Äskettäin Google ilmoitti, että se nostaa hakutuloksiinsa mukaan linkkejä tavallista perusteellisempiin artikkeleihin. Yhtiön mukaan näin halutaan tarjota hakuohjelman käyttäjille journalistisia juttuja, jotka kestävät aikaa ja ovat hyödyllisiä pitkään julkaisemisensa jälkeen. Kunnianhimoista verkkojournalismia tekeville toimituksillehan tämä on hieno uutinen.
Pandodaily-verkkojulkaisussa kirjoittava Hamish McKenzie pitää Googlen avausta jälleen yhtenä osoituksena siitä, että hitaalle ja syvälliselle long form -journalismille on juuri nyt sekä vetoa että työntöä.
Googlen uusi linjaus on omiaan ohjaamaan liikennettä perusteellisia juttuja tarjoaviin julkaisuihin, mutta yleisöä ohjaillaan sinne päin muutenkin. Liikennettä vilkastuttavat Googlen ohella useat long form -juttuja kuratoivat palvelut, kuten Longform, Longreads tai Digg. Jutun mukaan esimerkiksi Longformin käyttö on kasvanut kolmanneksella tämän vuoden aikana. Eikä laskuissa ole mukana palvelun iPad-käyttäjiä.
Tabletit ovat ilman muuta yksi hitaalle journalismille mahdollisuuksia luova seikka. Kaikki tähänastiset tutkimukset kertovat, että tabletin käyttäjät viihtyvät suhteellisen pitkään aineistojen äärellä. Tabletin käyttäjien määrä lisääntyy yhä vauhdikkaasti, ja laitteita näytetään käytettävän juuri lukemiseen.
Perusteellisten juttujen tekemiseen virittää myös se, että niiden avulla julkaisijat kykenevät erottautumaan verkkoliikenteen runsaasta mutta niin kovin pirstaleisesta pikaruokatarjonnasta. Kuten McKenzie kirjoittaa, perusteelliset jutut tarjoavat lukijoille mahdollisuuden hahmottaa signaali kaiken kohinan keskeltä.
Tabletin käyttäjät viihtyvät pitkään aineistojen äärellä.
Tanakoilla laatujutuilla erottautuminen onkin oivallinen tapa rakentaa julkaisun uskottavuutta. Julkaisulle muotoutuu verkossa oma ääni, jonka yleisö tunnistaa muiden joukosta. Tällaista tarjontaa on mahdollista yrittää muuntaa tulovirroiksi, McKenzie esittää. Suuria toiveita ei hänen mukaansa vielä tohdi esittää, mutta ainakin erilaisia yrityksiä on jo nähty tavanomaisista tilausmaksuista pitkien juttujen tarjoamiseen elokuvien aiheiksi. Joka tapauksessa lienee niin, että pikajuttuja on vieläkin vaikeampi myydä kuin kestäviä artikkeleita.
Time-lehti panostaa videoihin
Time-aikakauslehti on liittynyt niiden lehtitalojen joukkoon, jotka ihan tosissaan tekevät liikkuvan kuvan journalismia. Lehti on aloittanut Red Border Films -nimikkeellä julkaisuprojektin, jossa juttujen perustana ovat dokumenttifilmit. Kyseessä eivät ole mitkään parin minuutin hätäiset videoklipit vaan aidot, kunnolla tehdyt produktiot. Ne esitetään kuitenkin osana laajaa verkkojuttua.
Kyseessä eivät ole mitkään parin minuutin hätäiset videoklipit vaan aidot, kunnolla tehdyt produktiot.
Ensimmäinen dokumenttiprojekti käsittelee USA:n kansalaisoikeustaistelun vaiheita. One Dream -niminen juttu sisältää useita videohaastatteluita, jotka on sijoitettu juoksevasti etenevän runkojutun lomaan. Mukana on linkeistä aukeavia kainalojuttuja, runsaasti valokuvia sekä muuta materiaalia. Kiinnostavia ovat esimerkiksi vanhat Life-aikakauslehden jutut dokumentin aiheesta. Kokonaisuus rakentuu siten erilaisista ilmaisumuodoista, joista on koostettu verkossa hienosti toimiva journalistinen esitys.
Juttukokonaisuutta häiritsee, että sitä sponsoroineen kellofirman mainos ajoittain suorastaan tunkee päälle. Se voi saada lukijat nopeasti klikkaamaan muualle.
