Käyttäjätarpeiden syvällinen ymmärtäminen parantaa journalismia

Riina Nevalainen 
vastaava päätoimittaja, Kauppalehti 

”Vuonna 2025 journalismissa kiinnostavinta on user needs -mallin tulkitseminen, syvällisempi ymmärtäminen ja hyödyntäminen, jotta yleisölle voidaan tehdä entistä parempaa ja osuvampaa journalismia. Kun puhutaan journalistisista sisällöistä, nostaisin käyttäjien tarpeet jopa tekoälyn ohitse. 

User needs -mallin kehitti alun perin BBC:lle Dmitry Shishkin. Sittemmin mallia on käytetty hyvin laajasti maailman medioissa, talousmediassa esimerkiksi Wall Street Journalissa. Mitä pidemmälle viime vuosi eteni, sitä enemmän malli oli esillä media-alan puheissa. 

Käyttäjätarpeiden ideana on se, että uutismedia ja journalismi ovat paljon muutakin kuin uutisia, ja lukijan näkökulmasta esimerkiksi oppimisella tai ymmärryksen syvenemisellä voi olla vielä isompi merkitys kuin uutisilla. Uutistarjonnan rinnalle tarvitaan muutakin. 

User needs -mallissa lukijalla on alun perin nähty kuudenlaisia tarpeita, joista yksi on kartalla pysyminen uutisista ja ajankohtaisista asioista. Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin esimerkiksi ymmärryksen luominen, oppiminen, erilaisten näkökulmien saaminen ja inspiraatio. Jos katsotaan analytiikkaa, lukijoita kiinnostavat todella paljon jutut, joissa on oppia ja ymmärrystä. 

Digitaalisen journalismin parissa työskentelevät tietävät, että me teemme liikaa juttuja, joita luetaan suhteellisen vähän. Pitäisi lisätä ‘vähemmän on enemmän’ -ajattelua, kunhan se tarkoittaa sitä, että sisältö on osuvampaa, parempaa ja vastaa lukijoiden tarpeisiin paremmin.  

Toimituksissa on iso määrä analytiikkaa ja dataa lukijoista, mutta käyttäjätarpeista puhuminen auttaa meitä kysymään datalta oikeita kysymyksiä ja tulkitsemaan sitä. Myös tekoälyä voidaan jatkossa käyttää tulkitsemaan datasta sitä, mitkä asiat ovat nousussa ja mikä on alkanut kiinnostaa lukijoitamme. Näin voimme saada hiljaisia signaaleja esille teknologian avulla. 

Olemme nyt kiinnostavassa vaiheessa journalismin kehitystä. Digimurroksessa on ollut monta käännettä, mutta vasta nyt tuntuu, että alamme oikeasti ymmärtää sitä. User needs -mallin avulla toimituksissa on helpompi tehdä journalismia, joka tarjoaa enemmän ratkaisuja ja tasapainoa kaiken hälyn keskelle.” 

Lifestylejournalismi auttaa pitämään ahdistuneista kiinni ja voi tarjota hallinnan tunnetta 

Johanna Malinen 
tuottaja, Me Naiset 

”Uutisten välttelyn trendi on näkynyt useamman vuoden erilaisissa tutkimuksissa, ja se on noussut tasaisesti Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -raportissa. Suomalaisista jopa neljännes välttelee uutisia, ja määrä nousee vuosi vuodelta. Se vaikuttaa markkinaan ja päivittäiseen tekemiseen.  

Uskon, että uutisten välttelyn trendi vaikuttaa erityisesti nuoriin yleisöihin, joille ei ole muodostunut vahvaa tottumusta katsoa iltauutisia tai lukea päivälehteä, ja joiden mediankulutustottumukset ovat vasta muodostumassa.  

En usko, että ihmiset ovat ahdistuneita pelkästään siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Sen sijaan uskon, että ahdistusta voi luoda myös tasapainon puute mediassa, jos siellä korostuvat liian vahvasti negatiiviset asiat, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Meidän pitäisikin miettiä enemmän kokonaisuutta, joka eri medioiden etusivuilta välittyy. Jatkuvasti päivittyvässä verkkotodellisuudessa se on paljon hankalampaa kuin perinteisessä printtilehdessä. 

Lukija on fiksu, eikä hänelle tarvitse kaunistella asioita, mutta mukana pitää olla iloisia asioita, toivon pilkahduksia ja jopa ihan vain pilke silmäkulmassa tehtyjä journalistisia juttuja, jotta lukijalle näkyvä kokonaisuus olisi tarpeeksi monipuolinen ja eri puolia avaava. Se on brändityötä, joka vaikuttaa siihen, millainen mielikuva ihmisillä on uutismedioista.  

Uutismediankin pitää vastata psykologisiin perustarpeisiin, kuten yhteenkuuluvuuteen ja kyvykkyyteen. Laadukkaalla ja lukijoille relevantilla lifestylejournalismilla voidaan parhaimmillaan paitsi pitää uutisista ahdistuneista yleisöistä kiinni, myös tarjota ihmisille hallinnan tunnetta omasta elämästä, ymmärrystä ihmisyydestä ja ihan vain hengähdystaukoja. Näiden tarpeiden täyttyessä on todennäköisempää, että lukijat eivät karkaa journalismin tai uutisten ulottumattomiin. 

Medioiden kannattaisi hyödyntää enemmän psykologiaa, kun pohditaan sitä, kuinka ihmisille tarjoillaan sisältöjä. Erilaisissa sisällöntuotantoa tekevissä firmoissa mietitään esimerkiksi ihmisten käyttäytymistä, motivaatioteorioita ja tunteiden vaikutusta ihmisten käytökseen. Psykologista tietoa hyödynnetään mediataloissa ehkä ‘isojen pöytien’ hankkeissa, mutta tuollainen asiantuntemus voisi antaa paljon myös päivittäisessä sisältökattauksien suunnittelussa, josta lukijan mielikuvat ja tunnekokemukset lopulta muodostuvat.” 

Maksuhalukkuutta täytyy nostaa, ja siksi journalismi tarvitsee uuden ekosysteemin digissä 

Petri Karjalainen 
johtaja, kuluttaja-asiakkaat, Kaleva Media 

”2025 voisi olla se vuosi, jolloin mediatalot ottavat lusikan kauniiseen käteen siltä osin, että journalististen sisältöjen myynti ei yksinään kanna. Maksuhalukkuus journalismista ei ole tarpeeksi hyvä. 

Meidän hintapisteemme digitilauksesta media-alalla pitäisi olla vähintään 25 euron, lähemmäs 30 euron tienoilla kuukaudessa. Silloin monessa talossa alkaisi olla taloudellisia näkymiä, joissa päästäisiin sopeuttamiskierteestä irti. Listahinnat Hesarilla ja maakuntalehdissä ovat nyt kaksikymppiä kuussa tai vähän alle.   

Vuonna 2025 meidän pitäisi pystyä nostamaan maksuhalukkuutta sellaiselle tasolle, että se kantaisi tulevaisuuden median liiketoimintaa. Ja jotta me voimme nostaa hintoja, pitää meidän tehdä asioita lukijoiden kannalta paremmin ja mielenkiintoisemmin. Journalismille pitäisikin rakentaa tulevaisuuden ekosysteemi eli keksiä, mitä muuta journalistisen sisällön ympärille pitää rakentaa, että myös journalismi voi hyvin. 

Paperilehdessä lukija näki aikoinaan paljon muutakin arvoa kuin sen journalistisen sisällön. Kun häneltä kysyttiin, miksi luet lehteä, hän vastasi haluavansa tietää viikon TV-ohjelmat ja keitä pitäjässä on syntynyt ja kuollut ja nähdä paikallisten liikkeiden mainonnan.  

On lukematon joukko arjen asioita, jotka ovat jääneet varjoon, koska me selaamme ainoastaan verkkolehden etusivua. Miettisin, mitä sinne voitaisiin tuoda lisää. 

Ruotsissa ja Norjassa on jo bundlattu sisältöjä. Kun tilaat Dagens Nyheterin, Bonnier tarjoaa pienellä lisämaksulla kylkeen Expressenin. Mutta mitä muuta sisältöjen kanssa voisi bundlata kuin lisäsisältöjä? Tähän toivon, että keksisimme hyviä ratkaisuja. 

New York Times on kytkenyt journalismiinsa pelit ja ruokareseptit. Uskon, että tähän suuntaan ollaan menossa Suomessakin.  

Meidän pitäisi pystyä palvelullistamaan sanomalehdet omilla vahvuuksillamme. Kaupallistaminen pitäisi pystyä viemään seuraavalle tasolle, tekemään se mielenkiintoisemmin ja henkilökohtaisemmin. 

Seuraava kysymys on se, mistä tähän löytyvät resurssit. Se on kiinnostava kysymys, ja se voi tarkoittaa sitä, että toimialalla tulee uusia järjestelyjä. Pienillä mediataloilla ei ole resursseja tehdä digikäännettä yksin, mikä on yksi seikka, joka ajaa tätä monen kiroamaa konsolidaatiota kohti.”

Tekoälystä aletaan löytää arvoa asiakkaalle 

Annika Ruoranen 
AI Governance Lead, Yle 

“Vuosi 2024 on ollut tekoälyn osalta innokasta kokeilua, sanotaan vaikka, että suloista sekoilua. Se on tarpeen, koska teknologiaan pitää päästä mukaan. 

Vuosi 2025 voisi olla se, jolloin tekoälystä aletaan oikeasti löytää arvoa asiakkaalle. Se arvo ei välttämättä näy kivannäköisinä uusina ominaisuuksina palvelussa vaan siinä, miten työ tehostuu ja työntekijä pystyy käyttämään aikaansa hankalien asiakastarpeiden ratkomiseen. 

