Sulje

Journalismia, jossa eliitti ei mellasta – Reetta Räty luki sata paikallis- ja kaupunkilehteä ja jakaa nyt huomioitaan

paikallisuus

Katso jutun lopusta, mitkä paikallis- ja kaupunkilehdet pärjäsivät tänä vuonna Uutismedian liiton kilpailuissa.

Reetta Räty luki hiljattain sata paikallis- ja kaupunkilehteä, analysoi ne ja lajitteli pinoihin.

Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessorina häntä oli pyydetty valitsemaan oma suosikkinsa Uutismedian liiton kilpailuun lähetetyistä lehdistä.

Samalla tuli tehtyä subjektiivinen katsaus paikallisjournalismiin vuonna 2020.

Yksi Rädyn huomio on, että paikallisissa lehdissä pääsevät esiin tavalliset ihmiset, jotka eivät herkästi näy muualla. Uutiskynnys ei ole korkea, ”mikä on ehdottomasti hyvä asia”.

– Tavallinen on höhlä sana, koska eihän kukaan ole tavallinen. Mutta paikallislehti ei tarvitse erityistä syytä siihen, että siinä näkyy tavallinen elämä.

– Ei tule olo, että eliitti mellastaa sivuilla ja kertoo, miten asiat ovat, vaan ihmisten kirjon kyllä kuulee, kun lukee näitä lehtiä.

Tämä ei ole itsestäänselvyys. Tekijä-lehti seurasi viime kesänä viikon ajan Helsingin Sanomien, Ylen ja Länsi-Savon uutisia ja etsi niistä suorittavan työn tekijöitä. Heitä näkyi kovin vähän.

Rädyn vaikutelma on, että paikallis- ja kaupunkilehdissä konttorityö ja videopuhelumaailma eivät ylikorostu.

”Paikallislehti ei tarvitse erityistä syytä siihen, että siinä näkyy tavallinen elämä.”

Uutisointi ei tuntunut Rädystä myöskään negatiiviselta, mitä usein pidetään ongelmana ja kehityskohteena isoissa uutistaloissa.

Ihmisläheisyyden vastakohtana varsinkin uutisissa näkyi kuitenkin ”taholähtöisyyttä”, vahvaa hallinnon näkökulmaa. Etenkin uutisissa hän toivoisi lehtien kiinnittävän nykyistä enemmän huomiota kansalaisten toimijuuteen.

– Aika usein sellaisissakin uutisissa, joissa katse tulisi kääntää yleisön ja lukijan suuntaan, toimijana on jokin taho. Tämä on ollut pitkä vääntö myös valtakunnan mediassa, että vaikkapa budjettiriihen vaikutuksesta kerrottaisiin omakotitaloasujan tai koululaisen näkökulmasta, ei vain sen riihiprosessin osalta: onko vaikeaa vai ei, saadaanko rakennepaketti kasaan nyt vai huomenna.

Räty arvioi etenkin lehtien läsnäolon tuntua ja vuorovaikutteisuutta lukijan kanssa: miten sisällä yleisössään lehti tuntuu olevan? Häntä ilahdutti aina, kun lehden persoonallinen ääni erottui.

– Lukijalle tulee kauhean kiva olo, kun lehden oma ääni tulee näkyviin jossain ingressissä tai sivupäissä tai siinä, miten lukijaa puhutellaan. Se liittyy me-henkeen, keitä me olemme täällä.

Suosikikseen Räty valitsi Seinäjoella ilmestyvän kaupunkilehti Eparin. Epari oli yksi lehdistä, joiden oma ääni erottui – esimerkiksi siinä, kun Epari kertoi sivuillaan että ”kulttuuri kuuluu kaikille”. Tai kun lukijakuvat oli otsikoitu ”Epari syntyy yhteistyönä” tai kun lehti nimesi korona-ajan gallupin huutogallupiksi, sillä haastattelu huudettiin metrien etäisyydellä.

