Contributoria on uusi journalistinen verkkoalusta, jossa kokeillaan joukkoistamiseen perustuvaa ansaintamallia ja juttujen yhteisöllistä tekemistä. Taustalla on muun muassa Guardiania julkaiseva Scott Trust, mutta tavoitteena on palvelun saaminen kannattavaksi.
Vuodenvaihteen jälkeen avattu Contributoria on maksuton ja ainakin toistaiseksi avoin kenelle vain, ja sen perusidea on pyrkimys aktiivisen yhteisön muodostamiseen. Yhteisön jäsenten rooli on toimintamallissa keskeinen: jäsenet rahoittavat juttuhankkeita, osallistuvat niiden tekemiseen ja ovat tietenkin niiden ensisijainen yleisö.
Contributorian juttujen tuotantosykli on kolmivaiheinen. Ensimmäisenä kuukautena halukkaat kirjoittajat tekevät ehdotuksia juttuaiheiksi ja yhteisön jäsenet äänestävät niistä. Äänestäminen tarkoittaa myös sitä, että jäsenet ilmaisevat halukkuutensa rahoittaa juttujen tekemistä.
Contributorian juttujen tuotantosykli on kolmivaiheinen. Ensimmäisenä kuukautena halukkaat kirjoittajat tekevät ehdotuksia juttuaiheiksi ja yhteisön jäsenet äänestävät niistä.
Toisen kuukauden aikana jutut tehdään. Toiminta-ajatukseen kuuluu, että kirjoittajien lisäksi yhteisön jäsenet osallistuvat juttujen synnyttämiseen kommentoimalla, editoimalla ja niin edelleen. Näin Contributoria pyrkii edistämään avoimen journalismin ideaa.
Kolmannessa kuussa jutut julkaistaan. Ne ovat ilmaiseksi kaikkien luettavissa ja niitä voi jopa käyttää edelleen, koska ne julkaistaan Creative Commons -lisensoituina.
Palvelun kirjoittajiksi on ajateltu lähinnä free-toimittajia, jotka näin saavat juttuideoilleen paitsi rahoituksen myös varmasti aiheesta kiinnostuneen yleisön.
Palvelua voivat ryhtyä käyttämään myös vähemmän harjaantuneet kirjoittajat juuri yhteisöllisen jutunteon prosessin vuoksi: jos on hyvä idea, josta lukijat innostuvat, tumpelompikin kirjoittaja voi saada yhteisön avulla kiinnostavan jutun aikaiseksi. Yhteisöllisen jutunteon apuna Contributoria käyttää Poetica-työkalua, jonka avulla usea henkilö voi editoida samaa juttua samanaikaisesti. (Poetica – kuten itse Contributoriakin – on vielä beta-vaiheessa.)
Contributorian ero aiempiin journalismia joukkoistamalla -hankkeisiin on sen yhteisöllisyys. Jäsenet voivat olla mukana aktiivisemmin kuin vain maksamalla pienen maksun.
Contributorian tammikuun ”näytenumerossa” on juttuja, joita hankkeen vetäjät pyysivät tuntemiltaan kirjoittajilta. Näiden perusteella julkaisun profiili näyttäisi olevan selvästi kallellaan ajankohtaisen asiajournalismin suuntaan. Jutut käsittelevät brittiläisen tapakulttuurin tunnusmerkkejä, naisten erotiikkaa ja rakennussuojelua.
Seuraavaan julkaisuun on valmisteilla jutut ainakin biopolttoaineista ja kulutustuotteiden valmistuksen eettisyydestä. Kannatusta hakevat muun muassa juttuehdotukset Uruguayn presidentin joukkoistetusta haastattelusta, lähiruoasta ja Afrikan kultabuumista ja romahduksesta.
Juttuehdotukset eivät ole työ- tai merkkimäärältään valtaisia, vaan tuollaisia 1 000–1 500 sanan featureita. Kuten arvata saattaa, jotkin ehdotukset ovat pätevämmin perusteltuja kuin toiset, mutta yksikään ei ole aivan kelvoton.
Contributorian ero aiempiin journalismia joukkoistamalla -hankkeisiin on sen yhteisöllisyys. Jäsenet ovat – tai voivat olla – mukana aktiivisemmin kuin vain maksamalla pienen maksun.
