Tanskalainen aluelehtien kustantaja teki suomalaisesta näkökulmasta poikkeuksellisen ratkaisun. Se ilmoitti viime vuonna julkisesti ennakkoon aikataulunsa lehtiensä siirtämiseksi kokonaan digitaaliseen muotoon.

Pohjoistanskalainen Det Nordjyske Mediehus kertoo lopettavansa painetut sanomalehtensä vuonna 2027. Kahden vuoden päästä kaikki yhtiön lehdet – Tanskan toiseksi vanhin, Aalborgissa ilmestyvä 7-päiväinen sanomalehti Nordjyske ja yli 20 paikallista viikkolehteä – ilmestyvät vain digitaalisesti. Tällä hetkellä digitaalisia tilauksia kaikista on 55 prosenttia. 

– Aivan tarkkaa päivämäärää ei ole vielä hakattu kiveen. On kuitenkin strategisesti hyvin tärkeää sanoa, että tulot printtilehdistä loppuvat ja silloin me lopetamme myös printin. Laskelmiemme mukaan se tapahtuu vuonna 2027, kertoo Det Nordjyske Mediehusin vastaava päätoimittaja Kevin Walsh. 

Walsh antaa päätökselle useita perusteluja. Printin tilaajat vähenevät koko ajan luonnollisen poistuman kautta. Kannattavuus heikkenee, koska vaikka printti tuo isot tulot, se on myös kallis ylläpitää. Joillain harvaan asutuilla alueilla lehden jakelu on jo tappiollista. Painetun lehden jatkaminen vaatisi myös investointeja, jotka vain hieman lykkäisivät ajan myötä väistämätöntä päätöstä. 

Kyse on myös ennakoimaan auttavasta viestistä niille tilaajille, jotka haluavat pitää kiinni painetusta lehdestä viimeiseen asti. 

– Meidän on sanottava piintyneille printtilukijoillemme, ettemme voi jatkaa painetun lehden tuottamista enää montaa vuotta. Kehotamme, että aloittakaa digiversioiden käyttö jo nyt, kun digilehteä ja printtiä voi vielä käyttää rinnakkain, kertoo Julia Onyshchenko Christensen, Det Nordjyske Mediehusin tuote- ja asiakaspäällikkö. 

Kulujen lisäksi ongelmana on vähintään yhtä paljon printin vaikutus työyhteisöön. Toimittajat periaatteessa tekevät jo nyt sisällöt vain verkkoa varten ja painetut lehdet kasataan digisisältöjen parhaista paloista.  

Siitä huolimatta printti luo Walshin mukaan organisaatioon kulttuurin, jonka mukaan sen on taisteltava painetun lehden säilyttämisen puolesta. Se vaikuttaa päätöksiin uutistoimituksessa, tuotekehityksessä ja myynnissä.

– Jos tekisimme samalla printtiä vanhimmille yleisöille ja digitaalista nuoremmille, tekisimme aina enemmän tekstiä kuin muita formaatteja. Teksti ei voita uusia yleisöjä. Olemme pieni alueellinen mediatalo, joten meidän oli tehtävä kovia valintoja, jotta pääsisimme eteenpäin, tarkentaa Onyshchenko Christensen. 

Alueellisuus on myös etu, kun isoja muutoksia tehdään. Tanskalaisittain harvaan asutulla seudulla ei ole juuri muita medioita kilpailemassa Det Nordjyske Mediehusin kanssa kuin televisio- ja radioyhtiöt. Aalborgin seudulla ei ole muita sanomalehtiä houkuttelemassa niitä lukijoita, jotka haluavat aloittaa aamunsa painettu sanomalehti seuranaan niin pitkään kuin vain mahdollista. 

Kun Walsh kertoi radiossa viime vuoden alussa päätöksestä lopettaa painetut sanomalehdet vuonna 2027, hän tiesi saavansa paljon palautetta. Silti palaute yllätti. 

