje myös yleismedian kautta, ihmiset eivät löydä sitä, Salminen sanoo. 

– Mutta se ei tietenkään tarkoita, että me voisimme määritellä, mitä media julkaisee. 

Mika Salminen päätti aikaisessa vaiheessa, että ei lähde henkilöjuttuihin, jotka eivät liity hänen työhönsä.

Viimein Mika Aaltolakin harppoo baarin ovesta sisään. Hän ei päässyt irtautumaan eduskunnasta aiemmin, koska hänen asiantuntemukselleen oli kysyntää vielä Nato-selonteon käsittelyn jälkeenkin. 

Ensin kilistellään, sillä Aaltolasta on edellisellä viikolla tullut isä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen kommentoinnin lisäksi myös perheasiat ovat siis pitäneet häntä poikkeuksellisen kiireisenä. 

Aaltola on kertonut, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän istui monta päivää lähes aamusta iltaan eri tv-studioissa kommentoimassa asiaa. Kansalaisetkin huomasivat, että kriisin syyn vaihtuessa haluttiin silti edelleen turvautua Mikaan. 

Noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Aaltola oli sopinut Ylen kanssa olevansa vaikka keskellä yötä tavoitettavissa, jos tilanne vaatii asiantuntijaa. Soitto tuli aamuviideltä 24. helmikuuta. Aaltola joi nopeat kahvit ja hyppäsi taksiin kohti Pasilaa. Kiasman nurkalla hän huomasi kaksi ihmistä Ukrainan lippujen kanssa. 

– Silloin ymmärsin, että kysymys on Aristoteleen käytännöllisen viisauden mallista. Että omassa mielessäni voin pyöritellä erilaisia abstrakteja malleja sodan etenemisestä, mutta sitten kun tositilanne koskettaa, sydämen täytyy olla mukana. Sen sanoittaminen, miltä sota tuntuu, on yhtä tärkeää kuin kertoa sen dynamiikasta. 

Aaltola ja Salminen ovat aiemmin tavanneet ohimennen jossakin paneelikeskustelussa tai vastaavassa tapahtumassa, mutta eivät tunne toisiaan. Yhteistä maaperää kuitenkin löytyy saman tien. 

Asiantuntijanäkökulmasta sekä pandemia että sota ovat asioita, joiden etenemistä on mahdotonta ennustaa tarkasti. 

Aaltola sanoo, että Ulkopoliittisessa instituutissa julistettiin joulukuun 16. päivänä tutkimuksellinen hätätila ja pantiin pystyyn mediaakin palveleva tilannehuone, koska Venäjän toimet Ukrainan suunnalla alkoivat näyttää niin akuuteilta. 

Aaltola muistelee sanoneensa jouluaaton­aattona julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa, että sodan mahdollisuus Ukrainassa on varteenotettava. 

– On olemassa traditio, jonka mukaan sodalla ei saa spekuloida. Se saattaa ärsyttää poliittisia päätöksentekijöitä. Mutta me emme spekuloi, vaan esitämme valistuneita skenaarioita parhaan tiedon valossa, hän tarkentaa. 

Vuonna 2016 Ulkopoliittinen instituutti julkaisi Venäjä-raportin, jossa todettiin, että Venäjä saattaa olla geopoliittinen uhka Suomelle. Vielä kuusi vuotta sitten osa poliitikoista ja epäilemättä jopa toimittajista oli sitä mieltä, että asiaa ei olisi saanut sanoa ääneen.  

– Suomalainen lehdistö on ollut tärkeässä roolissa siinä, että nyt on kyetty puhumaan vapaasti, Aaltola sanoo. 

Hän kehuu erikseen esimerkiksi Helsingin Sanomia ja Minna Holopaisen johtamaa STT:tä, jotka ovat hänen mielestään penkoneet taustoja ja olleet uutisoinnissa skarppeja. 

Salminen jatkaa, että myös THL:ssä on saatu kokemuksia siitä, että poliitikkojen mielestä kaikkia asioita ei olisi saanut sanoa ääneen. Tällainen oli hänen mukaansa esimerkiksi maaliskuussa pari vuotta sitten pidetty tiedotustilaisuus, jossa THL kertoi koronaviruksen todennäköisesti leviävän myös Suomeen. Salmisen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö ei olisi halunnut, että tietoa kerrotaan vielä tuossa vaiheessa julkisuuteen. 

– Meillä on kuitenkin lainsäädännössä aika selkeä velvoite kertoa asiat niin kuin ne ovat. 

Mika Aaltola sanoo suomalaisen lehdistön osaltaan mahdollistaneen sen, että Venäjän-uhasta voi nyt puhua aiempaa vapaammin.

Se ero miesten omalla ja heidän edustamiensa instanssien mediajulkisuudella on, että Aaltola kertoo Ulkopoliittisen instituutin saavan mediassa esiintymisestä lähes poikkeuksetta positiivista palautetta. Siitäkin huolimatta, että kyse on suomalaisten perusturvallisuutta järkyttävien asioiden kommentoinnista. 

– Sodasta puhuttaessa suomalainen sielunmaisema on lohduton, Aaltola sanoo. 

Hän vertaa kommentointia lääkärintyöhön: vaikka diganoosi olisi syöpä, jo pelkästään itse diagnoosin kuuleminen on monelle helpotus. 

