Kipein asia on ollut uusien työtapojen ja -tahdin opettelu.
Kun Etelä-Suomen Median kaupunkilehti Länsiväylä muutti noin vuosi sitten sisältönsä digissä maksulliseksi, se tarkoitti, että toimittajien piti ryhtyä käyttämään juttujensa syventämiseen aiempaa enemmän aikaa. Päätoimittaja Heli Koivuniemi sanoo, että mukavuudenhalun vuoksi toimitus oli vaarassa luisua tekemään asioita vanhalla, nopealla kaavalla uuden sijaan.
Tilanteen korjaaminen vaatii yhä myös toimituksen johdon oman mukavuudenhalun välttämistä ja sen vaatimista ja paimentamista, että juttuja tehdään uuden sisältöstrategian mukaisesti.
Koivuniemen mukaan vuoden aikana on esimerkiksi pitänyt lisätä suunnitelmallisuutta, tehdä kokoustiloista mukavammat rennomman ilmapiirin varmistamiseksi, käydä analytiikkaa läpi aiempaa yksityiskohtaisemmin sekä ohjata yksilöllisesti toimittajia ja käydä heidän kanssaan kuukausittaisia henkilökohtaisia keskusteluja.
– Meillä on hyvin matalat hierarkiat ja kaikki ovat keskustelijoina samanarvoisia. Otamme asiat asioina, eikä mennä henkilöihin, Koivuniemi sanoo.
”Tiivistäen voi sanoa, että Espoossa puhuu raha.”
Uuden sisältöstrategiansa mukaisesti lehti on maksullisen digitilauksen käyttöön otettuaan huomannut, että jo aiemmat panostukset muun muassa rakentamis- ja kaavoitusaiheisiin sekä hyötyjournalismiin ovat olleet kannattavia ja tuloksellisia. Myös perheistä, lapsista ja nuorista sekä heidän harrastuksistaan kertovat jutut ovat kiinnostaneet lukijoita.
– Tiivistäen voi sanoa, että Espoossa puhuu raha. Sellaiset aiheet kiinnostavat, joihin ihmiset sijoittavat paljon henkilökohtaista rahaa ja aikaa.
Viikoittain julkaistaan 5–7 kruunujuttua, jotka ovat ennakkoon ajatellen tilausvetureita ja muuta sisältöä syvällisempiä ja rikkaampia esimerkiksi grafiikaltaan tai kuvailmaisultaan. Tämän lisäksi useammalle päivälle viikossa on käytettävissä Etelä-Suomen Median nelihenkisen Uudenmaan erikoistoimituksen tuottama juttu. Erikoistoimitus on perustettu palvelemaan yhtiön lehtiä Uudenmaan alueella ja se tekee esimerkiksi taustoittavien juttujen lisäksi nopeita uutisia. Koivuniemen mukaan erikoistoimituksen jutut voivat tuoda paljonkin tilauksia, jos aiheet sattuvat osumaan espoolaiseen mielenmaisemaan.

Ilmaissisältöäkin Länsiväylässä tietenkin on, eikä Koivuniemen mukaan aina ole helppoa arvioida, kuuluuko juttu maksumuurin taakse vai ei. Lähtökohtaisesti esimerkiksi viranomaisuutiset ja puhtaasti tiedotteista tehdyt jutut ovat ilmaisia, mutta lehdessä on yritetty kehittää tapoja, miten juttuja voisi rikastaa niin, että ne voi panna maksumuurin taakse.
Yksi oppi on, että aiemmin yksittäisinä juttuina kerrotut uutiset kytketään nyt tiiviimmin taustaan ja kontekstoidaan.
– Meille on vahvuus, että olemme seuranneet asioita pitkään. Valtakunnan media saattaa tehdä yhden jutun jostakin asiasta, mutta harvoin toista. Me seuraamme asioita valmistelusta loppuun saattamiseen asti.
Toimituksen ajankäyttöä on kuitenkin priorisoitava. Kruunujuttujen lisäksi on oltava nopeampaa sisältöä, koska lukijatkaan eivät loputtomasti jaksa pitkiä juttuja.
Länsiväylän printti jaetaan edelleen ilmaiseksi kerran viikossa, ja Koivuniemen mukaan lukijoille pitää vielä opettaa, että digissä on huomattavasti runsaammin ja ajankohtaisemmin sisältöä.
”Teemme kestävää journalismia, mikä on toimituksellekin palkitsevaa.”
Koivuniemen mukaan Länsiväylä on saanut vuodessa “tuhansia tilauksia”. Sisäisesti asetettua tilaajatavoitettaan se ei saavuttanut mutta on silti saanut enemmän digitilauksia kuin mikään muu Keskisuomalainen-konsernin media samassa ajassa. Suoritukseen voi päätoimittajan mukaan olla vähintään kohtalaisen tyytyväinen ottaen huomioon, kuinka kovaa kilpailu lukijoiden ajasta pääkaupunkiseudulla on.
Tilaukset kasvoivat tasaisesti viime alkuvuonna, mutta toukokuussa vauhti hidastui ja syksyllä kiihtyi taas. Koivuniemi sanoo, että tilausmäärän kehitykseen ei vaikuta vuodenaika tai ihmisten lomat, vaan tilauksia tulee yksinkertaisesti eniten silloin, kun lehti julkaisee hyviä, paikallisia juttuja.
Eniten tilauksia tuoneiden juttujen joukossa on esimerkiksi uusista asuinalueista ja talohankkeista kertovia laajempia juttuja, onnistuneita paikallisia henkilöjuttuja sekä arkisiin palveluihin ja kouluihin, päiväkoteihin ja nuorten opiskelumahdollisuuksiin liittyviä juttuja.
Yritysten tekemät tilaukset ovat rakentaneet Länsiväylälle vahvan pohjan, mutta Koivuniemen mukaan pelkästään niihin ei voi tukeutua. Nyt lehti keskittyy uusien tilauksien lisäksi myös lukijoiden pitoon.

Länsiväylä, kuten moni muukin lehti, pyrkii tavoittamaan erityisesti alle 45-vuotiaita lukijoita ja tilaajia, mikä on Koivuniemen mukaan pitkäjänteistä työtä.
– Jos tekisimme pelkästään sellaista, jonka tiedetään vetävän, tulokset olisivat ehkä paremmat. Mutta teemme kestävää journalismia, mikä on toimituksellekin palkitsevaa, hän tiivistää.
Ensimmäisen vuoden jälkeen hienosäädettävää riittää edelleen. Koivuniemen mukaan henkilöbrändäykseen ei toimituksessa panosteta, mutta silti kaikilla voisi olla opeteltavaa siinä, miten omaa työtä voi markkinoida. Tekemisen tahti on hänen mukaansa kuitenkin nyt sopiva ja kaikille toimittajille on löytynyt oma rooli, jota edelleen hiotaan muun muassa analytiikan perusteella.
Yhdeksi vuoden onnistumiseksi Koivuniemi nostaa TET-harjoittelijat, joita oli viime vuonna lehden toimituksessa useita. Yhdeksäsluokkalaiset ovat päässeet oikeisiin töihin tekemään jopa kruunujuttuja muun toimituksen tuella.
– Heiltä olemme saaneet myös paljon mielipiteitä siitä, mitkä jutut nuoria kiinnostavat ja mitkä eivät.