– Sanoisin, että olin odottanut paljon vihaa. Palaute olikin enemmän surua. Mistä vanhempamme saavat sitten uutisensa, ihmiset kysyivät. Se oli myös surua lehdenluvun puolesta vanhana, turvallisuutta tuottavana tapana, Walsh muistelee. 

Tosin moni luuli uutisen myös tarkoittavan sitä, että oma vanha, rakas sanomalehti lopetetaan kokonaan vuonna 2027. Onyshchenko Christensenin mukaan lehtitalon johdolla on ollut valtava työ vakuuttaa, että kyse ei ole reippaasti yli 200-vuotiaan Nordjysken kuoppaamisesta vaan siirtämisestä muotoon, jossa se voisi säilyä taas seuraavat 200 vuotta. 

Muutoksesta keskusteleminen henkilökunnan kanssa ei ole ollut helpoin tehtävä. Walshin mukaan kaikki tietävät, että tulevaisuudessa toimituksessa työskentelee vähemmän toimittajia. Tarkkaa määrää ei vielä tiedetä, mutta Walshin mukaan päätöksen selkeys on silti antanut helpotusta pitkään epävarmuudessa töitä tehneille. 

– Tarvitsimme rohkean ja kunnianhimoisen strategian, joka piirtää kuvan sanomalehdestä, jolla on arvo myös puhtaasti digitaalisena. Se on näkemys, joka antaa toivoa, Walsh sanoo. 

Pienenä alueellisena mediaryhmänä Det Nordjyske Mediehus ei ole tanskalaisittain poikkeuksellinen. Maan uutismediakentältä puuttuu Sanoman, Bonnierin ja Schibstedin kaltainen muita selvästi isompi kaupallinen sanomalehtiryhmä.  

Muille pohjoismaisille suurille uutismediayhtiöille Tanska näyttäytyy myymälänä, josta kannattaa etsiä omaan suureen ryhmään ostettavaksi sopivia uutismedioita tai pieniä mediaryhmiä. Esimerkiksi yli sata norjalaista maakunta- ja aluelehteä omistava Amedia nappasi joulun alla hallintaansa Berlingske Median, joka julkaisee yli 270 vuotta vanhaa Berlingskeä, yhtä Tanskan suurinta sanomalehteä. 

Medioiden digisiirtymä on mediakentän hajanaisuudesta huolimatta edistynyt vauhdilla. Berlingske ilmoittaa, että sen tilaajista jo noin 65 prosenttia tilaa lehden vain digitaalisena. Perinteisistä tilattavista sanomalehdistä suurimpia eli Politikenia ja Jyllandspostenia julkaiseva JP/Politikens Hus on saanut digitilausten osuuden nostettua 40 prosenttiin. Tanskan toiseksi suurin yksityisomistuksessa oleva mediakonserni, JMF, julkaisee Fyens Stiftendeä. JMF on saanut kokonaan digitaaliseksi jo enemmistön tilauksistaan, 52 prosenttia. 

Muut Tanskan suuret sanomalehdet eivät ole lähteneet Det Nordjyske Mediehusin innoittamana ilmoittelemaan, milloin painettu lehti loppuu. 

– Painetut sanomalehdet ovat edelleen konsernillemme kannattavaa liiketoimintaa, eikä meillä ole välittömiä suunnitelmia siirtyä kokonaan digitaaliseen muotoon, toteaa sähköpostitse operatiivinen johtaja Anders Heering JP/Politikens Husista. 

Painettujen lehtien tuotanto on kaikissa Tanskan suurimmissa mediakonserenissa jo keskitetty. 

– Olemme keskittäneet lähes kaiken mahdollisen sanomalehtien tuotannossa. Toimittajamme asuvat alueilla ja heidän juttujaan julkaistaan alueellisissa sanomalehdissä, mutta esimerkiksi lehtien koostaminen ja lehtien taitto tehdään keskitetysti, vastaa Henrik Lassen, JMF:n kaupallisista toiminnoista vastaava johtaja.