– Lehdellä on joka tapauksessa ääni, vaikka se olisi etäinen. Kysymys kuuluu, millainen se ääni on. Onko siinä vaikka vähän huumoria? Tietenkään vakaviin asioihin ei pidä suhtautua huumorilla.

Entä miltä Suomi näyttää paikallisissa lehdissä?

– Olisiko se semmoinen, jossa keski-ikäinen mies pipo päässä seisoskelee talon edessä, urheilukentän laidalla tai tiskin ääressä.

– Luonto nousee kivalla tavalla: sää, kalansaaliit, marjavuodet ja lumi.

Rädyllä onkin kuvakerrontaan ja lehdissä esiintyviin henkilöihin liittyviä ehdotuksia. Ensinkin hänen mielestään toimitusten kannattaa laskea lehdissä näkyvien ihmisten ikää ja sukupuolta ja pohtia, keitä sivuilla näkyy.

Toisaalta hän kaipaisi kunnianhimoa lehtien kuvailmeeseen, kuvien ideointiin ja kuvajournalismiin. Siitäkin huolimatta, että toimittaja usein ottaa kuvat itse, sillä ”lukijahan ei anna siitä armoa”.

– Olemme niin hemmoteltuja visuaalisesti, jos ajatellaan vaikka sosiaalisen median kuvavirtaa. En kaipaa arjen estetisointia, mutta siinä on ehdottomasti skarppaamista, että suhtaudutaanko kuvaan kunnianhimoisesti.

Reetta Räty kirjoitti hiljattain Suomen Lehdistöön siitä, ettei hänen mielestään journalismia pidä hoitaa etänä, esimerkiksi sähköpostilla. Paikalliset lehdet olivat tästä helmasynnistä vapaita.

– Ehdottomasti siellä näkyy, että ei tehdä deskistä hommia. Ihmisiä on menty tapaamaan ja ollaan heidän omilla pihoillaan.

 

Kaupunkilehtikilpailu 2020

Palkintoperustelut

 

Vuoden kaupunkilehti

1. Epari

Erittäin toimiva ja lukemaan houkutteleva kokonaisuus, niin visuaalisesti kuin sisällöllisesti. Lehti ottaa kaikki lukijat huomioon tarjoamalla monipuolisia, paikallisia ja ajankohtaisia juttuja. Lehdestä välittyy myös vahva vuorovaikutus lukijoiden kanssa, ja nämä asiat yhdessä tekevät lehdestä mieleenpainuvan.

2. Itäväylä

Lehti tarjoaa mielenkiintoisia ja oivaltavia juttukokonaisuuksia, ja ottaa erinomaisesti huomioon etenkin nuoret. Paikallisuus tulee esille vahvasti. Lukijoita osallistetaan ja lukijoiden mielipiteille on annettu hyvin tilaa. Lehden kuvitus on tasokasta.

3. Uusi Lahti

Lehdessä nousee vahvasti esille paikallisuus ja ajankohtaisiin asioihin otetaan aktiivisesti kantaa. Lehti herättelee lukijaa ajattelemaan, mutta tekee sen lämpimällä otteella. Lehti on houkutteleva niin visuaalisesti kuin sisällöllisesti, ja lukijat on otettu huomioon erittäin hyvin.

Kaupunkilehtikilpailun tuomaroivat Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat ohjaajanaan Timo Närä sekä päätoimittajat Outi Airola ja Teija Piipari.

 

Vuoden kaupunkilehtijuttu

Sarja 1 (tekstin, kuvan ja taiton kokonaisuus)

1. Epari: Olisiko toimittajasta karjakoksi? (20.5.2020), teksti Sanna Keisala, kuvat Riina Perälä

Pieneen juttu- ja sivutilaan on saatu runsaudentunnetta hallitusti mukaan sekä tarinan että kuvien keinoin. Taitto on kompakti. Viimeistelevä editointi on tehty huolella, samoin valokuvien valinta. Tässä Toimitus testaa -juttutyypissä on selkeästi tehty valinta, että kuvat tukevat pääosin minämuotoista, kokemuksellista, omakohtaista tarinaa. Valokuvat ovat samaan aikaan kaunistelemattomia ja herkkiä. Toimittajan innostus kuuluu ja näkyy aitona. Kuvassa lanta suorastaan lotisee toimittajan saappaan alla.

