Sulje

Ville Seuri

Datahuuma käänsi toimitusten huomion numeroihin, nyt on aika puhua taas journalismista

Työelämä

Journalismi on menettänyt merkityksellisyyden monopolin viestintäalalla. Jos aiomme pitää kiinni parhaista tyypeistä, meidän pitää korostaa journalismin merkitystä.

Joskus päätoimittajat tapasivat kehuskella sillä, että toimitusten ulkopuolella oli tulijoita jonoksi asti. Jos joku työntekijä lähtisi, sen kun otettaisiin jonosta uusi tilalle.

Jos jonoja joskus olikin, viime vuosina niitä ei enää ole näkynyt. Kun puhuu eri toimitusten rekrytoijien kanssa, sama viesti toistuu: hakijoita ei ole pilvin pimein, ja parhaista tyypeistä on todella vaikea pitää kiinni.

Syitä on monia, media-alan epävarmuudesta nuorten aikuisten vaihtelunhaluun. Yksi asia on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle: journalismi on menettänyt merkityksellisyyden monopolin, joka sillä joskus viestinnän piirissä oli.

Vielä 2000-luvun alussa journalismi oli parasta, mitä viestinnän tutkinnolla saattoi tehdä: luovaa ja vaikuttavaa työtä. Silloinkin, kun työ oli yksioikoista ja hakkaavaa, se oli parempaa kuin mikään muu, kuten eräs kollegani tapasi sanoa. Työ oli kiistatta merkityksellistä.

Sittemmin paljon on muuttunut. Ensinnäkin viestintäala on ollut hurjassa nousussa. Eikä se enää ole johdon tahdon kirjaamista tiedotteisiin vaan kunnianhimoista ja merkityksellistä työtä.

Viestintätoimistoissa, järjestöissä ja yrityksissä viestijät voivat edistää esimerkiksi tieteellisen tiedon vaikuttavuutta, rauhaa tai ilmaston lämpenemisen vastaista kamppailua.

”Toimitusten on vaikea kilpailla viestintätoimistojen kanssa palkoilla tai lattekoneilla, mutta merkityksellisyydessä voimme edelleen voittaa.”

Onnistumisessa viestijä ei enää ole toimittajan armoilla. Tuloksia ei mitata siteerauksina sanomalehdissä, vaan vaikuttavuutta tuotetaan esimerkiksi luomalla sosiaalisessa mediassa leviäviä ilmiöitä tai tähtäämällä pieniin, tarkkaan rajattuihin kohderyhmiin.

Samaan aikaan työ toimituksissa on mullistunut verkkoanalytiikan ansiosta. Menestyneimmistä mediataloista on tullut dataohjautuvia sisältökoneita, joissa jokainen toimittaja on kiinnostunut siitä, miten hänen juttunsa on yleisön parissa pärjännyt.

Ja se on ollut hyvä asia. Kun journalismin tavoittavuutta voi mitata yksittäisen jutun tasolla, voidaan resurssit panna juttuihin, joita yleisö todella kaipaa. Samalla toimittajat ovat oppineet yleisöstään asioita, jotka ennen olisivat jääneet pimentoon.

Muutos ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi. Kun dataohjautuvuutta on ajettu sisään, on johtamispuhe väistämättä keskittynyt numeroihin. Palaute tarkoittaa usein tiivistelmää siitä, mitkä jutut ovat vetäneet parhaiten.

Merkityksellisyys on joutunut tekemään tilaa.

Kaikki haluavat työltään suunnilleen samoja asioita: toimeentuloa, arvostusta, kehittymisen mahdollisuuksia.

Nämä ovat kuitenkin vasta työntekijän sitoutumisen ensimmäiset portaat. Kun kisataan parhaista tekijöistä, pitää pystyä tarjoamaan enemmän: tärkeimpänä tunne siitä, että omalla työllä on isompi merkitys.

Toimitusten on vaikea kilpailla viestintätoimistojen kanssa palkoilla tai lattekoneilla, mutta merkityksellisyydessä voimme edelleen voittaa. Se vaatii, että toimitusten esimiehet muistuttavat jatkuvasti, ettei journalismia tehdä sen takia, että tavoitettaisiin mahdollisimman monta ihmistä. Tärkeämpää on, mitä ihmisille tarjotaan, kun heidät on tavoitettu.

Journalismi muuttaa maailmaa, ja se muutos tapahtuu noissa kohtaamisissa.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit