Sulje

 Ari Heinonen

Kun sanomalehti tosi-tv:tä teki

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Vastikään ruotsalaisella Medievärlden-verkkosivulla oli pikku-uutinen siitä, että Kristianstadsbladetin tuottama tosi-tv-ohjelma oli päässyt omilleen taloudellisesti.

Kristianstadsbladet on siis sanomalehti.

Samalla Medievärldenin etusivulla kerrottiin, että Aftonbladetin netti-tv tavoittaa suuremman joukon katsojia kuin SVT:n vastaava. Kuten tiedämme, edellinen on sanomalehti, jälkimmäinen yleisradioyhtiö.

Pikku-uutiset antoivat virikkeen kierrokselle naapurimaiden verkkolehdissä. Eteläisen Ruotsin Kristianstadissa on paha puhua, että paikallisen sanomalehden tosi-tv-projekti olisi massamediaa.

Kotikylän käsipalloseuran tapahtumista kertovan viisiosaisen sarjan kaikki osat on ostanut 500 katsojaa 79 kruunun hintaan. Lehdessä arvellaan, että vielä pari sataa ostajaa löytyy. Tuloja tulisi tällöin noin 50 000 kruunua, josta osa on paikallisen pankin sponsorirahaa. Pieniä lukuja, mutta tärkeä kokemus uuden konseptin kokeilussa, lehdessä tuumitaan.

Kristianstadsbladet lähettää säännöllisesti nettitelevisiossaan myös käsipalloseuran vierasotteluita, jotka saavat lähes 3 000 katsojaa.

Sanomalehdeksi Aftonbladet ottaa television tosissaan.

Aftonbladet puolestaan kehuu tavoittavansa kahdeksan prosenttia 16–99-vuotiaista ruotsalaisista eli enemmän kuin seitsemän prosenttia vastaavasta ikäryhmästä tavoittava SVT Play. Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, että nyt puhutaan vain nettitelevisioiden tavoittavuudesta.

Sanomalehdeksi Aftonbladet ottaa television tosissaan. Sillä on kolme studiota, 13 ohjelmasarjaa ja se lähettää suorana neljä tuntia illassa maanantaista torstaihin. Vastikään se avasi YouTube-kanavansa ja lehden tv on myös pilviperustaisessa Magine-palvelussa.

Aftonbladetin televisio on vahvasti esillä myös verkkolehdessä. Ainakin tarkastelupäivänä etusivulla oli TV Aftonbladetin vinkkilaatikko. Kahta juttua puffattiin kuvalla ja otsikolla. TV:n sivuilla on tarjolla uutis-, urheilu- ja viihdeosasto sekä listaukset viimeisimmistä ja eniten katsotuista jutuista ja ohjelmista, kaikki kuvavinkkien kera.

Vielä lännemmässä Aftenposten ei erityisemmin elämöi nettitelevisiollaan. Tarkastelupäivänä etusivun moninaisen tarjonnan joukossa oli kyllä viisi linkkiä videojuttuihin. Omaan televisioon ei ollut näkyvää linkkiä, vaan se piti etsiä yläpalkin valikosta.

Juuri Ruotsissa ja ainakin sikäläisten iltapäivälehtien keskuudessa ollaan sanomalehtien nettitelevision etujoukoissa.

Oslosta etelään Jyllands-Postenin lukija-katsojat näkevät JP-TV:n tarjonnan vinkit etusivulla, heti eniten luettujen juttujen listausten alla. Television omat sivut löytyivät yläpalkin alasvetovalikosta.

Kööpenhaminassa Berlingske tarjosi kierroksen päivänä etusivullaan useitakin videojuttuja. Jälleen tv löytyi yläpalkista, mutta tällä kertaa linkki oli sentään suoraan esillä eikä piilotettuna avattavaan valikkoon. Televisiotarjontaa ei ole lainkaan ryhmitelty.

Takaisin Tukholmaan ja Aftonbladetin kilpailijan Expressenin etusivulle. Tarkastelupäivänä silmille hyppäsi mainoksia urheilutapahtumien live-lähetyksistä lehden nettitelevision kautta.

Lukija-katsojaa hemmoteltiin myös mahdollisuudella pyytää sähköpostimuistutus esimerkiksi päivää ennen tapahtumaa.

Naapurilehden tapaan myös Expressenin etusivun oikeassa yläkulmassa on pysyvän oloinen, melko näyttävä vinkki television tarjontaan. Myös yläpalkissa tv on valittavana. Television sivut ovat runsaat, osastoja on ”hassuista videoista” ulkomaiden kautta kuninkaallisiin.

Virtuaalimatkailu näyttäisi kertovan, että juuri Ruotsissa ja ainakin sikäläisten iltapäivälehtien keskuudessa ollaan sanomalehtien nettitelevision etujoukoissa.