2. Koti-Kajaani: Kuin Etelämantereella (7.3.2020), teksti Tiina Suutari

Visuaalisesti erityisen miellyttävä ja rauhallinen kokonaisuus. Pystykuva pääkuvana toimii taiton kokoajana ja toisaalta pysäyttää tutkimaan kokonaisuutta. Maisemakuvat ovat tässä taiten kuvattu ja niille on annettu tilaa. Pääkuvan kuvasisällön väljä sommittelu, ihmisen ja luonnon välinen riittävä mittasuhde-ero avaa katsojalle hiihtovaelluksen avaraa tunnelmaa hyvin. Tarinassa luonto kulkee henkilöiden rinnalla otsikosta lähtien.

3. Uusi Rovaniemi: Ensimmäinen kaupunkilainen on pian 60-vuotias (28.12.2019), teksti Tiia Haapakangas

Tässä hyväntuulenjutussa on pysäyttävä pääkuva, joka vie aikamatkalle suoraan 60-luvulle. Ajankuva hahmottuu katsojalle hyvin autenttisena. Erinomainen pääkuvavalinta varmistaa taiton tunnelman ja kohottaa sen perussivun yläpuolelle. Pääkuvan perusteella on voinut lähteä rakentamaan juttua vähintään innolla. Kokonaisuutena sivupinnajako on käytetty hyvin hyödyksi. Syvätty kuva keventää kokonaisuutta ja kohottaa taiton alapainotteista rytmiä. Ei mitään turhaa kikkailua ylimääräisten elementtien avulla, luotetaan vanhan valokuvan tenhoon.

Tuomarina toimi Kaakon Viestinnän ulkoasupäällikkö Seija Finne-Saarento.

 

Vuoden kaupunkilehtijuttu

Sarja 2 (pelkkä teksti)

1. Tiina Suutari, Koti-Kajaani: Hyvät ideat kalliit (6.5.2020)

Tähän aikaan sopiva juttu, johon oli saatu nostettua usean eri alan yrittäjän innovaatioita korona-aikaan. Uutiseen on nähty vaivaa ja hankittu kuva jokaisesta haastateltavasta, mikä on tasapuolista. Tämä juttu on kaupunkilehtien leipätyön ydintä.

2. Anni Kavander, Tiia Haapakangas, Uusi Rovaniemi: Karttaan ilmestyi Laivaniemi (22.1.2020)

Uutisessa kerrottiin ongelmasta, joka globaalin toimijan karttapalvelussa hämmensi Rovaniemellä, kun karttaan ilmestyi jostain Laivaniemi-kaupunginosa. Jutun tekeminen on vaatinut uutishankintaa sekä kommentti on saatu myös palveluntarjoajalta. Uutisen kuvitus on yksinkertainen, mutta informatiivinen.

3. Jukka Hämäläinen, Helsingin Uutiset: Puhos ajautui pattitilanteeseen (15.2.2020)

Valtakunnankin uutisiin nousseesta ostoskeskuksesta kertovassa uutisessa kiteytyy kaupunkilehden merkitys: ostoskeskuksen tulevaisuus herättää keskustelua ja uutisessa tuodaan esiin kattavasti eri osapuolien näkemykset. Kuvitus on toteutettu ansiokkaasti ja muut jutun elementit aseteltu aukeamalle harkiten. Tekisi mieli vierailla Puhoksessa kiiltävien solmukohtien kauppakeskusten sijaan – kuulostaa mielenkiintoiselta kotimaan matkailukohteelta.

Kaupunkilehtijuttukilpailun 2. sarjan tuomaroi Perhonjokilaakson päätoimittaja Sanni Aho.

