Helsingin käräjäoikeudesta saatiin helmikuun alussa merkittävä päätös, kun yksi toimittaja Linda Pelkosta solvanneista miehistä tuomittiin loukkaavasta tekstiviestistään sakkorangaistukseen.
Uudessa Suomessa työskennellyt Pelkonen joutui loppuvuodesta 2015 uhkailukampanjan kohteeksi kirjoitettuaan lehteen uutisen Kempeleessä tapahtuneesta, maahanmuuttajien tekemäksi epäillystä raiskauksesta. Pelkonen oli uutisessaan kysynyt poliisilta, miksi epäiltyjen etnisyys oli erikseen mainittu poliisin tiedotuksessa.
Tapaus on Pelkosen toimittajanuralla edelleen ainutlaatuinen. Hän kertoo uhkailuun liittyvien tuntemusten nousseen uudelleen mieleen oikeudenkäynnin lähestyessä ja sen aikana.
– Kun uhkailu alkoi, en pystynyt nukkumaan tai syömään. Sain pyörtymiskohtauksen, Pelkonen sanoo.
– Olin shokissa. En uskaltanut kävellä puiston läpi. Nykyään en sentään enää ole noin ylivarovainen tai ahdistunut.
”Kun uhkailu alkoi, en pystynyt nukkumaan tai syömään.”
Pelkonen kertoo oppineensa estämään vähänkään äärioikeistolle tai rasismille haiskahtavat palautteenantajat somessa aikailematta.
– Olen myös tsempannut tietoisesti, että nimenomaan en anna tällaisen vaikuttaa työhöni. En rupea väistelemään mitään aiheita.
Linda Pelkonen sai alkuahdistuksen hetkillä voimaa työyhteisön ja työnantajan esimerkillisestä ja empaattisesta reagoinnista häirintään. Koko toimitus oli kollegansa apuna niin poliisilaitokselle ja kotiin kuskaamisessa kuin häirikköviestien perkaamisessakin.
– Siitä oli todella iso apu, että kollegani tarjoutui lukemaan saamiani törkyposteja minun puolestani. Se on hyvä idea. Toiselle osoitetun saastan lukeminen ei tunnu ihan yhtä raskaalta kuin itselle tarkoitetun.
Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko asettui nopeasti Pelkosen taakse julkaisemassaan blogikirjoituksessa.
”Olen tsempannut tietoisesti, että nimenomaan en anna tällaisen vaikuttaa työhöni. En rupea väistelemään mitään aiheita.”
– Sillä oli iso merkitys, Pelkonen kiittää.
– Kannattaa kertoa lukijoille, että juttu perustuu toimituksen yhteiseen harkintaan ja on lehden linjan mukainen.
Ylen toimittajan Jessikka Aron tapauksessa uhkailu on ollut poikkeuksellisen pitkäkestoista, toistuvaa ja poliittisesti motivoitunutta. Syyttäjä on nostanut syytteet Johan Bäckmania vastaan Ahon törkeästä kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta.
”Olisi hyvä olla jo etukäteen suunnitelma, miten toimitaan. Millaiset tapaukset esimerkiksi ilmoitetaan poliisille? Tiedän toimittajia, joille on tullut uhkailuja, eivätkä he ole niistä mihinkään ilmoittaneet.”
Aroon kohdistuva kampanja alkoi vuonna 2014 hänen julkaistuaan Ylen verkkosivuilla ensimmäisen juttunsa Pietarin trollitehtaasta, virallisen Venäjän vastustajiksi katsottujen tahojen mustamaalaamiseen erikoistuneesta laitoksesta.
Aro alkoi saada venäjänkielisiä törkyviestejä. Pian ilmestyi joukko venäläisiä verkkojuttuja, joissa hänet nimettiin esimerkiksi Naton avustajaksi.
– Väitettiin, että rikon työssäni lakia, aiheutan vainoa Suomessa asuville venäläisille ja kerään nimilistaa Putinin kannattajista, Aro muistaa.
Aro on parhaillaan virkavapaalla Yleltä. Venäjältä masinoitujen trollikampanjoiden maaleiksi joutuneita toimittajia ja aktivisteja esittelevän kirjan englanninkielisen laitoksen on tarkoitus ilmestyä tämän vuoden syksyllä, suomenkielisen version alkuvuodesta 2019.
