Sulje

 Sirpa Kirjonen

Kuluttajan ääni hukkuu digimainonnan hypeen

Sirpa Kirjonen, Sanomalehtien Liiton kuluttaja- ja mediamarkkinoinnin johtaja

Mainostajien Liiton Mainosbarometri lupaa erittäin hyvää tai vähintäänkin hyvää mainonnalle, joka tulee kuluttajan sähköpostiin, käsipuhelimeen tai ilmaantuu hänen käyttämiinsä sosiaalisen median palveluihin.

Kuluttaja ei kuitenkaan lämpene näiden välineiden käytölle, vaikka juuri hänen mielenkiintoaan tavoitellaan.

Suomalaiset haluavat vastaanottaa mainontaa ylivoimaisesti eniten painetussa muodossa, olkoon se sitten vaikka kuinka perinteinen ja jo monisatavuotinen tapa lähestyä ihmisiä. Tylsää? Ei toki, kun mainonnan viesti osataan pukea haluttavaksi, relevantiksi ja kiinnostavaksi.

Jos kuluttajan nahkaan isketään kiinni väärinä aikoina ja väärillä tavoilla, voidaan tehdä hallaa kuluttajien suhtautumiselle kaikkeen mainontaan.

Onko sinusta mukava astua sisään liikkeeseen, jossa joku tulee heti kiinni ja kulkee lähestulkoon niskaan hengittäen perässäsi ja tyrkyttää mitä vähiten sinua kiinnostavia tuotteita. Myyjä tempaa vaatteita eteesi ja vakuuttaa mallin, värin, tyylin pukevan juuri sinua – vaikka et itse syttyisi niistä lainkaan. Kuinka epämukava olo sinulla on liikkeessä? Ostatko jotain vain päästäksesi kassan jälkeen nopeasti ulos (ja kadut ostostasi) – vai rohkaistutko vain kävelemään ulos. Kummassakin tapauksessa ehkä päätät, että tuohon liikkeeseen en enää palaa. Myyntitapa oli liian tungetteleva – tai markkinointiviestintää ajatellen käytetään mediaa, joka tulee ” ihan iholle”.

Painetun sanomalehtimainonnan suosiosta on monta vakuuttavaa tutkimustulosta, yksi niistä on Kari Elkelän väitöskirja suomalaisten kanavapreferensseistä.

Samaa kieltä puhuvat myös Yhteisöllistyvä media -tutkimus ja tuorein KMT Kuluttaja -tutkimus. Halunsa ovat esittäneet tuhannet suomalaiset edustavissa ja luotettavissa tutkimuksissa.

Onko kuluttajan omalla halulla merkitystä? Jos kuluttajan nahkaan isketään kiinni väärinä aikoina ja väärillä tavoilla, voidaan tehdä hallaa kuluttajien suhtautumiselle kaikkeen mainontaan.

Mielestäni on entistäkin enemmän syytä pysähtyä miettimään, kuinka lähestymme kuluttajia, kuinka palvelemme heitä kiinnostavimmin ja kuinka kunnioitamme heidän omia toiveitaan. Myös mediavalinnassa.

Kommentit

Hei Tuukka,
tiedän kyllä mm OBAt (verkkokäyttäytymisen perusteella tehty kohdennus). Jos markkinoijalle rittävä kohderyhmä on hyvinkin pieni porukka, niin pienelle ryhmälle tehty kohdennus on tietysti paikallaan. Usein kuitenkin havitellaan tätä pientä tunnistettavaa ryhmää laajempaa potentiaalia ja silloin ”täsmäisku” ei riitä lähellekään. Mutta siis edelleen viittaan mm näihin kolmeen tutkimukseen, joissa suomalaisia on laajasti, edustavasti ja tilastollisesti luotettavasti tutkittu ja vastaukseksi saatu, että kaikista halutuin mainonnan muoto on painettu sanomalehti ja muut painetut viestimet. Se, että pystytään seuraamaan liikkumista verkossa ja kohdentamaan mainontaa sen mukaisesti, ei sinänsä tietenkään johda siihen, että se olisi vastaanottajasta haluttavaa. Tutkimusten antama tulos on, että sosiaalisen median kautta lähestyminen ei ole suomalaisista kovin haluttavaa. Lisään vielä sen, että Markus Keränen vastasi aiemmin esitettyyn kysymykseen Yhteisöllistyvä media -tutkimuksen toteutuksesta ja vastaajien edustavuudesta. Elkelän tutkimus oli jo alkuperäiseen viestiin linkitetty. Kolmantena tiedonlähteenä mainitun, Kansallisen Mediatutkimuksen, tiedot löytyvät http://www.levikintarkastus.fi/mediatutkimus/kmt_faktat.php. Painetun viestinnän menestys mainosmuotona perustui KMT Kuluttaja kevät 2013 tuloksiin, otos 4419 suomalaista. Kiitos Tuukka aktiivisuudesta asian äärellä!