– Minäkin olen hämmästynyt, kun tulee välillä palautetta, että vaikka viestit ovat ikäviä, on silti tavallaan hyvä, että rauhallisesti kerrotaan, millaisia mahdollisuuksia on, Salminen jatkaa. 

Hän ja THL sen sijaan ovat toki saaneet välillä rankkaakin kritiikkiä ja joutuneet myös salaliittoteoreetikoiden hampaisiin. Salminen jakaa salaliittoteoreetikot kahteen lajiin: niihin, jotka ajattelevat rokotteiden olevan myrkkyä, joilla tapetaan ihmisiä, sekä niihin, jotka pitävät koko koronaepidemiaa keksittynä juttuna. 

– Sitten on vielä muita, jotka ovat vakuuttuneita, että ihan sama mitä tehdään, se on aina väärin. 

Parista pahimmasta häiriköstä Salminen on joutunut ilmoittamaan jopa poliisille. 

Mediassa olleista jutuista Salmista on suututtanut eniten ”eräässä nimeltä mainitsemattomassa iltapäivälehdessä” ollut juttu, joka meni henkilöön. Kyse on Ilta-Sanomissa olleesta Tapio Sadeojan kolumnista, jossa entinen päätoimittaja kirjoitti, kuinka Suomea johtaa nyt vaaleilla valitsematon virkamies – siis Salminen. 

Silloin kyseinen virkamies otti loppupäivän vapaaksi ja harkitsi jopa Ilta-Sanomien boikotoimista, mutta perui ajatuksen nopeasti. 

– Mutta varmasti 99 prosenttia jutuista on ollut asiallisia ja hyviä. Suomen lehdistö ja media eivät ole sortuneet sellaisiin ylilyönteihin, mitä joissain muissa maissa on nähty. 

Heti pandemian alkuvaiheissa THL tosin laittoi pannaan tv-kanavan, jossa Salmisenkin sanomisia väänneltiin outoihin suuntiin ja rakennettiin false balance -keskusteluita, jossa näkyvyyttä annettiin yhtä lailla viruksen epäilijöille kuin oikeille asiantuntijoille. 

– Yleensä olemme olleet aika tarkkoja, ettemme lähde sellaiseen, Salminen sanoo. 

Mis- ja disinformaatiota voi ja kannattaa Salmisen mielestä mediassakin käsitellä, kunhan sen nimeää siksi mitä se on. 

– Kyllä ihmisten pitää kuulla, millaisia salaliittoteorioita esimerkiksi on, jos se tehdään hyvin taustoittaen ja tehdään selväksi, että se on huuhaata. 

Aaltola puolestaan sanoo, että vielä 2014–2016 kuuli paljon sellaisia salaliittoväitteitä, että Ulkopoliittinen instituutti on osa ”illuminatiliittokuntaa” eli verkostoa, jota rahoittaa George Soros. Sittemmin tällaiset äänet ovat hiljenneet, mutta toki ulko- ja turvallisuuspolitiikankin asiantuntijat joutuvat kohtaamaan monenlaista palautetta. 

– Joillekin tutkijoille trollaaminen voi olla lamauttavaa, koska he ovat esillä ammattitaidollaan ja integriteetillään. 

Asiantuntijanäkökulmasta sotaa ja pandemiaa yhdistää se, että niiden kulkua on vaikea ennustaa.

Salminen sanoo, että häntä on omassa työssään ja mediaesiintymisissään motivoinut alun perin tutkijan uteliaisuus. Varsinkin luonnontieteissä tutkija on usein tekemisissä varsin nippeliasioiden kanssa, ja Salminen halusi tehdä ennemmin jotain, jolla on vähän laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä. 

– Jos tällaista motivaatiota ei olisi, en ehkä olisi tällaisiin hommiin lähtenyt. 

Aaltola puolestaan sanoo, että on aina ollut kiinnostunut ennemmin ”taantuvista, regressiivisistä prosesseista” kuin esimerkiksi integraatioista ja edistyksestä, kuten monet muut tutkijat. Hänen taustansa on psykologiassa, ja sitä kautta tavoitteena on maailman ja ihmisen hulluuden ymmärtäminen, jotta yhteiskuntia saisi vakautettua. 

– On tietynlainen eettinen kutsumus siihen hommaan. Jos ihmiset näistä sanoituksistani saavat mielenvakautta, niin hyvä niin. 

Juuri tällä hetkellä Salminen on helpottunut mies. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hänen puhelimensa ei kahteen viikkoon soinut lainkaan. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut korona-ajan ykkösasiantuntijasta, kun uusi, yllättävä ja kauhistuttava uutisaihe täytti mediat. Tätä Salminen oli jo pitkään toivonutkin, vaikka ei tietenkään ole iloinen sodasta. 

Mika Aaltola sen sijaan on edelleen erittäin kysytty asiantuntija. Esimerkiksi hiljattain Al-Jazeeran kuvausryhmä on käynyt haastattelemassa häntä. Hän on yrittänyt logistisista syistä sopia haastatteluja kotinurkilleen. 

Mutta nyt Mika S. vilkuilee kelloaan jo siihen malliin, että taitaa olla aika lopettaa työt tältä päivältä.  

Myös Mika A:n on lähdettävä. Lapsenhoitovuoro odottaa.

 Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.