Aro kuvailee omien esimiestensä reaktiota häneen kohdistuneeseen vaikutusoperaatioon esimerkilliseksi. Asia otetiin vakavasti.
– He uhrasivat asialle omaa aikaansa. Minulle määrättiin työpari trollitehtaalle, ja Ylen vahva lakiosasto auttoi saamieni viestien laittomuuksien läpikäymisessä, Aro kertoo.
– Olin ensin huolestunut, miten pomot suhtautuisivat. Oli todella helpottavaa, että he puolustivat minua ja Ylen oikeutta jatkaa raportointia tästä aihepiiristä – ja siten sananvapautta.
Aro huomauttaa, että työnantajalla ei oikein ole muuta vaihtoehtoakaan. Luotiliivien ja kypärien hankkiminen konfliktialueella työskenteleville toimittajille on jo arkipäivää, miksei siis nettiuhkailulta suojaaminenkin olisi.
– En haluaisi tehdäkään töitä sellaiselle medialle, joka ei ymmärrä työntekijän tukemisen tärkeyttä. Kysyisin jatkossa suojelusta työnantajalta jo työhaastattelussa.
Vaikka reaktiot uhkailutilanteeseen olivat oikeita ja nopeita, parannettavaakin voisi olla. Sen enempää Uudessa Suomessa kuin Linda Pelkosen myöhemmissäkään työpaikoissa toimittajia ei ole valmennettu mahdolliseen uhkailutilanteeseen ennalta.
– Olisi hyvä olla jo etukäteen suunnitelma, miten toimitaan. Millaiset tapaukset esimerkiksi ilmoitetaan poliisille? Tiedän toimittajia, joille on tullut uhkailuja, eivätkä he ole niistä mihinkään ilmoittaneet, Pelkonen pohtii.
Työntekijät eivät aina täysin tunne oikeuksiaan eivätkä lainsäädäntöä, Aro sanoo. Jos joutuu töissä uhkailun kohteeksi, siitä pitää ilmoittaa esimiehelle ja työnantajalle. Heillä on lainmukainen velvollisuus hoitaa asia.
Suomen Journalistiliitto tutki toimittajien kokemaa uhkailua vuonna 2016. Tuolloin vastanneista 1 400 journalistista 16 prosenttia oli saanut parin edellisen vuoden aikana uhkaavia viestejä.
Aro toivoisi mediatalojen aktivoituvan asiassa myös alan opiskelijoiden suuntaan.
– Muuten on vaarana, että loanheitto säikäyttää lahjakkaita ihmisiä toiselle alalle.
Miten uhkailuun reagoidaan?
Jouko Jokinen
Uutistoiminnan johtaja, päätoimittaja, Yle
Meillä on selkeät mallit uhkailutilanteessa toimimiseen. Heti pitää ottaa yhteys esimiehiin. Sitten olemme välittömästi yhteydessä turvapalveluumme. Turva laittaa matalalla kynnyksellä asiat poliisin tietoon. Näistä asioista on puhuttu meillä paljon, koska tapauksia on aika runsaasti. Muutaman kerran urallani, kun uhkaaja on ollut selkeästi todennettavissa, olen päätoimittajan ominaisuudessa soittanut tälle ihmiselle ja kertonut, että nyt sinun on syytä tietää, että asia menee eteenpäin.
Markku Huusko
Päätoimittaja, Uusi Suomi
Linda Pelkosen tapaus opetti, että uhkaava tilanne saattaa ryöpsähtää päälle silmänräpäyksessä. Nopea reagointi on paras tapa. Vihaviestejä saaneen toimittajan pitäisi tulla välittömästi keskusteluun esimiehensä kanssa, mahdollisesti myös työsuojeluvaltuutetun kanssa. Vastaavaa toista ryöppyä ei toimittajiimme olekaan kohdistunut. Meillä on myös merkittävän kokoinen blogipalvelu, jonka kautta olemme marinoituneet siihen, millaista keskustelu voi netissä olla. Jo vuosia sitten otimme käytännöksi, että siellä kommentoidaan vain omalla nimellä. Mutta monenlaista kommenttia sieltä siltikin tulee.
> Lue myös: Arno Ahosniemi toimittajien häirinnästä: Syytekynnystä pitäisi alentaa