Sulje

Noora Autio

Haastateltava pelkää uhkailua

journalismi

Toimittajat ovat viime aikoina kertoneet työssään kokemastaan uhkailusta. Suomen Lehdistön viime numerossa esiteltiin oikeusministeriön tuottama opas, jossa neuvotaan toimittajille ja heidän esimiehilleen, miten vihapuheen kohteen kannattaa toimia.

Vähemmän on puhuttu siitä, että myös haastateltavat pelkäävät joutuvansa vihapuheen kohteiksi.

Osallistuin hiljattain Helsingin yliopiston oikeustieteen tutkijoille ja toimittajille järjestämään keskustelutilaisuuteen. Siellä nousi selvästi esiin tutkijoiden huoli siitä, uskaltavatko he kommentoida tiettyjä aiheita, kuten maahanmuuttoa.

Pelkästään juridisten taustojen kertominen voi tutkijoiden mukaan johtaa heihin kohdistuvaan someryöpytykseen. Naisilla riski on suurempi kuin miehillä. Moni tutkija jättää mieluummin vastaamatta toimittajan kysymyksiin kuin ottaa tämän riskin.

Journalismin ja ihmisten tiedonsaannin kannalta on ongelmallista, jos asiantuntijat eivät jaa tietämystään vihapuheen pelossa.

Moni tutkija jättää mieluummin kommentoimatta kuin ottaa riskin joutua vihapuheen kohteeksi.

Moniin toimituksiin on jo rakennettu selvät mallit, miten uhkailutilanteissa toimitaan. Samanlaiset tarvittaisiin myös yliopistoihin ja vastaaviin organisaatioihin.

Lisäksi tarvittaisiin isompaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Mitä voisimme tehdä, jotta pieni mutta uhkaava joukko ei pystyisi vaientamaan ihmisiä? Voisiko ratkaisu olla vihapuheen lisääminen omana nimikkeenään rikoslakiin, jotta siihen voitaisiin puuttua paremmin?

Toinen samassa tilaisuudessa puhuttanut aihe oli haastateltavien valinta. Usein julkisuudessa lausuntoja antavat tutut tutkijat. Tähän on kuitenkin ymmärrettävä syy. Toimittajalla on yleensä kiire, eikä hän voi metsästää tuoretta kommentoijaa useita tunteja.

Haastateltavien kirjon laajentamiseen paras keino lienee, että yliopistot ja vastaavat laitokset kertoisivat selvästi toimituksille esimerkiksi verkkosivuillaan, ketkä tutkijat pystyvät mitäkin aihetta kommentoimaan.

Tärkeää on toki myös se, että nämä henkilöt olisivat helposti tavoitettavissa. Monen tutkijan tavoittaa kuulemma parhaiten sähköpostilla; työpuhelin ei välttämättä ole aina käden ulottuvilla.

Toimittajan kannattaa myös kysellä tutulta tutkijalta vinkkejä tämän kollegoista, jotka voisivat sopia haasteltaviksi.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit