Sulje

Dramaturginen velka on aina lunastettava

Kirjailija, käsikirjoittaja Johanna Sinisalon mielestä varsinkin käsikirjoittamisen oppeja voi hyvin soveltaa lehtijutussa. (Kuva: Johanna Kannasmaa)

• Dramaturgiaa voi rakentaa lehtijuttuun monin konstein.

• Ylidramatisointiin ei kuitenkaan kannata sortua, neuvoo kirjailija Johanna Sinisalo.


Odotusten herättämistä. Sitä on draamallisuus kirjailija, käsikirjoittaja Johanna Sinisalon mukaan. Draama syntyy, kun kirjoittaja nostaa esiin asioita, jotka herättävät lukijassa kysymyksiä ja halun tietää lisää.

Sinisalon mielestä jokainen teksti, myös uutisteksti, vaatii dramaturgiaa.

– Uutisjuttu on usein jo draamallinen sinänsä, sillä uutiset tehdään yllättävistä ja odottamattomista asioista. Silloin dramaturgia on ikään kuin sisäänrakennettuna.

Pidemmissä, vaikkapa henkilöjutuissa dramaturgian rakentaminen on kirjoittajan tehtävä. Sinisalo antaa vinkkejä, miten sen voi tehdä.

Näytä ristiriidat

Draamallisuutta voi tuoda lehtijuttuun esimerkiksi rikkomalla sen kronologian.

– Vanha kunnon konstihan on se, että lähdetään liikkeelle keskeltä tarinaa tai lopputuloksesta. Jännite syntyy siitä, että lukija haluaa tietää, miten tähän alussa esiteltyyn tilanteeseen päädyttiin, sanoo Sinisalo.

Hän muistuttaa, että kronologian voi rikkoa myös keskellä tekstiä.

Sinisalo tähdentää, että dramaturginen velka on aina lunastettava.

– Jos jutun alussa on annettu lukijalle selvä täky tai esitetty vaikkapa hyvin pysäyttävä retorinen kysymys, on siihen palattava myöhemmin. Jos kaarta ei suljeta, on dramaturgian käyttö epäonnistunut.

Ristiriidat ja konfliktit ovat draaman polttoainetta.

–Elokuvissa tai televisiofiktiossa on hyvä tehokeino, kun henkilö sanoo yhtä ja toimii täysin toisin. Silloin alamme heti ymmärtää, että siinä on takana jotakin sellaista, josta haluamme tietää lisää, Sinisalo sanoo.

Jos jutun alussa on annettu lukijalle selvä täky tai esitetty vaikkapa hyvin pysäyttävä retorinen kysymys, on siihen palattava myöhemmin. Jos kaarta ei suljeta, on dramaturgian käyttö epäonnistunut.

Hän kehottaa myös toimittajia tekemään havaitsemansa ristiriidat näkyviksi jutuissa.

– Nämä asiat menevät tietysti usein toimittajan tulkinnan puolelle ja ovat siinä mielessä vaarallisia, koska ne voivat olla virheellisiä. Mutta lukijasta on kiinnostavaa, että henkilö joka ilmoittaa olevansa täysin varaton, tulee haastatteluun kalliilla mersulla.

Televisiossa ja elokuvissa draamaa syntyy myös silloin, kun katsoja tietää jotakin enemmän kuin tarinan henkilöt.

– Se on aina äärimmäisen kutkuttavaa ja vähän kuin lahja katsojalle, Sinisalo sanoo.

– Journalismissa tätä voi hyödyntää tilanteessa, jossa haastateltava ei tiedä, että toimittajalla on jotakin tietoa hallussaan. Silloin kirjoittajan täytyy antaa se lahja myös lukijalle.

Sinisalo toteaa, että nämä ovat erikoistapauksia, joita ei voi keinotekoisesti rakentaa.

– Mutta kun tilanne on oikeasti olemassa, niin on suorastaan rikollista jättää hyödyntämättä sen draamallisia mahdollisuuksia.

Valitse sanasi tarkoin

Sinisalon mukaan dramaturgiassa on tärkeää, että motiivit ja sysäykset, jotka saavat ihmiset tekemään asioita, ovat näkyvissä tai aistittavissa.

– Esimerkiksi pidemmässä rikosuutisessa lukijaa ilman muuta kiinnostaa, mikä on saanut nämä ihmiset toimimaan niin kuin he toimivat. Ja minkälaisia esteitä matkalla on tullut vastaan.

– Kaikki dramaturgian perusteet lähtevät ihmisten tahtotiloista, tahdon suunnista ja esteistä, jotka kääntävät tahdon suunnan.

Sinisalo sanoo, että myös hienovaraisemmassa henkilökuvassa henkilön toiminnan taustalta tulisi pelkän raportoinnin sijaan löytää motiivit tai ulkopuoliset sattumat, jotka ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun.

Kaikki dramaturgian perusteet lähtevät ihmisten tahtotiloista, tahdon suunnista ja esteistä, jotka kääntävät tahdon suunnan.

