Saska Saarikoski määrittelee pääkirjoituksen kunnianarvoisaksi instituutioksi, joka ilmaisee lehden kannan ajankohtaisiin asioihin. Se kanta vain voisi usein olla vähän terävämpi.
– Lähden siitä, että pääkirjoitus on mielipidekirjoitus eikä pelkästään katsaus johonkin asiaan. Jos mielipide on esitettävissä, sen esittämistä ei pidä pelätä, elokuussa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimiehenä aloittanut Saarikoski sanoo.
Lukijoista aina joku toki pahastuu terävistä näkemyksistä.
– Mutta silloin pitää vaan fiksusti ja läpinäkyvästi perustella, mihin mielipide perustuu.
Pääkirjoitukset ovat viime aikoina olleet esillä. Kaakon Viestinnän lehdet ovat luopuneet maanantain lehden pääkirjoituksesta analytiikan perusteella.
Tuoreimpana Satakunnan Kansa kertoo luopuvansa päivittäisistä pääkirjoituksista kokeiluna. Lehden päätoimittaja Tomi Lähdeniemi nimeää Satakunnan Kansassa päätöksen syyksi paitsi yleisön vähäisen kiinnostuksen myös sen, että ”aika usein on vaikea löytää yhteyttä pääkirjoituksen ja maakunnan edun ajamisen kanssa”. Lähdeniemen mukaan lehti ei luovu kantaaottavuudesta, mutta jatkossa kommentit julkaistaan uutisten yhteydessä, ei erillisellä pääkirjoituspalstalla.
Saarikosken mielestä taas pääkirjoituksen kaltaisella institutionaalisella mielipiteellä on edelleen paljon arvoa, koska maailma on pullollaan näkemyksiä ja kanavia tuoda niitä julki. Pelkkä asia tai kannanilmaisu ei Saarikosken mukaan kuitenkaan riitä, vaan myös pääkirjoituksen tyylillä on väliä.
– Minusta pääkirjoituksessa täytyy olla välillä tilaa myös älyllisyydelle ja huumorille, The Economistin pääkirjoituksia ihaileva Saarikoski toteaa.
Saarikoski toivoo pystyvänsä laajentamaan kirjoitusten aihepiirejä nykyistä enemmän esimerkiksi kulttuuriin ja akateemiseen tutkimukseen. Hänen tavoitteenaan on myös parantaa pääkirjoitusten digitaalista brändiä. Yksi askel tähän suuntaan on julkaista pääkirjoitukset verkossa aiempaa nopeammin.
– Pääkirjoitus on ollut selkeästi perinteisten printin lukijoiden, tällaisten paperidinosaurusten, juttu. Sellainen olen pohjimmiltani minäkin.
– Mutta voisimme olla verkossa samanlainen instituutio kuin printissä. Että kun lukija näkee HS Pääkirjoituksen, hän ajattelee, että tuota en ainakaan ohita.
Tavoitteena on Saarikosken mukaan oppia, millaiset pääkirjoitukset verkossa toimivat. Hänestä on hyvä, jos pääkirjoitus saa aikaan reaktioita, mielipidekirjoituksia tai keskustelua sosiaalisessa mediassa. Pääkirjoitusten lukijamääriä verkossa Saarikoski ei kuitenkaan myönnä vielä kertaakaan vilkaisseensa.
”Pääkirjoitus on ollut selkeästi perinteisten printin lukijoiden, tällaisten paperidinosaurusten, juttu. Sellainen olen pohjimmiltani minäkin.”
Iltalehti uudisti pääkirjoituksiaan jo viitisen vuotta sitten. Nykyään pääkirjoitukset julkaistaan verkossa heti niiden valmistuttua. Julkaisuaikataulun muutos on toiminut pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvalan mielestä todella hyvin, sillä pääkirjoitusten lukijamäärä seitsenkertaistui uudistuksen jälkeen. Nyt lehdellä on valmius ottaa ajankohtaisiin kysymyksiin nopeasti kattava ja punnittu näkemys.
Vaikka Iltalehden pääkirjoitus voi olla räväkkäkin, Karvala pitää tekstilajia kuitenkin sellaisena, että se ei lisää tarpeetonta vastakkainasettelua yhteiskunnassa.