Sirpa Kirjonen

Sirpa, en kiistä, etteikö printtimainonnalla olisi edelleen tiettyjä vahvuuksia, kuten tuo luotettavuus. Tuo kohdentaminen ei kuitenkaan ole yksi niistä vahvuuksista, ja mainitsemasi esimerkit ovat hiukan kaukaa haettuja.

Ja sitä paitsi: periaatteessa fiksusti kohdennetulla verkkomainonnalla niitä ulkofileitä voidaan mainostaa nimenomaan vain niille kasvissyöjille, joiden perheessä syödään myös lihaa. Tai niille miehille, jotka ovat aikaisemmin ostaneet rintaliivejä tai surffailleet verkkokaupan pitsiosastolla. Ja vielä ehkä mainostaa eri hintakategorian tuotteita perustuen esim. ostohistoriaan, asuinpaikkaan ja niin edelleen.

Tuukka Rantamäki

Hei Janne,
Jos ihminen on ilmaissut halunsa saada mainontaa jostakin kiinnostuksen alueestaan, niin ilman muuta häntä pitääkin lähestyä näillä aiheilla ja niillä välineillä, joista hän sen haluaa. Alkuperäisessä viestissäni olen tuonut esille tutkimusten todentamat tulokset siitä, kuinka useimmat suomalaiset haluavat heitä lähestyttävän. Painetutulla viestinnällä on suomalaisten sydämessä erittäin vahva asema. Edelleen.

Sirpa Kirjonen

Tarkoitin siis edellisessä tietenkin, ”Oletko tosiaankin sitä mieltä, että mainosten kohdentaminen niistä kiinnostuneille on tarpeetonta, tai etteivät kohdentamattomat mainokset olisi erityisesti niitä jotka ärsyttävät kuluttajia?”

Janne

Pahoittelut nyt, mutta tähän asiaan on pakko tarttua, sikäli eri mieltä asiasta olen.

”En tiedä kuinka monet miehet ostavat rintaliivejä lahjaksi kumppaneilleen, mutta ainakin itse tunnen sellaisia. Eihän ne ostokset aina osu ihan kohdilleen, mutta yritystä löytyy :) Ja aika monet miehet varmaan katselevat mielellään joka tapauksessa niitä liivimainoksia. Saattavat jopa kannustaa naispuoleista kumppaniaan käymään ostoksilla, kun on riittävän hemaisevat hepenet mallilla päällä. Lapsettomat ostavat leluja sukulaisten lapsille, ystäviensä lapsille jne. Ksvissyöjä ja ulkofile on varmaan huono yhdistelmä, paitsi jos esimerkiksi kyseessä on perheellinen kasvissyöjä, joka kuitenkin tekee jopa itse muille liharuokaa. Tunnen sellaisiakin ihmisiä. Enkä taida olla mikään tilastollinen harvinaisuus kuitenkaan.”

Oletko tosiaankin sitä mieltä, että mainosten kohdentaminen niistä kiinnostuneille on tarpeetonta, tai että kohdentamattomat mainokset ovat erityisesti niitä jotka ärsyttävät kuluttajia?

Janne

On erittäin mielenkiintoista lukea kaikkia näitä kommentteja. Kiitokset näistä ja lisää saa tulla ilomielin. Erilaiset näkökulmat ovat tärkeitä.

