Jokapaikan tietotekniikka on synnyttämässä uudenlaista jokapaikan journalismia, reaaliaikaisia uutis-, kommentti- ja videovirtoja.
Uusien uutispalvelujen ideointityön pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa, mutta huonolta näyttää. Mediataloissa uinutaan samoin kuin sosiaalisen verkostomedian alkuvaiheessa, vuosituhannen vaihteessa.
Kuka tahansa voi älypuhelintaan ja sen näppäriä mediasovelluksia käyttäen olla uutissoinnin eturintamassa. Tämä korostuu kriisi-uutisoinnissa, kuten Japanin maanjäristyksen ja tsunamin suorassa raportoinnissa 2011 sekä Yhdysvaltain superhurrikaani Sandyn uutisoinnissa 2012. Ihmishenkiä pelastui molemmissa tapauksissa, kun suora videokuva kertoi tapahtuvasta.
Kun vuoden ensimmäinen lumimyräkkä pysäyttää Suomessa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tai kun kesän ensimmäinen ukkosmyrsky pyyhkäisee maan halki, paras reaaliaikainen tietolähde on ‒ Twitter.
Suoria TV- tai videokuvayhteyksiä ei Suomessa vielä juuri harrasteta muuten kuin eduskunnasta, itsenäisyyspäivän vastaanotolta tai urheilukilpailuista.
Liveblogit ovat vielä harvinaisia kotimaisessa mediamaisemassa. Esimerkiksi brittiläisellä The Guardianilla on ollut säännöllisesti liveblogeja uutiskäytössään jo vuoden 2005 Lontoon-pommi-iskuista lähtien. The Guardianin liveblogit ovat jo keskimäärin suositumpaa verkkoaineistoa kuin esimerkiksi lehden verkkouutiset tai kuvakoosteet.
Reaaliaikaisuus koukuttaa. Kivikautiset aivomme suosivat uutta informaatiota, koska se on ollut eloonjäämiskamppailun kannalta olennaista.
Vaikka uutistiedontarve onkin suurin kriisitilanteissa, tarjoaa normaali arki vuoden mittaan elämyksiä, jotka voivat ainakin paikallisesti olla suoran uutisoinnin arvoisia.
Hieno mahdollisuus livebloggaukseen ja yhteisölliseen kokemukseen olisi ollut tarjolla esimerkiksi maaliskuun puolivälissä niin sanottuna revontuliyönä. Seuraavan päivän uutisverkkomedioiden kuvakoosteet olivat kyllä näyttäviä, mutta reaaliaikainen yhteisöllinen maanlaajuinen yöllinen kokemus missattiin.
Digitaalinen mobiili- ja verkkoviestintä on kaatanut monia vanhoja raja-aitoja. Uutisen, journalismin ja journalistin perinteiset käsitteetkin ovat hämärtyneet.
Tästä huolimatta toivoisi, että myös perinteiset journalistit ja mediatalot loisivat kotimaisen journalismin ja mainosalan tulevaisuutta ja pohtisivat uuden jokapaikan tietotekniikan mahdollisuuksia. Muuten vaarana on, että suuret amerikkalaiset internet-teknologiayhtiöt, kuten Google Youtubeineen, Facebook Instragrameineen tai Twitter ottavat haltuunsa suomalaista reaaliaikaista informaatio- ja mainostaloutta, jossa journalismin elintila sen kuin kapenee.
Google ja Facebook hallitsevat yhdessä jo yli 70 prosenttia Yhdysvaltain mobiileista mainosmarkkinoista. Nopeimmin kasvaa reaaliaikainen hyperlokaali mainonta.
Vasta the Guardianin paljastettua Yhdysvaltain hallituksen laajamittaisen verkkovakoilun alkoi keskustelu verkkopalveluiden käyttäjien yksityisyydestä. Microsoft, Google, Facebook, Yahoo ja muut digitaalisen ajan amerikkalaiset mediajättiläiset keräävät päivittäin valtavan määrän yksityiskohtaista tietoa, josta myös turvallisuuspalvelut ovat olleet kiinnostuneita.
Journalismi on palvelu-, yhteisö- ja luottamusbisnestä. Journalististen palvelujen ideointi ja kokeilu eivät ole koskaan olleet niin helppoa kuin nyt. Nyt olisi otollinen aika uusien kotimaisten avausten tekemiseen.
Minkälaista jokapaikan journalismin palvelua sinä tarvitset? Mikä on mediayrityksesi reaaliaikaisen uutisoinnin ja mainonnan strategia?
Suomen Lehdistön Kissa pöydälle -kolumnipalsta elää kesän ajan verkossa. Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected].