Miten vakavasti otettava uutisorganisaatio hyödyntää Tiktokia, hurjaan suosioon kasvanutta videopalvelua, jossa parhaiten tuntuvat menestyvän 15-sekuntiset huumoripätkät?
Washington Postin vastaus on Dave Jorgenson. Hän saattaa Tiktok-videossa esimerkiksi istua työpöydän päällä lukemassa sanomalehteä, löytää sieltä hämmästyttävän tiedonmurusen ja kaatua yllätyksestä selälleen. Se on hauska video.
Jorgenson ei ole liikkeellä yksin. Tiktokissa ovat myös ainakin BBC Radio 1, Vogue Italia, saksalainen uutisohjelma Tagesschau sekä urheilukanava ESPN.
On helppo arvata, mikä Tiktokissa viehättää. Lyhyitä videoita katsojille loputtomasti näyttävä sovellus on kahdessa vuodessa saanut melkein miljardi käyttäjää, jotka viettävät sovelluksen parissa väitetysti 52 minuuttia päivässä.
Toinen syy on, että merkittävä osa sovelluksen sadoista miljoonista käyttäjistä on nuoria. Eli sellaisia katsojia, käyttäjiä ja lukijoita, joista on varmasti pulaa myös Washington Postin kaltaisilla medioilla.
Tämä kaikki siis sovelluksessa, joka ei maksa tekijöille minkäänlaisia palkkioita ja jossa ei ainakaan vielä voi edes linkata vaikkapa lehden omille nettisivuille.
”Onko Tiktokilla mitään tekemistä journalismin kanssa?”
Tiktokissa menestyminen ei ole helppoa. New York Timesissa haastatellun, yhdeksän miljoonaa seuraajaa keränneen Chase Hudsonin mukaan tarvitaan kolmea asiaa: lahjakkuutta, outoa huumorintajua ja hyvää ulkonäköä. Jos onnistuu saamaan kaikki kolme samaan pakettiin, on ”Tiktok-jumala”.
Hudson kuuluu 19 jäsenen Hype House -kollektiiviin, joka asuu kartanossa Los Angelesissa ja tekee päivät pitkät videoita. Itse asiassa porukasta saa kenkää, jos ei koko ajan synnytä uutta sisältöä.
Tämä herättää kysymyksiä: Mitä järkeä lehtien on lähteä kilpailemaan tällaisten tekijöiden kanssa? Onko Tiktokilla mitään tekemistä journalismin kanssa?
Jälkimmäiseen on helpompi vastata. Ainakin hassutteluvideot voivat olla osa sanomalehteä samalla tavalla kuin pilapiirrokset tai sanaristikot, Jorgenson kertoi The Atlantic -aikakauslehdelle.
Edellinen on vaikeampi pala. Osittaisen vastauksen tarjosi The Telegraphin sosiaalisen median tuottaja Francesco Zaffarano, joka kirjoitti olevansa vähemmän huolissaan Washington Postin Tiktok-toiminnan kannattavuudesta kuin siitä, millaisen mallin se muille antaa.
Hänen mielestään olennaista ei ole, onko Jorgensenin tyyli oikea, vaan luulevatko muut mediat sitä ainoaksi vaihtoehdoksi. Tästä seuraa kauhukuva, jossa kaikki kalastelevat nuorten lukijoiden huomiota samalla tavalla eli tekemällä hassuja videoita toimituksen arjesta.
Entä jos kohdeyleisö pitää lähestymistapaa alentuvana?
Zaffarano muistuttaa eräästä netin kultaisesta säännöstä: älä käytä palvelua, jossa sinulla ei ole mitään sanottavaa. Vielä perustavammanlaatuinen sääntö sanoo, että ensin kannattaa seurata sivusta ja vasta myöhemmin osallistua sisällöntuotantoon.
Voi olla erinomainen idea asentaa Tiktok-sovellus ja vilkaista, mitä siellä oikein puuhataan. Voi myös olla hyödyllistä luoda sinne tili ja kokeilla, miltä tuntuu osallistua meemeihin ja tanssia silmät sirrillä särötetyn trapbiitin tahtiin.
Kaikkein hyödyllisintä on, jos oppii ymmärtämään Tiktokia sen verran, että pystyy perustelemaan itselleen, miksei sitä tarvitse käyttää. Siis muutenkin kuin ennakkoluuloihin perustuvan ”no se on sellaista nuorison hömppää” -argumentaation tasolla.
Tiktok-tilin perustaminen ei tee sinusta tai edustamastasi mediasta yhtäkkiä kiinnostavaa muiden silmissä, ihan niin kuin ei tehnyt Facebook-sivu, Twitter-tili, Youtube-kanava tai podcast-sarjakaan. Mutta kokeilematta sitä on vaikea tietää.
Kolme pointtia: Ota Tiktok haltuun
1. Ainoa tapa oppia ymmärtämään Tiktokin toimintaa on testata sitä sukeltamalla mukaan.
2. On vaivalloista julkaista sisältöjä uusissa palveluissa, koska niitä ei saa automatisoitua tai yhdistettyä toimitusjärjestelmiin.
3. Testaamisen lopputulos voi olla myös se, että ei oteta uutta palvelua käyttöön.