Pakko oli kuitenkin tarttua tähän ”Kuluttajan ääni hukkuu painomusteeseen” jutun kohtaan

…Mainonta näyttää samalta nuorille ja vanhoille. Kasvissyöjille mainostetaan ulkofilettä, miehille rintaliivejä ja lapsettomille leluja. Ja silti mainostaja maksaa jokaisesta silmäparista riippumatta siitä, onko kyseessä edes teoriassa potentiaalinen asiakas. …

En tiedä kuinka monet miehet ostavat rintaliivejä lahjaksi kumppaneilleen, mutta ainakin itse tunnen sellaisia. Eihän ne ostokset aina osu ihan kohdilleen, mutta yritystä löytyy :) Ja aika monet miehet varmaan katselevat mielellään joka tapauksessa niitä liivimainoksia. Saattavat jopa kannustaa naispuoleista kumppaniaan käymään ostoksilla, kun on riittävän hemaisevat hepenet mallilla päällä. Lapsettomat ostavat leluja sukulaisten lapsille, ystäviensä lapsille jne. Ksvissyöjä ja ulkofile on varmaan huono yhdistelmä, paitsi jos esimerkiksi kyseessä on perheellinen kasvissyöjä, joka kuitenkin tekee jopa itse muille liharuokaa. Tunnen sellaisiakin ihmisiä. Enkä taida olla mikään tilastollinen harvinaisuus kuitenkaan.

Sirpa Kirjonen

[…] Liiton kuluttaja- ja mediamarkkinoinnin johtaja Sirpa Kirjonen kirjoitti Suomen Lehdistön Lehtiharava-blogissa printtimainonnan ylivertaisuudesta. En nyt halua jeesustella, mutta kirjoituksen näkökulma oli jonkin verran värittynyt. […]

Kuluttajan ääni hukkuu painomusteeseen

Kiitokset Markukselle tiedoista, vaikuttaa sinänsä hyvältä! Toki loppuaineisto olisi erittäin kiinnostavaa, mutta ymmärrän toki että se toimitetaan tilaajalle, ei muille. :-)

Mediasta ja kuluttajista vielä sen verran, ehdottomasti kuluttaja siirtyy tekemään uusia asioita ennen kaikkea hyötynäkökulman perässä, muodista liialti välittämättä – ja se on juurikin tämä asia joka osoittaa digipuolen kasvavan merkityksen. Ruoan nettikauppa on tällä hetkellä todennäköisesti nopeiten kasvava verkkokaupan ala, ja vaikka se onkin vielä kokonaisuudesta kohtalaisen pientä, se seuraa tasan samaa trendi kuin on käynyt jo aiemmin vähittäiskaupalle, vaateliikkeille, elektroniikalle… tämä ei tarkoita tietenkään minkään muun mainosmuodon loppumista, printillä, tv:llä, radiolla jne on varmasti edelleen paikkansa. Mutta digipuolen nousu ei ole hypeä, niinkuin alkuoperäisessä artikkelissa väitetään – itse asiassa, sen kasvu seuraa kuluttajatottumuksia varsin tarkasti. Aiemmin esittämäni pointit digimainonnan muista eduista lähinnä saavat sen reagoimaan nopeammin kuluttajatottumusten muutoksiin.

Vielä eräs pohdittava asia, joka ei sisälly sinänsä mitenkään tutkimuksen tekniseen toteutukseen – mikäli samalla metodilla tehty tutkimus olisi vuonna 2007 kysynyt suomalaisilta, moniko kuvittelee käyttävänsä muuta kuin Nokian kännykkää viiden vuoden päästä, olisiko tilanne ollut kuinka lähellä vuoden 2012 realiteetteja? Pointtinani lähinnä, kuluttajan oma näkymä uusiin mahdollisuuksiin on pahamaineisen lyhytjänteinen. Mikäli tutkimustuloksissa on joku ongelma tästä näkökulmasta, se lienee alkuperäisessä tutkimuskysymyksessä (mikä ei tietenkään sinänsä ole 15/30 Researchin vastuulla).

Janne

Hyvä Sirpa, puhut asiaa.
Kuluttajamainonnassa kuten kaikessa kuluttajakysynnässä on tärkää tuntea kuluttaja, hänen tarpeensa, tahtotilansa ja ennen kaikkea arki, miten sitä pyöritetään. Printattu mainos on edelleen kunkku kuluttajan arjessa, mistä kaupasta jauhelihani ja millä hinnalla ostan. On väärin luulla, että kuluttja siirtyy digiin vain siksi, että se olisi muodikasta, tarvii olla myös hyötynäkökulma. Digin painoarvo kuluttajan arjessa toki kasvaa, mutta mainonnan kohdalla se ei ole mustavalkoinen. Kuluttaja haluaa edellen nähdä päivän mainokset sanomalehdestä, mutta sen oheen digitaalisia lisäpalveluja, koska tämä kobinaatio helpottaa eniten heidän arkeansa.

t. Heikki

Heikki Nikali

Moi Janne,

eli tosiaan tärkeä tieto: kyseessä oli sähköpostilomakkeella kerätty data. Data ostettiin tutkimusotosten ottamiseen erikoistuneelta yritykseltä. Kysymyksiä oli toki monia eli lomakkeen vastaamiseen meni vastaajilta muistaakseni noin 15-20 min. Mukana oli sekä strukturoituja patteristoja että muutama avoin.

