”Alkoholi täytti Harri Nymanin elämän, kunnes romahduspiste tuli Alkon kassalla”. Havahdun lukijana välittömästi tähän Lempäälän-Vesilahden Sanomissa julkaistuun juttuun. Miksi alkoholin kanssa lätrännyt mies romahtaa juuri Alkon kassalla? Mitä dramaattista kassalla tapahtui?
Tämä on esimerkki paikallisesta mutta valtakunnallisesti kiinnostavasta jutusta. Alkoja, alkoholisteja ja heidän läheisiään on kaikkialla Suomessa. Viina herättää aina tunteita. Olisiko paikallis- ja kaupunkilehtien tulevaisuus juuri tämänkaltaisissa jutuissa?
Kerran viikossa ilmestyvissä paikallis- tai kaupunkilehdissä tuskin kannattaa toistaa maakuntalehdissä, somessa ja verkossa puhki kuluneita uutisia. Toki vanhalle uutiselle voi tarjota palstatilaa, jos uutisointi poikkeaa valtavirrasta ja tarinassa on tuore sävy.
Valtakunnallisesti kiinnostavat paikallislehdet erottuvat massasta. Ne kehittelevät rohkeita juttukonsepteja ja tonkivat alueiltaan kiinnostavia teemoja. Viime vuonna parhaana paikallislehtenä palkitussa Koillissanomissa tai parhaaksi kaupunkilehdeksi valitussa Eparissa moni juttu herättää lukijoissa tunteita Lapista Uudellemaalle, maalta kaupunkeihin.
Kyllä kuopiolaislukijaakin kiinnostaa Koillissanomien verkkojuttu: ”Katso dramaattinen video: Hyinen Simojoki oli viedä Sinni-koiran mukanaan”. Tai Eparin pääkirjoitus: ”Etäpikkujouluissa voit hölmöillä rauhassa”. Ketäpä hölmöily pikkujouluissa ei kiinnostaisi tai kosteasilmäisen koiran seikkailu.
”Yleiskiinnostavuutta lisäämällä pienilläkin lehdillä on potentiaalia paitsi kasvattaa verkkolukijoiden määrää, ennen kaikkea nostaa lehtensä laatua ja paisuttaa lukijakuntaa omalla ilmestymisalueellaan.”
Pienissäkin toimituksissa voi esittää strategisen kysymyksen: Mitkä jutuistamme kiinnostavat asuinpaikasta huolimatta? Millaiset koomiset sattumukset, henkilötarinat, paljastukset, kohut, analyysit ja kolumnit sävähdyttävät suomalaisia? Millainen huumori puree ja mitä sanovat paikalliset ihmiset valtakunnallisista puheenaiheista?
Yleiskiinnostavuutta lisäämällä pienilläkin lehdillä on potentiaalia paitsi kasvattaa verkkolukijoiden määrää, ennen kaikkea nostaa lehtensä laatua ja paisuttaa lukijakuntaa omalla ilmestymisalueellaan.
Paikallismedioiden on jatkossakin hoidettava perusduuninsa, eli vahdittava paikallista valtaa. Valtuustojen ja lautakuntien kulisseissa muhii kuitenkin yleiskiinnostavia herkkupaloja möhlivistä poliitikoista, heidän konnamaisuudestaan ja sankaritarinoistaan. Jos lehti referoi pelkkiä hyytävän tylsiä päätöspöytäkirjoja, uutisointi ei kiinnosta valtakunnallisesti eikä juuri paikallisestikaan muita kuin kunnan muutamaa byrokraattia.
Erityisesti kaupunkilehtien pitäisi kysyä, mitä paikallisuus on. Kaupungeissa iso osa asukkaista on muualta tulleita, pätkä- ja komennustyöläisiä, opiskelijoita, maahanmuuttajia tai reissaavia bisnesnaisia ja -miehiä. Pelkkä paikallisuus ei myy, jos jutuista puuttuu tunnetta, yllätyksiä ja uusia näkökulmia.
Paikallislehdillä, kaupunkilehdillä ja muillakin medioilla on oppimista iltapäivälehdistä. Ne joutuvat ratkaisemaan joka päivä, miten satunnainen ohikulkija ostaisi lehden irtonumeron. Kaupunkilehtien ja paikallislehtienkin on hyvä kysyä, mikä juttu myy, sävähdyttää, kutittaa nauruhermoja tai koukuttaa lukijan. Kun vastaus löytyy edelliseen kysymykseen, ollaan tekemässä valtakunnallisesti kiinnostaa paikallisjournalismia.
