Missä olit syyskuun 11… ei vaan helmikuun 24. päivänä vuonna 2022? Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Minä olin kotona ja yritin työstää juttua pörssin mediayhtiöiden tilinpäätöksistä. Se tuntui toissijaiselta. Vain reilun tuhannen kilometrin päässä Helsingistä oli käynnistynyt huolestuttavin sotilaallinen selkkaus Euroopassa sitten toisen maailmansodan.
Päivä meni lähinnä ”doomscrollatessa” uutisia kaikista mahdollisista kanavista. Piti päivittää Twitteriä ja verkkomedioiden liveseurantoja, pitää televisiossa auki CNN:n ja Ylen livelähetyksiä ja tabletissa Suomen valtiojohdon tiedotustilaisuuksia.
Kun maailma palaa, journalismiin takertuu mielellään.
Ja kun kriisi on lähellä, voi olla vain onnellinen, että myös suomenkielinen journalismi tarjoaa syvällistä, selittävää ja faktuaalista tietoa tapahtumista.
Mietitään vaikka hiljaisia signaaleja. Siis niitä lukemattomia uutisjuttuja, joissa on kerrottu Venäjän lehdistönvapauden alennustilasta, sananvapauden loukkauksista, Putinin poliittisten vastustajien ja journalistien murhista, diktaattorin vainoharhoista ja suuruudenhulluudesta.
”Journalismilla on ajankohtainen arvonsa, mutta joskus sen arvo moninkertaistuu, kun historiaa kirjoitetaan uusiksi.”
Ehkä Venäjää koskevat jutut eivät ole analytiikan perusteella olleet kaikkein suosituinta ja tilauksia tuovinta sisältöä, mutta silti maa on pysynyt näennäisen rauhan ja seesteisyyden aikanakin esillä. Suomalaiset mediat ovat ymmärtäneet, kuinka tärkeää Venäjän kehityksen analysointi suomalaisen yleisön kannalta on.
Journalismilla on ajankohtainen arvonsa, mutta joskus sen arvo moninkertaistuu, kun historiaa kirjoitetaan uusiksi.
Sodan jatkuessa ja humanitaarisen kriisin pahentuessa on mahdotonta vetää Ukrainan tilanteesta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jotain voi kuitenkin sanoa jo nyt.
Venäjän eskaloima sota on opetus mediataloille: pitäkää kiinni ulkomaantoimittajista ja maailmanselittäjistä.
Se on opetus tuleville ja nykyisille journalisteille: olkaa kiinnostuneita lähialueista ja kaukomaista. Opetelkaa kieliä, janotkaa kulttuurihistoriallista ymmärrystä.
Ja se on opetus meille kaikille paitsi median tekijöinä myös lukijoina ja muuna yleisönä: pitää muistaa kiittää niitä rohkeita ja fiksuja journalisteja, jotka tälläkin hetkellä raportoivat sodasta kotitoimituksissa ja paikan päällä.
He eivät tee niin kerätäkseen henkilökohtaista kunniaa, vaan palvellakseen suomalaista yleisöään mahdollisimman hyvin.