Yt. Markus

Markus Keränen

Hei Markus,

Kiitokset tiedoista! Valaisetko vielä mitä kautta tuo tuhat henkeä oli kerätty? Oliko muita kysymyksiä kuin nuo kolme? Teen työkseni juuri tämän kaltaisen datan tulkintaa mainostajapuolella, joten nämä kysymykset kiinnostavat suuresti.

Janne

Hei!

Hyvää ja kiinnostavaa keskustelua. Kommentoin ihan nopeasti tuota Yhteisöllistyvä-media tutkimusta, johon Sirpa tässä kirjoituksessaan viittaa. 15/30 Research eli minun edustamani yritys on vastannut kyseisestä tutkimuksesta. Otos kerättiin joulukuussa 2012, n=1.000 ja se edustaa 15-74-vuotiaita suomalaisia. Tutkimushanke on itse asiassa varsin laaja, sillä sitä on tehty useita vuosia suurilla edustavilla otoksilla. Merkittävä osa aineistosta on myös julkisesti saatavilla (kiitos rahoittajien), joten kannattaa tutustua.

Tämä on niin laaja aihe, että en lähde enempää tähän hätään kommentoimaan tuloksia, mutta mielenkiintoisia ne totisesti olivat. Yksi keskeisistä tuloksista oli se, että kuluttajat uskovat painetun median tulevaisuuteen huomattavasti vankemmin kuin esimerkiksi mainostajat. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö sähköiseen liiketoimintaan tulisi panostaa aggressiivisesti. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tällainen perspektiiviharhan mahdollisuus kannattaa tunnistaa. Toisin sanoen markkinointiyhteisön dialogi ja kuluttajien asenteet näyttävät poikkeavan tällä hetkellä aika paljon toisistaan silloin kun puhutaan mainonnasta.

Markus Keränen

Kivijalkakauppa alkaa Suomessa olemaan vahvasti kriisissä (tästä SOK:n Niemelän lähtö ja Tiimarin konkurssi ehkä selkeimmät esimerkit) ostosten siirtyessä verkkoon. Harmi kyllä, arviosta riippuen suomalaisesta verkkokauppakulutuksesta 50% tai selkeästi ylikin valuu ulkomaille. Syy tähän on se, että kokonaisuudessa ala on Suomessa vielä vahvasti lapsenkengissä. Tämä tarkoittaa myös, että mainostaminen tehdään etupäässä väärin. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsin puolelle niin huomaa että tilanne on koko lailla toinen, onneksi tilanne nyt viimein näyttää muuttuvan. Aivan liian myöhään tosin.

Kerrataanpa nyt vielä pääsyyt miksi digimedia jyrää perinteistä printtiä:

1) Digitaalisen mainostamisen tuloksia voidaan mitata aivan eri tavalla. Jokaisen euron voi halutessaan seurata, mitä se on tuottanut tai ollut tuottamatta. Pienen ajan jälkeen panostuksia voi keskittää niihin mainoksiin ja kampanjoihin jotka todistetusti tuottavat.
2) Digitaalinen mainostaminen on mahdollista kohdentaa paljon printtiä paremmin. Haluatko näkyvyyttä paikoissa jossa pyörivät 30-40 vuotiaat miehet jotka pitävät jalkapallosta? Järjestyy. Haluatko tavoittaa 20-30 vuotiaat kotiäidit Kuopiossa, jotka harkitsevat lastenrattaiden hankintaa? No problem. Haluatko laittaa tulotason mukaan tähän laskelmaan? Helppoa.
3) Digitaalisten mainosten parista kuluttaja pääsee helposti pois, toisin kuin printin ja postin, puhelin- ja ulkomainonnasta nyt puhumattakaan.

Keijolle viestiksi, ikävä kyllä – ja alan rampautuneisuudesta johtuen – kaikki mainostoimistot eivät ole tehtäviensä tasalla tällä sektorilla. Poikkeuksia onneksi löytyy; en ala tässä ketään mainostamaan, mutta mikäli mainostoimisto ei pysty tekemään asioita yllä kuvatulla tavalla, kehotan vaihtamaan mainostoimistoa (ainakin digitaalisen markkinoinnin osalta).

