Toimittajan tarvitsee vähän väliä kirjata muistilappuun, että nyt työn alla olevaan juttuun voisi palata, kun siinä tapahtuu kehitystä. Pian lippulappusia on niin paljon, että osa unohtuu muuten vaan ja loppujakaan ei ehdi tarpeeksi tiuhaan tarkistaa.
Tämä on juuri sellaista tylsää toistuvaa toimintaa, jossa tietokoneet ovat hyviä. Etenkin nettisivujen vahtaamiseen löytyy lukuisia työkaluja, jotka tekevät valvomisesta automaattista, tiedottavat muutoksista nopeasti ja tallentavat tiedon siitä, mikä tarkkaan ottaen on muuttunut.
Helpoimmalla pääsee, jos vahdittavalta sivustolta löytyy niin sanottu RSS-syöte eli tietokoneohjelmien käsiteltäväksi tarkoitettu versio sivusta. Siihen uudet artikkelit ilmestyvät julkaisujärjestyksessä. Monet nettisivujen julkaisujärjestelmät, kuten WordPress, luovat RSS-syötteitä automaattisesti.
RSS-syötteitä ei lueta selaimella, vaan ne tilataan erilliseen RSS-lukijaohjelmaan, kuten Feedlyyn, Inoreaderiin tai The Old Readeriin. Lukijaohjelma käy tasaisin väliajoin tarkistamassa, onko syöte päivittynyt. Lisäksi RSS-lukija pitää kirjaa siitä, mitkä artikkelit on jo luettu.
”En ole tähän päivään mennessä keksinyt toista yhtä nopeaa tapaa kahlata läpi satamäärin uutisotsikoita uusien juttuideoiden toivossa.”
RSS-lukijoiden etu on siinä, että niiden avulla on mahdollista seurata yhdessä paikassa kymmenien tai jopa satojen nettisaittien sisältöä kattavasti. En ole tähän päivään mennessä keksinyt toista yhtä nopeaa tapaa kahlata läpi satamäärin uutisotsikoita uusien juttuideoiden toivossa.
Lisäksi RSS-syötteen sisältö tallentuu lukijaan, joten siitä voi myöhemmin etsiä artikkelia, jonka muisti nähneensä jollain seuratuista sivustoista mutta jonka tarkka otsikko on ehtinyt kaikota mielestä. Välillä RSS-lukija toimii myös välimuistina, joka säilöö alkuperäisen version artikkelista senkin jälkeen, kun julkaisija on muokannut sitä tai peräti poistanut kokonaan.
Jos nopeus on tärkeää, voi ilmaisen IFTTT-palvelun avulla rakentaa järjestelmän, joka vahtii RSS-syötettä ja pompauttaa kännykkään ilmoituksen heti, kun syötteessä mainitaan avainsana. Tälle on varmasti keksittävissä journalistisia käyttötapoja, vaikka itse olen hyödyntänyt sitä lähinnä hyvien kauppojen löytämiseen myyntipalstoilta.
Entäpä sitten nettisivut, jotka eivät suostu itse kertomaan, kun niiden sisältö päivittyy? Silloin voi turvautua ulkopuoliseen palveluun ja luoda RSS-syötteen sillä.
Esimerkiksi nettipalvelu RSS.app tarjoaa tällaisen keinon seurata muun muassa Twitter- ja Instagram-käyttäjiä tai vaikkapa julkisia Facebook-ryhmiä.
PolitePol kelpuuttaa lähteeksi periaatteessa minkä tahansa nettisivun, joskin mitä monimutkaisempi kohdesivusto on, sitä kiikkerämpiä RSS-syötteitä siitä syntyy. Osa jutuista saattaa jäädä PolitePolilta huomaamatta tai otsikoihin hyppää mukaan sanoja viereisistä artikkeleista.
Jos nämä kaksi ovat työkaluina vasaroita, Feed43 on kirurgin skalpelli. Sillä voi rakentaa tarkkaan koottuja syötteitä sekavista lähdeaineistoista. Omaan sormeen sillä ei saa viillettyä haavaa, mutta monipuolisuus ja -mutkaisuus aiheuttavat välillä päänsärkyä.
Yksittäisen sivun sisältöön tehtyjä muutoksia voi seurata Wachete-palvelulla. Sille kerrotaan nettisivun osoite, ja Wachete lähettää sähköpostiin tiedon muutoksista samaan tapaan kuin Word näyttää tekstidokumenttiin tehdyt muokkaukset. Se lyö samalla kertaa kaksi kärpästä: saat sekä tiedon päivittymisestä että näppärän arkiston muutoksista.
Sitten kun vielä pyytää Google Alerts -palvelusta sähköposti-ilmoituksen aina, kun verkkoon ilmestyy uusi sivu, jolla mainitaan valitsemasi hakusana, voit hetkiseksi hellittää F5-näppäimen rämpyttämisen selaimessa.
Näin asetat vahdit valvomaan
1. Jos haluat seurata aihepiiriä netissä kattavasti, RSS-lukija on sähköpostilistoja ja Twitteriä tehokkaampi työkalu.
2. RSS-ohjelman arkistoista voi löytää jutun, jonka muistat lukeneesi mutta jota et enää Googlella löydä.
3. Tilaa Google Alertilla sähköpostiin ilmoitus aina, kun nimesi mainitaan internetissä. Peru tilaus parin päivän päästä.