Hyvässä draamassa myös panokset ovat näkyvillä.

– Esimerkiksi fiktiossa on paljon kiinnostavampaa, että joku tekee kultasepänliikkeen ryöstön saadakseen rahaa vanhan äitinsä kaihileikkaukseen kuin vain rikastuakseen.

Dramaturgiaa luodaan myös faktojen ja sanojen valinnoilla. Sinisalo kertoo esimerkin pienestä onnettomuusuutisesta: ”Mies kuoli Pyhtäällä henkilöauton ja kuorma-auton kolarissa eilen iltapäivällä. Miehen ajama auto ajautui toistaiseksi tuntemattomasta syystä vastakkaiselle kaistalle ja törmäsi kuorma-autoon.”

Saman asian voi kertoa myös näin: ”Henkilöauto ajoi rajun kolarin kuorma-auton kanssa eilen iltapäivällä Pyhtäällä. Henkilöauton kuljettaja sai surmansa, kuorma-auton kuljettaja säilyi vammoitta.”

– Kyseessä on sama uutinen, mutta niissä on tehty erilaisia valintoja. Asiaan tuo heti lisää, jos mainitaan, oliko kyseessä esimerkiksi keski-ikäinen tai nuori mies.

Myös sillä on suuri merkitys, puhutaanko suorana kerrontana vai takaumana ja mitä yksityiskohtia valitaan.

– Jo pelkästään se, että käytetään aktiivimuotoja, tekee jutusta sykähdyttävämmän. Miksi kirjoittaa ”nainen hakattiin”, kun voi kirjoittaa, että ”mies hakkasi vaimonsa”.

Sinisalon mukaan passiivimuodon valinta antaa viestin, että ”tällaista vain tapahtuu”, ja että asialla ei ole syyllisiä.

– Aina kun kirjoittaa, kannattaa miettiä, onko passiivirakenne ainoa oikea vaihtoehto.

Tuo persoonasi tekstiin

Mutta miten välttyä siltä, ettei dramaturgia tunnu keinotekoiselta tai päälle liimatulta?

– Se on taitolaji, Sinisalo toteaa.

– Siinä täytyy vain luottaa omiin vaistoihinsa siitä, mikä toimii. Jos kokee arkuutta draamallisen kehittelyn kanssa eikä se tunnu omalta, se ei silloin ole oikea tapa sille kirjoittajalle.

Sinisalon mielestä ylidramatisointi on ehdottomasti lukijan pettämistä. Silloin draamaa yritetään kaivaa siitä, missä sitä ei oikeasti ole.

– Tyypillistä on esimerkiksi tehdä huhupuheesta uutinen sitä kautta, että kiistetään asia. Fokus ei ole siinä, onko jotakin tapahtunut vai ei, vaan siinä, että asia kiistetään. Silloin lukija tuntee epämääräistä pettymystä. Siinä ei ole oikeaa konfliktia, sysäyksiä tai motivaatioita.

Sinisalon mukaan teennäisyydeltä voi välttyä sillä, että kirjoittaja yrittää sisäistää mahdollisimman tarkasti, mikä jutussa lukijaa liikuttaa.

– Draamallisesti hyvä lähtökohta voi olla se, että kirjoittaja luiskahtaa hetkeksi haastateltavan nahkoihin ja yrittää tarkastella sitä, miltä hänestä tuntuisi tuossa tilanteessa. Silloin lukijakin pakotetaan siihen.

Ylipäätään emootiot ja toimittajan persoonan tuominen esiin ovat hyviä keinoja saada lukija uteliaaksi ja mukaan juttuun. Toimittaja voi kirjoittaa minämuodossa, kertoa omia havaintojaan ja lähteä vaikka siitä liikkeelle, miltä tuntuu ajella haastattelupaikalle.

– Sillä tavalla lukijakin saadaan imettyä tiettyyn intiimiyteen. Juttu koetaan kahden ihmisen kohtaamisena, eikä siten, että toimittaja on joku näkymätön henkilö ja haastateltava vain istuu yksinään jossakin ja puhuu asioita.


Vinkkejä

  • Aloita juttu sillä asialla, joka eniten rikkoo lukijan ennakkokäsityksiä jutun päähenkilöstä.
  • Riko jutun kronologiaa: aloita keskeltä tai lopusta tai palaa jutun keskellä menneisyyteen.
  • Jos otat dramaturgista velkaa, muista lunastaa se.
  • Käytä hyväksesi draamalliset mahdollisuudet – aina niitä ei tule.
  • Pienilläkin sanavalinnoilla voi olla suuri merkitys.
  • Käytä passiivia harkiten.
  • Älä ylidramatisoi.
  • Lue paljon muiden tekstejä, erityisesti epäonnistuneita. Älä jää naureskelun asteelle, vaan mieti, miten olisit tehnyt jutun itse.
Kommentit