Kaikki tämä tarkoittaa, että oikein tavoitettu digitaalinen mainonta tavoittaa ne, joita se kiinnostaa, ja sellaisilla viesteillä jotka toimivat. On todellakin aika ”pysähtyä miettimään, kuinka lähestymme kuluttajia”.

Ja vielä tuosta tutkimuksesta: olisi mielenkiintoista tietää kuinka otos oli kerätty, miten kenttätyö oltiin tehty, ja mitä muuta kysyttiin (julkaisusta aineistosta ei vielä voi sanoa että kyseltiin ”laajasti” mediakäyttäytymisestä, joten joko kaikkea tietoa ei kerrottu, tai tutkimus ei ollut kovin laaja.

Janne

Onneksi jättäessäni sähköpostiosoitteeni netissä johonkin palveluun, voin olla ruksimatta suoramarkkinointi-kohtaa. Ja jos nyt oikeasti satun haluamaan jotain suoramainontaa vastaanottaa, on se mukavampi saada sähköpostiin kuin lopulta paperinkeräykseen kiikutettavana.

”Mielestäni on entistäkin enemmän syytä pysähtyä miettimään, kuinka lähestymme kuluttajia, kuinka palvelemme heitä kiinnostavimmin ja kuinka kunnioitamme heidän omia toiveitaan.” – Minusta esim. toiveitteni mukaan lähetetty sähköpostimainos kunnioittaa omia toiveitani huomattavasti enemmän kuin postiluukusta kysymättä tulvivat paperimainokset.

Bannerimainonta on kyllä hintaansa nähden tehoton mainontamuoto, vaikka mediatoimistot toisin tulospohjaisuus-päissään väittävätkin. Tekstiviestimarkkinointia nyt ei varmaan kukaan halua vastaanottaa, eikä se otsikossa mainitun ”digimainonnan” puitteisiin kuulukaan.

Keijo

Hei Fred,
Kiitos kommenteistasi! On virkistävää, että keskustelua syntyy.

Olen itsekin kohdannut erittäin ihania myyjiä, jotka osaavat auttaa huomaavaisesti, kun olen sitä pyytänyt tai olen ollut selvästi jotakin erityisesti vailla. Käyn kuitenkin usein ”vain katselemassa”, jonka heti sanonkin vastauksena ystävälliseen ensikyselyyn. Yllättävän ja samalla valitettavan usein (varsinkin jos liike on muuten tyhjä) myyjä ryhtyy seuraamaan kantapäillä ja alkaa ”ylimyydä”. Se tuntuu liian tungettelevalta. Ja etenkin, kun muutaman kerran olen jo todennut, että ei ole tyyliäni. Mielellään hän voi hienovaraisesti tarkkailla taka-alalla ja olla apuna, kun sitä tarvitsen. Paineistettua pakkomyyntiä kammoksun. Myös muualla, kuin vaatekaupassa.

Tutkimukset, joihin tekstissäni on viitattu kertovat nimenomaan siitä, että suomalaiset haluavat vastaanottaa mainontaa mieluiten painettuna (suoramainontakin tässä nimenomaan paperille painetussa muodossa). Ja toisaalta he eivät lämpene esimerkiksi kännykkään tuleville mainosviesteille.

Mainontaan suomalaiset suhtautuvat hyvinkin myönteisesti.

Sirpa Kirjonen

No oho. Mielipiteensä kullakin, mutta en menisi väittämään kaikkea mainittua kivikovaksi faktaksi. Sanottakoon näin aluksi että rakastan aitoa paperia ja tahdon myös jatkossa lukea lehtiä ja aikakauslehtiä. Mennään kuitenkin kirjoituksessa painittuihin asioihin.

Kaupan ”tungetteleva myyjä” antaa vain mielipiteitään pitkän kokemuksen perusteella ja haluna (tietenkin myydä) mutta myös auttaa. Kovin harvoin nämä myyjät työntävät mitään järjettömän mautonta kenenkään päälle. Kaupan myyjälle ei tarvitse sanoa muuta kuin ”Kiitos, kävelin sisään sponttaanisti ja katselisin rauhassa.” – tällöin myyjä varmasti myös jää taka-alalle, tietenkin seuraamaan mitä tapahtuu. Jos myyjä on kiva, voi hänen kanssa kuitenkin jutella ja piristää hänen päiväänsä.

