Olet puhunut äänellisestä käänteestä ja tekstin jälkeisestä ajasta. Elämmekö sellaista jo, journalistisia podcasteja tutkivan hankkeen vetäjä Tarja Rautiainen-Keskustalo?
Väitän, että kyllä elämme. Voi ajatella, että olemme eläneet sitä internetin alkuajoista lähtien.
Post-tekstuaalisuus tarkoittaa sitä, että tekstit lyhenevät ja fragmentoituvat, mikä ei tarkoita, että teksti katoaisi, mutta sen painoarvo vähenee. Ihmisen suhde tekstiin muuttuu. Ennen ihmiset halusivat tiedon luo ja hankkivat kirjoja. Nyt elämme digitaalisessa tekstimeressä, jossa teksteiltä pitää suojautua. Haemme myös tehokkaampia tapoja tuottaa tekstiä. Kun tulee Chat GPT:n kaltainen tekoäly, luovutamme myös tekstin tekemistä ihmisen ulkopuolelle.
Onko ääni ottanut tekstin tehtäviä?
Kansainvälisissä yhteyksissä äänestä puhutaan hitaana mediana. Ääni onkin se, joka antaa mahdollisuuden keskittyä johonkin asiaan ja antaa hetken rauhaa.
Myös asiantuntijatietoa haetaan jo podcasteista. Hakukoneet eivät vielä löydä audiota ainakaan kovin helposti, mutta audiosta tekstiksi -teknologia etenee harppauksin.
Kaikkiaan ääni, niin digitaalisesti välitetty kuin livejournalismi, on alkanut nousta esiin, koska digimaailma on niin perustavaa laatua olevalla tavalla hajottanut median perinteisiä rakenteita ja ihmisten elämismaailmaa.
”Kun tulee Chat GPT:n kaltainen tekoäly, luovutamme myös tekstin tekemistä ihmisen ulkopuolelle.”
Yksilöhän voi edelleen valita keskittyä myös tekstiin, vaikka kirjaan?
Ajattelen yhteiskuntatieteilijänä pitkiä aikakaaria ja rakenteita, joissa elämme. Arjessa olevat vaateet, kiire, tuottavuus ja informaatiotulva, aiheuttavat sitä, että emme voi keskittyä. Ihmiset, jotka ovat ennen lukeneet kirjoja, sanovat, etteivät voi tehdä sitä enää. Se on huomiokyvyn murros. Tämä maailma ei tue kirjan lukemista. Jopa yliopistoissa on luovuttu pitkien tekstien lukemisesta. Suuret kirjatentit ovat nykyään harvinaisia.
Miten uutismedian pitäisi reagoida tähän kehitykseen?
Olisi hyvä ainakin ymmärtää murroksen laajuus. Peruslähtökohta on, että elämme hyvin informaationtäyteisessä ympäristössä. Täytyisi löytää keinoja, joilla kuluttaja pystyy navigoimaan siellä.
En ajattele, että audio olisi nyt kaikki, mutta audion asiantuntijuuden kehittäminen olisi yksi asia. Tutkimusryhmässämme Anna Eveliina Hänninen on tutkinut maakunta- ja paikallislehtien podcasteja. Sieltä puuttui tietotaitoa ihan lähtien siitä, että kuulija ei oikein tiennyt, kuka siellä puhuu ja miksi.
Uutismediat ovat perinteisesti pitäneet luku- ja kirjoitustaitoa arvossa ja kampanjoineet näiden puolesta. Pitäisikö luovuttaa vai taistella entistä tiukemmin?
Tekstin roolin muutos on yhteiskunnallinen murros, joka on jo osin tapahtunut. Näyttää, että muutos vain kiihtyy tekoälyn vuoksi. Ehkä media voisi kehittää keinoja, joilla audio tukisi tekstiä. Ne ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, ja me ihmiset olemme moniaistisia. Tekstiä kannattaa puolustaa ymmärtäen reunaehdot, joissa toimimme. Teksti on kuitenkin rakentanut kansakuntia, se ei ole mikään pikku juttu.