– Asioita voidaan nostaa esiin perustellusti mutta kenenkään kimppuun käymättä.
Vielä joitakin vuosia sitten Iltalehden toimituksen sisäisessä oppaassa pääkirjoituksista linjattiin muun muassa, että lehti kannattaa yleistä asevelvollisuutta ja on ”pääsääntöisesti poliisin puolella”. Nykyään näin yksityiskohtaisia kirjauksia ei ole, vaan Iltalehden linjana on yleisluontoisemmin puolustaa esimerkiksi yksilönvapautta, yritteliäisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Iltalehden pääkirjoitukset julkaistaan kirjoittajan omalla nimellä ja naamalla mutta lehden linjan mukaisesti. Karvalan mukaan tavoite on tuoda läpinäkyvyyttä ja läheisyyttä pääkirjoituksiin.
– On kuitenkin tärkeää, että lukijat ymmärtävät pääkirjoituksen olevan lehden linja, vaikka se tuodaankin esiin yksittäisen pääkirjoitustoimittajan persoonan kautta ja persoonallisilla vivahteilla.
Vaatimus maltillisuudesta
Savon Sanomien artikkelitoimittaja Sami Vainio ei näe pakottavaa tarvetta uudistaa pääkirjoituksia. Hän arvioi, että jos lehti signeeraisi pääkirjoituksensa, ne sekoittuisivat kolumneihin, joissa kirjoittajan ajattelu on vapaampaa.
– Lukija jäisi miettimään, onko toimittaja täsmälleen samaa mieltä kuin lehti-instituutio, onko kyse toimittajan mielipiteestä vai lehden mielipiteestä, joka on pakotettu toimittajan nimiin.
Nimetön pääkirjoitus taas genrenä sallii sen, että esimerkiksi Vainio itse voi kirjoittaa mielipiteen, joka ei välttämättä täysin vastaa hänen omia näkemyksiään.
Lähtökohtaisesti pääkirjoituksissa ilmaistaan asioita, jotka ovat lehden mielestä tärkeitä ja joiden pitäisi siksi olla myös lukijoille tärkeitä. Savon Sanomissa se tarkoittaa usein Pohjois-Savon elinvoimaa hyödyttävien hankkeiden puolustamista sekä maaseudun hyvinvoinnin ajamista kaupunkien rinnalla.
Vainio ei lämpene ”pikapääkirjoituksille”, joissa lehden kanta pitäisi muodostaa ja julkaista mahdollisimman nopeasti. Hänen mielestään pääkirjoitusgenressä korostuu tasapuolisuuden ja maltillisuuden vaatimus.
– Pääkirjoitukset ovat osa demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa julkista keskustelua. Niitä siteerataan ja luetaan esimerkiksi muissa lehdissä. Näen, että ne puoltavat paikkaansa.
Pääkirjoitus muistaa mutta myös elää ajassa
Sami Vainio
Artikkelitoimittaja, Savon Sanomat
”Ehkä tärkeintä pääkirjoituksissa on historiallinen perspektiivi. Niiden pitäisi toimia journalismin muistina, koska päivittäisestä uutisvirrasta se usein puuttuu. Pääkirjoitus on journalismille tilaisuus palata kunkin ilmiön alkulähteille ja vaikkapa jonkin poliittisen päätöksen aikaisempiin vaiheisiin.”
Kreeta Karvala
Pääkirjoitustoimittaja, Iltalehti
”Pääkirjoitusten pitää elää ajassa. Päätimme Iltalehdessä, ettemme enää käytä sanaa koulukiusaaminen tapauksissa, joissa on ollut selkeää fyysistä väkivaltaa. Sanat luovat merkityksiä, ja tämä on yksi selkeä tässä ajassa tapahtunut linjaus.”
Saska Saarikoski
Pääkirjoitustoimituksen esimies, Helsingin Sanomat
”Twitterissä oleminen on jatkuvaa vapaapainia, jossa katsotaan, millaiset mielipiteet kiinnostavat ja millainen argumentaatio toimii. Meidän täytyy olla mukana keskustelussa, erottua ja olla relevantteja. Hesarin pääkirjoitukset ja mielipiteet voisivat olla kiintopisteitä, joiden perusteella mielipidemerellä voi suunnistaa.”