Uskonkin, että vuonna 2025 aletaan keskittyä siihen, millä tavalla tekoäly voisi löytää paikkansa prosesseissa: niin journalistisissa prosesseissa, mutta muissakin, esimerkiksi työajan hallinnassa.  

Teemme totta kai myös asiakkaille näkyviä sovellutuksia. Samalla tarkastellaan työtapoja. Ei esimerkiksi ole tarpeen, että käytössä on 5–6 eri softaa lähes samaan tarkoitukseen.  

Oman työni fokuksessa on hallinnon kehityksen vahvistaminen, jotta tekoälyn käyttöön ottaminen olisi hallittua. Tekoälyyn liittyy paljon epävarmuuksia, minkä takia pitää olla mietittynä etukäteen vastuullisen tekoälyn periaatteet sekä se, mitä riskejä me olemme valmiita ottamaan ja miten me niitä käsittelemme. Se saattaa kuulostaa ikävältä ja hidastavalta, mutta kun ne miettii kertaalleen hyvin, innovointi todennäköisesti helpottuu. 

Tekoäly ei ole itseisarvo: se on teknologia siinä missä muutkin, vaikkakin tehokkaampi sellainen ja mahdollistaa enemmän kuin moni muu teknologia. Tekoälyä voi käyttää myös sisällön varioinnissa. Esimerkiksi videomuotoisesta sisällöstä, jossa on kiinnostavaa tutkittua journalismia, voisi tekoälyn avulla tehdä napakan tekstimuotoisen tiivistelmän tai esimerkiksi selkosuomiversion, koska meillä on tosi erilaisia mediankäyttäjiä.“

“Kanavapeli on murroksessa, joka näyttää vain kiihtyvän” 

Antti Karvanen 
head of digital, A-lehdet 

“Nyt on kiinnostava murroksen hetki. 

Kun journalismi siirtyi digiin, se menetti vallan jakeluteistä alustajäteille. Siitä lähtien alustojen algoritmit ja liiketoimintamallit ovat vaikuttaneet journalismiin. Nyt on menty 15 vuotta Googlen ja Metan ohjaksissa. 

Alustojen kautta tulevassa liikenteessä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut enemmän asioita kuin koskaan, ja vallan vaihto USA:ssa näyttää vain kiihdyttävän tahtia. Parin vuosikymmenen ajan monelle medialle merkittävimpiä liikenteen lähteitä ovat olleet Google-haut tai Facebook-liikenne. Nyt ne ovat menettämässä tai menettäneet tämän asemansa Google Discoverille. 

Google Discover on hyperpersonoitu aggregaatti mobiilissa ja selaimessa, joka näyttää käyttäjälle uutisia Googlen eri palveluiden yhteydessä. Yksi päivä sieltä alkoi vain tulla liikennettä, ja siitä tuli meillekin parissa kuukaudessa merkittävämpi liikenteen lähde kuin somesta.  

20 vuotta hakukoneissa on yritetty osua sisällöllä johonkin haettavaan termiin. Discoverissa kyse ei olekaan hakutermistä, vaan siinä lukija saa uuden fiidin, josta klikata auki juttuja. Se muuttaa peliä. 

Myös sosiaalisen median kanavissa tapahtuu muutoksia. Facebookin algoritmi on ailahteleva, ja sieltä tuleva kuukausittainen liikennemäärä on jokerikortti. Myös X:ssä vaikuttaa olevan joukkopako, ja puolueettomalla journalismilla ei siellä näytä olevan tulevaisuutta. 

Kanavapeli on nyt murroksessa, joka näyttää vain kiihtyvän. Alustat ovat olleet pääosin ennustettavia pelureita, joiden liiketoimintamallit ovat olleet aika selkeitä. Google, Facebook ja julkaisijat ovat pitkään eläneet symbioosissa, jossa jaetaan alustojen sääntöjen mukaan liikennettä ja mainostuloja. Kilpailu käyttäjistä ajaa niitä muuttamaan haun ja sosiaalisen median konventioita. Vauhdilla kehittyvien AI-palveluiden myötä tekoälyn luoman sisällön ja yhteenvetojen laatu paranee, ja käyttäjällä ei ole enää tarvetta jatkaa matkaansa julkaisijan alustalle. Jos media menettää alustoilta tulevan suoran linkin omaan palveluunsa, bisnesmalli alustojen ja julkaisijoiden välillä muuttuu tai jopa häviää kokonaan.  

Minusta on supermielenkiintoista elää tässä ajassa. Jos mediayhtiö ottaa nämä muutokset mahdollisuutena, se voi laajentaa yleisöään ja luoda siihen merkityksellisemmän suhteen. Nyt viimeistään on oikea hetki tarkastella omaa kanavapalettiaan sekä kääntää katse yleisön aitoon sitouttamiseen.”