Sulje

Jani Halme

Ihmisen ikävä toisen luo

journalismi

Sanomalehtien tulee ottaa nykyistä isompi rooli lukijoiden tutustuttamisessa toisiinsa.

Uutismedialla on lukuisia perin tärkeitä tehtäviä yhteiskunnassamme. Pitää kerätä, lajitella, varmentaa ja julkistaa tietoa. Kun sitä tehdään toisteisesti riittävän isolle yleisölle, saavutetaan asema, josta käsin valvotaan kolmea muuta valtiomahtia. Lisäksi toimitusten tehtävänä on puolustaa sananvapautta, joka vastaavasti on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Näin todetaan jo Journalistin ohjeiden johdannon ensimmäisessä säkeessä. Hienoja, jopa pyhiltä kuulostavia tehtäviä. Kaikki äsken mainittu on totta. Haluaisin liittää uutismedian keskeisimpien tarkoitusten listalle myös pienen suuren asian: ihmisten tutustuttamisen toisiinsa.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Verkko toki tarjoaa paljon upeita mahdollisuuksia etäläsnäoloon. Edelleen valtaosa suomalaisista kaipaa myös maantieteeseen perustuvaa yhteisöllisyyttä. Omaan asuinalueeseen pohjautuvien sosiaalisten kokemusten tarve kävi selvästi ilmi viime syksynä julkistetusta K-ryhmän tutkimuksesta. Laajan selvityksen perusteella suomalaiset identifioituvat edelleen siihen maantieteelliseen alueeseen, jossa he asuvat. Yhdelle se on kunta, toiselle lähiö, kolmannelle kortteli. Kaupunginosaidentiteettiin kuuluu toki alueen värikkään historian tai vaikkapa omaperäisen rakennuskannan fiilistely. Silti väitän, että ihminen kokee asuinalueen kunnolla omakseen vasta, kun hän alkaa tuntea sieltä muita ihmisiä.

”Toimittajat yllättyisivät tietäessään, miten huonosti lukijat tuntevat maantietoa.”

Ihmisen yhteisöllisyyden tarvetta täyttävät lähikapakoiden, koulujen ja lasten urheiluharrastusten lisäksi nyt myös Facebookin kaupunginosakirppikset ja puskaradiot. Sanomalehden rooli ihmisten tutustuttajana ja sitä kautta yhteisön rakentajana on niin ikään keskeinen. Mutta voisiko uutismedia tietoisesti kasvattaa asemaansa tutustuttamisessa? Lisätä entisestään laadukkaita henkilöhaastatteluja ja kasvattaa human interest -lajityyppiin lukeutuvien juttujen määrää? Nostaa järjestelmällisemmin esiin kiehtovia, tavallisia ihmisiä? Kyse on myös bisneskriittisestä asiasta. Sosiaalinen liima on erittäin tärkeä tilaamisen syy. Jos ihminen ei koe lehden ydinilmestymisaluetta ja sieltä kerrottuja asioita omikseen, on aviisista luopuminen varsin helppoa.

Mallia voisi ottaa pienimmistä lehdistä. Paikallislehdet ovat perinteisesti olleet luontevia ja väsymättömiä yhteisön rakentajia. Keinot henkilöhaastattelun saamiseksi ovat mitä moninaisimpia. Perinteisten syntymäpäivä- ja eläköitymishaastattelujen lisäksi on aamukahvikutsuja ja Kuukauden harrastus -sarjoja nimipäiviä unohtamatta.

Kangasalan Sanomat on päässyt lähelle ihmisiä jututtamalla heitä suosikkiruokaresepteistään. Kopioimisen arvoinen idea löytyy myös Somero-lehdestä. Lehden sivuilla julkaistiin keräilykorttisarja kunnan keskeisistä vaikuttajista. Keräilykorteista löytyy toki somerolaisia julkkiksia, kuten taiteilija M.A. Numminen. Kaikkein kiinnostavimmat kortit on kuitenkin tehty seutukunnalla asuvista, melko tavallisista kuntalaisista kuten ”Mansikanmyyjä ja pianonsoitonopettaja” Jenni Seppälästä tai ”Volvomies” Tero Kantalasta. Voin vain kuvitella, miten tuo elämäniloinen kunnia on madaltanut ihmisten välisen jutustelun kynnystä S-marketin tuulikaapissa. Kohteiden kanssa ja ilman heitä.

Koen, että ihmisten tutustuttaminen toisiinsa on juuri nyt äärimmäisen tärkeää. Syitä piisaa somekuplautumisen huonoista puolista aina muuttoliikkeeseen. Nykyään Suomen sisällä muutetaan useammin kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikkien medioiden levikkialueille tulee koko ajan ihmisiä, jotka eivät välttämättä verenperintönä tiedä, kuka kukin on ja keneltä voi kysellä tai kenelle tarjota pientä apua milloin mihinkin.

Alati vaihtuvan väen voisi huomioida myös sanomalehtien karttagrafiikan lisäämisessä. Uskon, että toimittajat yllättyisivät tietäessään, miten huonosti lukijat saattavatkaan tuntea lähialueen maantietoa. Laadukkailla henkilöjutuilla ja selkeillä karttakuvilla oppisimme taatusti lisää toisistamme ja yhteisöstämme. Tuttuus lisää luottamusta, joka vastaavasti on yksi sujuvan ja suvaitsevan yhteiskuntamme perusvalu.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit

Juuri näin, jokaiseen Henkilökuvaan myös kartta mukaan. Vain harva kunta on niin pieni että jokainen osa-alue olisi tuttu.
Kirjoitit tärkeästä uutismedian roolista, tarinoita twiittien ja kasvojen taakse. Samaistumispintaa. Minulle Kangasalan ihmiset ovat muiden kuntien asukkaita läheisempiä.

TohtoriAnne