Toisaalta palvelu saattaa jatkossa hyväksyä juttujen rahoittajaksi myös mediayrityksiä ja jopa mainostajia. Epäilemättä tällaiselle sponsoroinnille on löydettävä sekä kirjoittajia että jäseniä tyydyttävät pelisäännöt. Varsinaista mainontaa julkaisuun ei aiota ottaa.
News Corp investoi amatöörien sisältöihin
Samaan aikaan toisaalla News Corp on ostanut itselleen keskeisen sijan yleisön tuottamien sisältöjen hallitsijana hankkimalla Storyful-palvelun. Storyful on laajalti tunnettu eräänlainen sosiaalisen median aineistoja kuratoiva agentuuripalvelu, joka on myynyt sisältöjä muun muassa New York Timesille, Wall Street Journalille ja BBC:lle.
Ostamalla Storyfulin Rupert Murdochin imperiumi kaitsee porttia, jonka toisella puolella ovat laajat, innokkaat ja usein ehkä halvat amatöörijournalistit sisältöjen myyjinä ja toisella puolella valtamedian yritykset ostajina.
Muutamissa kommenteissa arveltiinkin, että Murdoch pyrkii kaiken käyttäjien tuottaman sisällön omistajaksi. Toki kaupan osapuolet kiistivät moiset uumoilut. Ja nähtäväksi jääkin, mikä on Storyfulin katu-uskottavuus kaupan jälkeen verkkokansan keskuudessa.
BBC on konkari yleisön hyödyntämisessä
Yleisön tuottamien sisältöjen käyttö vaatii omanlaistaan ammattitaitoa, joten neuvoja kannattaa ottaa, kun niitä saa. BBC:n UGC (User Generated Content) Hub on toiminut kohta kymmenen vuotta. Sen apulaispäällikön mukaan käyttäjien sisällöillä haetaan erityisesti silminnäkijähavaintoja uutisaiheista täydentämään toimittajien aineistoja tai jopa korvaamaan niitä, kun toimittaja ei jostain syystä ole aiheen äärellä.
Ja aineistoja nimenomaan haetaan, ei vain passiivisesti oteta vastaan. BBC seuraa sosiaalisen median sisältöjä työkalupakilla, jossa on tusinan verran ulkopuolisia palveluita TweetDeckistä NewsWhipin kautta Bambuseriin.
Käyttäjämateriaalia tuleekin enemmän kuin toimitus pystyy hyödyntämään. Julkaistavat aineistot on kuitenkin tarkistettava. Ensisijaisesti BBC yrittää päästä puheisiin aineiston tekijän kanssa varmentaakseen materiaalin aitouden. Aina tämä ei onnistu, joten tarkistuksiakin varten on oma työkalupakkinsa. Kuvia tutkitaan Googlen ja TinEyen avulla, lähettäjän sosiaalisen median profiilia arvioidaan muun muassa Kredin ja Kloutin avulla ja esimerkiksi kuvan tai videon esittämää säätilaa verrataan todelliseen Wolfram Alphan avulla.
New York Times verkkosivut – levolliset vai tylsät?
New York Timesin verkkolehden ulkoasu-uudistus ei ole herättänyt järin suuria tunteita. ”Ihan kiva” vaikuttaa olevan yleinen arvio, kuten Slatessa uudistusta arvioinut Adrian Chen kuvailee. Eikä kunnianarvoisa NY Times todella ole uudistuksen jälkeenkään mitenkään visuaalisesti räiskyvä teos. Kolmeen palstaan jaettu etusivu esittää paperikaudelta tuttuun tapaan toimituksen näkemyksen mukaiset juttuhierarkiat, ja multimediaa on hillitysti erikseen käynnistettävinä videoina. Valkoista pintaa on runsaasti. Kokonaisvaikutelma on arvioijasta riippuen joko tyylikkään selkeä tai sitten tasaisen tylsä.
Sama selkeys vallitsee myös juttusivuilla: teksti nousee esiin valkoisesta pinnasta, ja lukukokemus on levollinen. Tekstiin tai sen liepeille sijoitetut linkit, videot ja esimerkiksi lisätietodokumentit muistuttavat, ettei kyse sentään ole näköislehdestä vaan verkkojulkaisusta.