 

Paikallismediakilpailu 2020

Palkintoperustelut

 

Vuoden paikallismedia

1-päiväiset

1. Sydän-Satakunta

Sydän-Satakunta tarjoaa monipuolista journalismia. Lehdessä on muisteluja vanhasta mutta myös uutisia ja modernia menoa, ja verkko päivittyy rivakasti. Raati arvostaa lehden tapaa ottaa rakentavasti kantaa keskustelua herättäviin aiheisiin. Erityiskehut Sydän-Satakunta saa monimuotoisuusteeman taitavasta käsittelystä.

2. Rantalakeus

Rantalakeus on väkevästi vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa: mielipiteille on tilaa, ja äänensävy kutsuu keskustelemaan aiheista yhdessä. Printtilehti erottuu visuaalisesti mainosten onnistuneen sijoittelun vuoksi. Verkossa Rantalakeus julkaisee tuoreita juttuja hyvätasoisten kuvien kera.

3. Jurvan Sanomat

Jurvan Sanomat tekee vaikutuksen sydämellisen tuttavallisella sävyllään. Vuorovaikutus on mutkatonta, ja toimitus antaa itsestään helposti lähestyttävän vaikutelman. Otsikot toimivat sekä printissä että verkossa. Lehti on kokonaisuudessaan raikas ja hyvin harkittu lukupaketti.

 

Vuoden paikallismedia

2+-päiväiset

1. Koillissanomat

Koillissanomat on lämminhenkinen lehti, joka tarjoaa kattavasti lukemista sekä paikallisille että alueella matkaileville lukijoille. Etusivu on kutsuva, sisäsivut ovat selkeitä, ja pääjuttu erottuu. Toimitus myös kannustaa lukijoita osallistumaan lehden tekoon. Verkossa Koillissanomat on sisällökäs ja monipuolinen.

2. Raahen Seutu

Raahen Seutu ottaa napakasti kantaa oman alueensa tapahtumiin ja avaa lukijalle ansiokkaasti myös journalismin tehtävää yhteiskunnassa. Lisäksi raati kiittää Raahen Seudun ilmavaa taittoa, laadukkaita valokuvia ja graafisten elementtien käyttöä.

3. Västra Nyland

Västra Nyland on vahvasti paikallinen lehti, jossa on tilaa myös moniäänisyydelle. Visuaalinen ilme on tasokas, eikä lehti kaihda kiperiäkään aiheita; pääjuttu käsittelee nuorten pahoinvointia. Raati antaa kiitosta myös Västra Nylandin podcastille, joka tiivistää viikon ajankohtaisjutut viiteen minuuttiin.

Västra Nyland är en tidning med stark lokal framtoning som även ger rum för flerstämmighet. Den visuella profilen håller hög klass och tidningen drar sig inte för att ta upp svåra ämnen; huvudartikeln handlar om ungdomar som mår dåligt. Juryn berömmer även Västra Nylands podcast som komprimerar veckans aktuella artiklar till fem minuter.

 

Kunniamaininnat

Siikajokilaaksolla on miellyttävä ulkoasu, ja etusivun kuva houkuttelee lukemaan. Jutuissa on mukavasti konstruktiivista journalismia ja tulevaisuusnäkökulmaa.

Kankaanpään Seutu onnistuu hienosti jutussa, joka käsittelee Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän henkilöstöongelmia. Juttu aktivoi lukijoita verkkokyselyllä, antaa äänen myös kritiikin kohteena oleville ja osoittaa toimituksen kykyä itsereflektioon.

Lisäksi paikallismediaraati antaa tänä vuonna kunniamaininnan kahdelle lehdelle, joiden jutuissa nuoret näkyvät ja kuuluvat:

Järviseudun Sanomat tuo selvästi esiin, että nuorten mielipiteitä ja ideoita halutaan kuulla. Raatia ilahduttaa varsinkin #Järväri-aukeama, joka on varattu nuoria kiinnostavalle sisällölle.