Ja mikä ettei.

Toukokuussa kerrottiin, että ruotsalaisten kiinnostus nettitelevisiota kohtaan kasvaa ripeästi.

Huhtikuussa netti-tv:tä katsoi 3,1 miljoonaa ruotsalaista, mikä oli 400 000 enemmän kuin vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana keskimäärin.

Mediavärldeniin haastateltu Aftonbladetin tv-pomo sanoi tv:n tuottavan, ainakin vähän. Kristianstadsbladet on päässyt omilleen tosi-tv-produktiossaan.

 

Enemmistö yhdysvaltalaisista surffaa kännykällä 

”Kännykkäsurffaajat” voisi olla kohdallinen vapaa käännös Pew-tutkimuskeskuksen termille ”cell internet users”. Tällä viitataan tuoreen tutkimuksen tulokseen, jonka mukaan melkein kaksi kolmasosaa (63 %) matkapuhelimen omistajista käyttää laitetta internetin päätelaitteena. Pew laskee, että kun yli 90 % yhdysvaltalaisista omistaa matkapuhelimen, niin maan aikuisväestön enemmistö on näitä kännykkäsurffaajia. Merkitykselliseksi havainnon tekee se, että määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2009.

Pöytäkoneet, sylikoneet tai tabletit ovat kännykkäsurffaajille toissijaisia netin käytön välineitä.

Huomionarvoista on sekin, että kännykkäsurffaajista runsas kolmannes käyttää pääasiassa juuri matkapuhelinta internet-yhteyksiin. Pöytäkoneet, sylikoneet tai tabletit ovat heille toissijaisia netin käytön välineitä. Mielenkiintoista kyllä, tässä ryhmässä on varsin paljon nuoria aikuisia ja vähemmän koulutettuja.

Mobiiliaikakaudesta kertoo myös BBC:n kesällä julkistama tieto, että sen uutissivustolle tullaan nyt ajoittain jopa runsaammin älypuhelinten kuin tietokoneiden kautta. Puhelinkäyttö ylitti muut käyttötavat ensimmäisen kerran heinäkuussa. Normaalistikin BBC News -sivuston käyttäjistä runsaat 42 % luo yhteyden matkapuhelimella. Mukaan ei ole laskettu tablettikäyttäjiä, joten mobiililaitteiden merkitys on kokonaisuudessaan tätäkin suurempi.

 

Syvällistä journalismia ilmastonmuutoksesta 

Jälleen on verkossa näytillä esimerkiksi kelpaava journalistinen teos. Seattle Timesin Sea Change -juttukokonaisuus paneutuu monessa merkityksessä pintaa syvemmälti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Tyyneen valtamereen. Toimittaja-kuvaaja-kaksikko kartoitti tilannetta Alaskasta Papua Uusi-Guineaan, ja tuloksena on oivallinen multimediaalinen reportaasi. Tämä juttupaketti käyttää useimpia verkon esitystavallisia mahdollisuuksia, mutta hillitysti. Pääjuttu on lineaarisesti etenevä kokonaisuus. Matkan varrella lukijalle tarjotaan valokuvaa, videota, taustoihin vieviä linkkejä jne. Ja tietenkin mukana on vuorovaikutteisuutta. Lukija pääsee myös suoraan etusivulta mm. kuvagallerioihin ja keskusteluosioon.

Jutun yksi erityispiirre on sen eräänlainen jatkuvuus. Etusivulta pääsee updates-osioon, jossa kerrotaan teemaan liittyvistä muista jutuista ja myös tapahtumista. Mukana on tarinaa esimerkiksi siitä, miten jutun pohjalta tehtyjä materiaaleja voisi hyödyntää koulujen opetuksessa. Siten ison satsauksen vaatineen jutun elinkaari pitenee.

 

Datajournalismin etiikka puntarissa 

Datajournalismin innostuksessa on hyvä pysähtyä pohtimaan myös työtapaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tuumailujen virikkeeksi voi vierailla alan edelläkävijän Paul Bradshaw’n blogisivuilla. Bradshaw on julkaissut sarjan juttuja, joissa hän nostaa esille datajournalismin kiperiä kysymyksiä kuten miten suojella lähteitä, mitä ongelmia liittyy massadatan keräämiseen, millaisia kulttuurisia yhteentörmäyksiä datajournalismissa voi tulla eteen jne.

Juttusarja ilmentää myös avoimen journalismin henkeä. Bradshaw valmistelee kirjaa datajournalismin etiikasta ja jutut ovat eri lukujen julkisia luonnoksia. Niihin voi siis myös ottaa kantaa ja näin vaikuttaa tulevaan julkaisuun.

 

Kommentit