Uusia apuvälineitä tiedonhakuun
Joskus internetin alkuaikoina verkossa oli runsaasti aihepiireittäin ryhmiteltyjä tietolähdesivustoja, joista oli journalisteillekin hyötyä. Sittemmin hakuohjelmat ovat tuupanneet tällaiset palvelut hieman sivummalle, kunnes nyt tällaisia tiedonhankinnan apuvälineitä näyttää ilmaantuvan uudelleen – mutta uudessa kuosissa.
Tuoreimpia on brittiläinen Full Fact Finder. Sen virikkeenä näyttää olleen avoimen datan yleistyminen kuningaskunnassa. Ilmainen palvelu perustuu siihen, että aihepiireittäin ryhmitellystä hakemistosta pääsee suoraan lähinnä julkisen sektorin tuottamaan tietoaineistoon. Jos on kiinnostunut vaikkapa terveydenhuollon jonotusajoista, palvelu opastaa polkua ”terveys – odotusajat – hoitoon pääsyn odotusajat”, ja esille saa terveyshallinnon julkaisemat tilastot esimerkiksi alueittain. Ehkä hieman kankeaa mutta kätevää sellaiselle, joka ei ole perehtynyt avoimen datan etsintätekniikoihin.
Ilmainen palvelu perustuu siihen, että aihepiireittäin ryhmitellystä hakemistosta pääsee suoraan lähinnä julkisen sektorin tuottamaan tietoaineistoon.
Tietojen tarkistamispalvelua toisaalla tarjoaa Africa Check. Aluksi pääasiassa Etelä-Afrikkaan keskittynyt sivusto on laajentanut kattavuuttaan nyt myös Zimbabween, Sambiaan ja Swazimaahan. Tämä palvelu ei juuri voi nojata avoimeen dataan, vaan palvelun henkilökunta tekee tarkistamistyön, osin joukkoistamisen avulla. Käytetyt lähteet ovat linkkien takana arvioitavina.
Maksumuuri vai ei?
Verkkolehtien maksumuurien järkevyydestä ei näytä tulevan selvyyttä. Äskettäinen San Francisco Chroniclen uudistus kuvastaa hyvin tilanteen hämmentävyyttä. Verkkolehden lukeminen edellyttää tilaamista, ainakin jos haluaa lukea lehteä vähän laajemmin.
Verkkolehtien maksumuurien järkevyydestä ei näytä tulevan selvyyttä.
Kuitenkin lehti päätti, että jokseenkin kaikki sen aineisto julkaistaan sisarsivustolla, SF Gatella. Tämä sivusto puolestaan on ilmainen kaikille. Onko lehdellä siis maksumuuri vai ei, on aiheellisesti ihmetelty monissa verkkojutuissa. Siitä ollaan jokseenkin yksimielisiä, ettei lehti tunnu olevan kovin vakuuttunut maksumuurinsa mielekkyydestä.
> Yksi SF Chroniclen maksumuuripuuhia ihmettelevä juttu Gigaomissa
Guardianin digituotot ripeässä kasvussa
Samaan aikaan brittiläinen Guardian on kertonut, että sen digijulkaisupuolen tuotot kasvavat ripeästi. Julkaisijayhtiön mukaan Guardianin ja Observerin digitaalituotot kasvoivat maaliskuussa päättyneen vuosijakson aikana kolmanneksella. Kaikista tuotoista digipuolen osuus on nyt lähes kolmannes. Huonompi juttu on tietysti se, että julkaisut kokonaisuudessaan olivat tappiollisia, vaikkakin emoyhtiö tuotti voittoa.
Guardianin lukijoista yhä suurempi osa käyttää mobiililaitteita. Maksuhalukkaiden määrä on kuitenkin vähäinen.
Guardianin lukijoista yhä suurempi osa käyttää mobiililaitteita. Maksuhalukkaiden määrä on kuitenkin vähäinen. iPhonen maksullisen sovelluksen käyttäjämäärä on pudonnut 82 000:sta noin 57 000:een. iPad-sovelluksesta maksaa noin 22 000 käyttäjää, mikä on viitisen tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin. Toukokuussa verkkolehdellä oli kuitenkin kaikkiaan lähes 33 miljoonaa eri mobiilikäyttäjää
> Guardianin tilanteen kommentointia Alf Hermidan Reportr.net-blogissa