Auranmaan Viikkolehdessä on ilmestynyt kaksi kertaa kuussa Nuorten palsta. Se on nuorten itsensä toimittama, ja se on myös journalistisesti mielenkiintoinen.

Paikallismediakilpailun tuomaroivat Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin opiskelijat ohjaajinaan Reetta Nousiainen ja Sari T. Tiiro sekä päätoimittajat Jenny Halvari ja Jaana Selander.

 

Vuoden paikallislehtijuttu

Sarja 1 (tekstin, kuvan ja taiton kokonaisuus)

1. Koillissanomat: Karhu taisteli – ihmiset kertovat (18.10.2019), teksti Reino Hämeenniemi, kuvitus Mikko Halvari, taitto Leena Kosonen ja Jenny Halvari

Yksinkertaisuudessaan vahva kuvitus. Karhussa on uhkaavaa juurikin sen raatelevat käpälät. Käpälä kantaa kuva-aiheena läpi kuvituksen. Kuvituksen tyyli on aiheeseen sopivasti rouhea. Mustavalkoinen väritys verenpunaisella tehostevärillä toimii. Valittu tyyli tukee myös jutussa kerrottujen tarinoiden myyttisyyttä: kuvitus on viitteellinen ja osan tarinoista totuudellisuus kunnon tarinan tapaan vähän sinne päin. Jutun otsikko Karhu taisteli – ihmiset kertovat on samaa yksinkertaista ilmaisua kuin kuvitus. Taitto on viimeisteltyä, tekstin kierrot on tehty huolella.

2. Kalajokiseutu: Fashionista, mutta ei mikään tuhlaajapoika (31.10.2019), teksti ja kuvat Hanna Parhaniemi

Fashionista, tuhlaajapoika, Vogue, Louis Vuittonin laukku, puutalon seinä. Ensivilkaisu herättää mielenkiinnon jutun sisällöstä. Kokonaisuus on runsas mutta hallittu. Otsikon sanat ovat herkullisia ja saavat tukea kuvituksesta – ja päinvastoin. Lähtösivun kuvan sommittelu tukee sisältöä: Haastateltu Paavo Tilvis unelmoi alasta muotilehdessä. Hänet on kuvattu kehyksen läpi. Rajaus imitoi oivallisesti muotilehden kantta, josta todisteena seuraavalla aukeamalla oleva Voguen kansi.

3. Rantalakeus: ”Siellä taistellaan elämästä ja kuolemasta” (1.4.2020), teksti ja kuvat Heli Rintala

Taitto luottaa konstailemattomaan ideaan ja täysin syystä. Rantalakeuden punainen osastoväri tukee kuin vahingossa valokuvien värimaailmaa ja otsikon kuumia sanoja: punakantinen almanakka, taistelu elämästä ja kuolemasta, ”komea tulipalo Oulussa”, kansalaissota. Sivun elementit ovat oikeassa lukujärjestyksessä. Katse kiertää otsikon jälkeen henkilökuvaan, siitä ingressiin ja sitten eteenpäin oikealle almanakkaan. Kuva almanakkamerkinnästä on sen verran isosti sivulla, että käsialan lukeminen on vaivatonta. Taitto on moitteetonta.

Tuomarina toimi Lapin Kansan graafikko Miila Kankaanranta.

 

Vuoden paikallislehtijuttu

Sarja 2 (pelkkä teksti)

1. Anna Kaasinen, Koillis-Savo: Saha tankoon ja savottaan (19.6.2019)

Jutussa lukija pääsee sanomaan käsipäivää Martti Vartiaiselle. Hän on savolainen kyläoriginelli, jonka ainoa kulkupeli on Uljas Musta, yksivaihteinen naisten pyörä. Martista kertova juttu on herkkupala henkilöhaastattelujen joukossa. Jutussa toimittaja antaa Martin puhua omalla persoonallisella äänellään suoraan lukijalle ja kertoa elämänsä pienistä sattumuksista. Juttu on kirjoitettu lämmöllä – haastateltavaa, hänen huumoriaan ja elämänkokemustaan arvostaen.

2. Iida Rissanen-Vatja ja Veera Reko, Alasatakunta: 151 kilometrin lehtilenkki (31.10.2019)

Juuri tämän lähemmäksi lukijakuntaansa paikallislehtijuttu ei voi päästä. Kaksi toimittajaa nousee aamuvarhaisella polkupyöriensä selkään ja lähtee pyöräilemään lehden levikkialueen ympäri. Juttu on kirjoitettu pyöräretken rytmiä seuraten, myös maisemia ja tunnelmia kuvaten. Matkan varrella toimittajat pysähtyvät jututtamaan ihmisiä arkipuuhissaan. Juttu kertoo arjen arvostuksesta ja aidoista kohtaamisista ihmisten välillä. Tavallinenkin voi olla tärkeää ja arvokasta ja siksi paikallislehden pitää siitä kertoa.

3. Satu Ojala, Lauttakylä: ”Tämä oli heidän ratkaisunsa” (6.11.2019)

Paikkakunnalla on tapahtunut tragedia. Vaimonsa omaishoitajana toiminut iäkäs mies on surmannut ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Tapahtuma järkyttää ja puhuttaa ihmisiä. Huhut lähtevät liikkeelle mukanaan arvailuja ja väärää tietoa. Juttu toteuttaa paikallislehden perustehtävää: se tarjoaa asiallista ja paikkansa pitävää tietoa, johon lukijat voivat luottaa. Järkyttävästä aiheestaan huolimatta juttu on kirjoitettu neutraalisti ja turhaa maalailua välttäen. Tyylilajillaan juttu kunnioittaa vainajien muistoa ja heidän omaistensa surua. Juttu viestii myös siitä, kuinka läheinen ja tärkeä paikallislehti on lukijoilleen.

Paikallislehtijuttukilpailun 2. sarjan tuomaroi Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja Leena Talvensaari.

 

Lukijan valinta

Epari

Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori Reetta Räty on nimennyt kaupunkilehti Eparin Uutismedian liiton (entinen Sanomalehtien Liitto) kaupunki- ja paikallislehtikilpailujen Lukijan valinnaksi. Räty valitsi voittajan kilpailuihin ilmoitettujen 99 lehden joukosta. Reetta Räty otti valintakriteerikseen läsnäolon tunteen yhteisössä ja lukijan näkökulman korostumisen lehden sivuilla ja verkossa.

Rädyn mukaan monella vertailtavana olleella lähes sadalla kaupunki- ja paikallislehdellä on omat ansionsa, mutta lukijan tasalla olemisessa voiton vei tällä kertaa Epari. Muut Rädyn nimeämät finalistit olivat Itä-Häme, Västra Nyland, Uusi Lahti ja Tyrvään Sanomat.

”Eparilla on oma ääni. Se kertoo lehden sivuilla, että Eparissa kulttuuri kuuluu kaikille ja puhuttelee lukijoita omaäänisesti niin ingresseissä, kuvateksteissä kuin sivustojen nimissäkin. Korona-ajan gallup on nimetty ”huutogallupiksi”, eli haastattelut huudellaan 4–5 metrin etäisyydeltä. Lukijoiden some-kuvia kehystetään sivupään tekstillä ”Epari syntyy yhteistyönä”. Syntyy kuva lämpimästä lukijasuhteesta ja vuorovaikutuksesta. Huumoria ei pelätä”, Räty perustelee valintaansa.

”Päätin korostaa lukijasuhdetta, koska toivon, että kaikessa paikallisjournalismissa myös koviin uutisiin maltetaan kerta toisensa jälkeen etsiä lukijalähtöinen näkökulma. On suuri demokratiateko kertoa hallinnon, politiikan ja talouden uutisista niin, että niiden päähenkilöksi nousee ihminen tahon sijaan.”

Kommentit