Nykysuomalainen osaa varmasti avata sanaisen arkkunsa, eikä se ole epäkohteliasta. Vihaiset lukijanpalstalta löytyvät ”koen, että minua ollaan kohdeltu kaltoin” kirjoitukset ovat auttamatta ihmisen oma vika, jos tämä ei ole osannut kertoa tätä paikan päällä siinä hetkessä.

Tämä kyseinen sähköpostiin, mobiiliin, hakukoneisiin ja sosiaaliseen mediaan kohdistuva mainonta toimii aikalailla samalla tavalla. Niissä kun on sellainen ”tämä ei kiinnosta minua” nappula. Silloin mainos lähtee lomalle omalta näytöltään. Ainoa harmillinen asia on vain se, että heidän kanssaan ei voi jutella niitä näitä. Ne vain on, jos haluaa niiden olevan.

Painettua lehtimainontaa taas on töllötettävä, riippumatta kuinka paljon Oulunkylän S-marketin tarjoukset kiinnostavat tai eivät. Ainoa tapa jättää nämä lukematta on joko leikata mainokset pois, jättää katsomatta niitä, tai ”ei koskaan enää lukea lehteä” – joka onkin melko absurdi viimeinen oljenkorsi. Ei ihme että lehtiä lakkautetaan. Ehkä syy onkin siinä että painetut mainokset eivät vaan kiinnosta?

”Kun mainonnan viesti osataan pukea haluttavaksi, relevantiksi ja kiinnostavaksi.” -lausahdus on ihan täysin yhtä validi pointti kaikessa mainonnassa, ei pelkästään printissä.

Ainoa mikä todella on ärsyttävää on tekstiviestinä tulevat mainokset. Mutta rehellisesti. Kuinka paljon sitä enää kukaan käyttää, kun kaikki surffaavat älypuhelimilla samoissa medioissa kuin he tekisivät tietokoneella.

Yhtälailla ulkomainonta, TV mainonta, lehtimainontakin on in your face kuin digimediatkin. TV on monella aina auki. Lehti makaa pöydällä ja ulkonahan ei voi kävellä kaupungeissa missään näkemättä mainontaa.

Digi muuttuu taukoamatta. Ensimmäinen referenssi on kirjoitettu vuonna 2012. Siinä ajassa on tapahtunut paljon. Toisessa sanotaan että lehden lisäksi suoramarkkinointi on halutuin. No eikös suoramarkkinointikin ole aika tunkeilevaa ja tähän voi valjastaa kännykät, koska onhan sekin suoramarkkinointia.

Mainonta on häirinnyt aina ja tulee aina häiritsemäänkin. Digin avulla siitä voi tehdä itselleen, kuluttajana vähemmän ärsyttävää antamalla äänensä mikä kiinnostaa ja mikä ei ja mainostajatkin saavat viestinsä heille joita mainokset kiinnostavat. Kaikki voittavat.

Isot firmat voivat jatkossakin mainostaa Hesarin etusivulla. Siihen ei pienillä yksinkertaisesti vaan ole varaa.

Fred

[…] Sanomalehtien liiton Sirpa Kirjonen vertaa liian tungettelevaa mainontaa, kuten esimerkiksi puhelimeen tulevia viestejä, kaupan asiakaspalveluun: “Onko sinusta mukava astua sisään liikkeeseen, jossa joku tulee heti kiinni ja kulkee lähestulkoon niskaan hengittäen perässäsi ja tyrkyttää mitä vähiten sinua kiinnostavia tuotteita. Myyjä tempaa vaatteita eteesi ja vakuuttaa mallin, värin, tyylin pukevan juuri sinua – vaikka et itse syttyisi niistä lainkaan. Kuinka epämukava olo sinulla on liikkeessä? Ostatko jotain vain päästäksesi kassan jälkeen nopeasti ulos (ja kadut ostostasi) – vai rohkaistutko vain kävelemään ulos. Kummassakin tapauksessa ehkä päätät, että tuohon liikkeeseen en enää palaa. Myyntitapa oli liian tungetteleva – tai markkinointiviestintää ajatellen käytetään mediaa, joka tulee ” ihan iholle”. (Mari Koo) […]

Kulutusjuhla » Tekstiviestimainos voi olla kuin liian tungetteleva kaupan myyjä