Jyväskylän yliopiston tutkijat Ville Manninen ja Lauri Haapanen analysoivat tuoretta Journalism-julkaisun artikkelia varten konserneihin kuuluvia ja kuulumattomia, tilattavia paikallislehtiä. Aineistona oli 69 eri julkaisun printtinumerot, jotka toimitukset itse olivat valinneet Uutismedian liiton vuoden 2022 Paikallismediakilpailuun.
Tarkoitus oli selvittää määrällisen analyysin avulla, miten omistus näkyy sisällöissä.
Mannisen mukaan hypoteeseja oli karkeasti kaksi.
Aineistossa voisi näkyä alan kansainvälisessä tutkimuksessa todettu ketjuuntumisen uhka, ”kannibalisaatio”. Sillä viitataan ilmiöön, jossa isot yhtiöt puristavat tuottoja lehdistä kierrättämällä sisältöjä tai vähentämällä väkeä etenkin kovien uutisten tekemisestä.
Toisaalta Mannisen mukaan ei ollut erityistä syytä uskoa asioiden olevan Suomessa kovin huonosti. Konserniomistuksella on sekä tutkimuksessa että keskustelussa nähty myös positiivisia vaikutuksia etenkin lehtien talouteen ja tuotekehitykseen.
- Fakta: Näin tutkimus tehtiin
- Ville Mannisen ja Lauri Haapasen Artikkeli “Does ownership matter? Comparing the contents of corporate and independently owned local newspapers” on julkaistu Journalism-julkaisussa.
- Konsernilehdiksi on määritelty lehdet, joiden kustantaja julkaisee myös päivälehtiä. Analyysissa on mukana lehtiä 9 konsernista ja 16 itsenäiseltä julkaisijalta.
- Analyysi kattoi 69 printtilehteä ja 2133 juttua. Aineisto koostuu vuoden 2022 Uutismedian liiton Paikallismediakilpailuun lähetetyistä tilattavista lehdistä. Lehdet saivat itse valita parhaiten suoriutuvan numeronsa maalis-huhtikuulta 2022.
Tulokset kuitenkin yllättivät.
– Erot ovat niin mitättömät. Olisin kuvitellut, että eroja on johonkin suuntaan, Manninen sanoo.
Sekä konsernien julkaisemien että muiden lehtien yhdessä numerossa oli keskimäärin 31 juttua. Omien toimittajien juttuja oli noin 45 prosenttia ja paikallisia juttuja noin 65 prosenttia kaikista. Myös juttujen jakautuminen eri mittoihin ja aiheisiin oli hyvin samanlaista. Politiikka korostui aiheena.
Ainoa tilastollisesti merkitsevä mutta pieni ero löytyi siitä, että konsernilehdissä oli hieman enemmän kriittisiä informaatiotarpeita tyydyttäviä juttuja. Tällaisiksi tutkijat määrittelivät artikkelit, jotka antoivat tietoa politiikasta, terveydestä, koulutuksesta, liikenteestä, ympäristöstä, taloudesta sekä hätätilanteista ja turvallisuudesta. Ulos kategoriasta jäivät esimerkiksi henkilöhaastattelut, tapahtumajutut ja ajanvietesisällöt, joita Manninen ei sinänsä väheksy.
– Ero tässäkin oli noin yksi juttu per lehti. Voisiko olla, että lehdet saavat konsernilta muutamia juttuja vaikka hyvinvointialueen politiikasta tai palveluista, joita ei muuten olisi ehditty tehdä?
Mistä samankaltaisuus sitten kertoo? Sitä voi vain spekuloida.
– Voisiko ammattikunnan eetos olla niin yhdenmukainen? Ehkä lehdet ovat työssään niin itsenäisiä, että toimittajat voivat toteuttaa ammattiarvojaan eikä omistuksella ole siinä merkitystä, Manninen sanoo.
Ennakkoon odotettuakin oli, että konsernin yhteisiä juttuja ei ole paikallislehdissä niin paljon kuin vaikkapa maakuntalehdissä.
– Konserniomistuskehityksestä nousee yleensä keskusteluun se, ovatko jutut sitten jotain konsernijuttuja ja köyhtyykö sisältö. Tässä paikallislehtiaineistossa sellaista ei ole. Jos konserniomistuksella jokin vaikutus on – ja veikkaan edelleen, että vaikutus on – se näkyy ehkä tasekirjassa tai jossain vastaavassa.
Kummankin ryhmän lehdissä muita kuin omien toimittajien tekemiä juttuja oli kuitenkin yli puolet. Nämä ovat Mannisen arvion mukaan pääosin nimeämättömiä, tiedotteiden pohjalta kirjoitettuja lyhyitä juttuja, vieraskolumnistien tai muiden toimituksen ulkopuolisten kirjoituksia tai freelancereiden juttuja.
Manninen huomauttaa, että Uutismedian liiton kilpailuun osallistuvat lehtibrändit voivat olla valikoituneita niin, että ne itse kokevat tekevänsä kilpailussa määritellyn mukaista ideaalia paikallisjournalismia.
Hänen mukaansa on hyvä muistaa, että vaikka konsernilehtien ja konserneihin kuulumattomien lehtien ryhmät ovat rakenteellisesti samanlaisia, yksittäisten lehtien välillä on huomattavia eroja.
Toisaalta määrällinen analyysi ei pääse kiinni sisältöjen laatuun. Laatuunkin Mannisella on kuitenkin tuntumaa, sillä hän on ohjannut monena vuonna Paikallismediakilpailua tuomaroinutta opiskelijaryhmää. Tuomaroinnin perusteella konsernilehtien visuaalisuus on muita tasalaatuisempaa, kun taas itsenäisten lehtien ulkoasusta saamissa pisteissä on paljon hajontaa. Journalistisessa laadussa vastaavaa, omistuksen kanssa korreloivaa eroa ei ole.
Määrällisen tutkimuksen pohjalta voi Mannisen mukaan tehdä sen johtopäätöksen, että perusmuodoltaan suomalainen paikallislehtikenttä on homogeenista.
– Tämän tutkimuksen perusteella ei voi sanoa, että omistuksen keskittyminen tai itsenäisyys heikentäisi yleisön asemaa jossakin päin Suomea.
Paikallisten juttujen osuus eri lehdissä
Konsernilehti | Itsenäinen lehti | Kaikki | |
Paikallinen | 64,6 % | 65,7 % | 64,9 % |
Paikallistettu | 12,1 % | 11,7 % | 12,0 % |
Ei paikallinen | 23,3 % | 22,6 % | 23,1 % |
Omien toimittajien juttujen osuus eri lehdissä
Konsernilehti | Itsenäinen lehti | Kaikki | |
Oma henkilöstö | 43,6 % | 46,4 % | 44,5 % |
Muu tekijä | 32,8 % | 26,3 % | 30,7 % |
Nimeämätön | 23,0 % | 26,8 % | 24,2 % |
Lähde: Does ownership matter? Comparing the contents of corporate and independently owned local newspapers. Journalism.