Panu Pokkinen saapuu Musiikkitalon aulaan marraskuisena torstaina. Normaalisti hän viihtyy Pasilassa, mutta on Suomen Lehdistön haastattelun jälkeen menossa suoraan eduskuntaan tapaamaan vasemmistoliiton puheenjohtajaa Minja Koskelaa.  

Pokkinen valittiin kesällä Jouko Jokisen seuraajaksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajana. Päätoimittajakautensa aluksi hän on halunnut tavata kaikki puoluejohtajat ja käydä läpi, mitä he ajattelevat Ylen toiminnasta. 

Yle on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon esillä julkisessa keskustelussa muun muassa Jouko Jokiseen, monimuotoisuuskoulutuksiinsa, Riikka Räisäseen ja rahoitukseensa liittyen. On aika kysyä Pokkiselta, millaista linjaa hän aikoo Jokisen seuraajana vetää ja mitä hän ajattelee Yleen liittyvistä keskusteluista.

Tänä vuonna Ylen ympärillä on ollut poikkeuksellisen paljon myllerrystä. Miten kuvailet alkuasi päätoimittajana? 

Yleensä, kun uusi ihminen tulee tehtävään, hänellä on ajatuksia, miten asioita voisi tehdä eri tavoin. Nyt ei poikkeuksellisesti tarvinnut olla omia ajatuksia, koska jo pelkästään parlamentaarisen työryhmän säästövaateet pakottavat uudistamaan isostikin.

Ylellä on käynnissä isot muutosneuvottelut. Minkälainen tunnelma Ylessä on tällä hetkellä? 

Keskustelu rahoituksestamme alkoi kaksi vuotta sitten, kun tuli muutaman puolueen varjobudjetit. Epätietoisuuden tila oli aika raskas. Nyt on menty epätietoisuudesta epävarmuuteen ja monella tietysti myös pelkoon. Olen ollut tosi iloinen siitä, kuinka kovalla moraalilla me pystymme tekemään töitä, vaikka tilanne on ollut pitkä ja vaikea. 

Ensimmäisen vaiheen muutosneuvotteluissa uhan alla on jopa 375 ihmisen työpaikat. Miksi näin paljon säästetään ihmisistä, miksei seinistä tai muusta toiminnasta? 

Tietenkin yritämme löytää kaikki sellaiset keinot ja tavat, joilla pystytään minimoimaan irtisanottavien ihmisten määrä. Meillä on paljon tiettyjä kiinteitä kuluja, joihin emme voi vaikuttaa. Tavoitteena on kuitenkin karsia mahdollisimman paljon muualta kuin henkilöstöstä.

Indeksijäädytyksen vuoksi Ylen rahoitus pysyy vuoteen 2027 saakka nykyisellä tasolla. Tämän lisäksi Ylen maksama arvonlisävero korotetaan 10 prosentista 14 prosenttiin vuonna 2026. Näiden toimien vaikutuksesta Ylen rahoitus vähenee laskennallisesti 66 miljoonalla eurolla vuoteen 2027 mennessä verrattuna siihen, että rahoitus kasvaisi entistä tahtia. Kuinka merkittäviä säästöt ovat pitkällä aikajänteellä koko Ylen toimintaan ajatellen? 

Olen aika varma, että Yle pystyy hoitamaan lakisääteisen tehtävänsä ihan hyvin tästäkin huolimatta. Summat ovat kuitenkin niin isoja, että sillä on merkittäviä vaikutuksia siihen, mitä ja miten me teemme. Tilanne pakottaa keskittymään siihen, mikä on se ydintehtävä ja kaikkein olennaisinta asiaa, mitä meiltä odotetaan. 

Näetkö hyviä puolia siinä, että Ylen pitää keskittyä ja rajata toimintaansa? 

Aina on kaikessa toiminnassa tarpeellista palata siihen pisteeseen, mikä on oikeasti ydintehtävää. Kyllä siinä on hyviäkin puolia. Että tarkastelee joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä hyvin kriittisesti omaa tekemistään.  

Mitkä tässä tilanteessa ovat priorisointeja, joita Ylen pitää tehdä? 

Jos puhutaan uutis- ja ajankohtaistoiminnasta, meidän pitää pystyä tarjoamaan tosi ja tasapainoinen kuva Suomesta. Se syntyy pääosin uutistoiminnasta ja syventävistä sisällöistä, mutta meidän pitää pystyä tuomaan esiin myös iloisempia ilmiöitä kaikissa välineissä, jotta tavoitamme kaikki suomalaiset. Näiden suhdetta pitää sitten pohtia, että kuinka paljon mitäkin tarvitaan. 

Millaiset näiden suhteiden pitäisi mielestäsi olla? 

Valtaosan pitää olla uutistoimintaa eli uutisia ja puheenaiheita, omia uutisnostoja ja maailman tapahtumiin reagointia.

Puhutaan toiminnan tehostamisesta, johon esimerkiksi tekoäly jo monin tavoin vaikuttaa. Kuinka paljon Ylellä on varaa tehdä asioita nopeammin, järkevämmin ja paremmin? 

Minulla on taustaa myös kaupallisesta mediasta. Uskallan uutispuoleltamme kyllä sanoa, että tahdissa ei ole eroa ainakaan siihen suuntaan, että meillä yksittäiset ihmiset istuisivat pöydän ääressä ja pohtisivat pilvilinnoja. Sitä varaa ei ole, että ihmisten pitäisi päivän aikana tehdä vähän enemmän. Pitää tietysti miettiä, pystymmekö virtaviivaistamaan työnkulkuja ja poistamaan kerroksellisuutta. Kyllä sieltä varmasti löytyykin mahdollisuuksia, kun ajattelemme toimintalogiikkamme ja -tapamme ihan uudelta pohjalta. Mutta ei se ole mikään taikasauva, joka ratkaisee kaikki ongelmat.  

Medialiitto jätti kesällä toisen kantelun Ylen tekstimuotoisista sisällöistä. Sen mukaan Yle julkaisee tekstisisältöjä edelleen yhtä paljon kuin ennen parin vuoden takaista lakimuutosta. Yle on kiistänyt tämän. Miksi teksti on edelleen niin isossa roolissa Ylen tarjonnassa? 

Ylen toimintaa valvova hallintoneuvosto ei löytänyt tekstimuotoisuuden noudattamisesta huomautettavaa tarkastuksessaan. Jos mennään muutama askel taaksepäin lakiin, niin tehtävämme on tarjota yhtäläisillä ehdoilla kaikille suomalaisille. Se tarkoittaa, että meidän pitää pystyä tarjoamaan sisältöä sillä tavalla kuin ihmiset sitä kuluttavat. Esimerkiksi nuoret käyttävät aika paljon lyhytvideopalveluita. Olemme juuri rakentaneet tällaisen palvelun, jotta tavoittaisimme tiedoillamme paremmin nuoret. 

Yle haluaa voimakkaasti lisätä yhteistyötä muun uutismedian kanssa. Mitä tämä yhteistyö voisi tarkoittaa? 

Seuraavien vuosien aikana kansallisen median olemassaolon oikeutusta ja taloudellisia edellytyksiä haastetaan. Minusta sen varmistaminen, että meillä on tulevaisuudessakin kansallista, luotettavaa mediaa, on yhteinen asia. Meillä menee tällä hetkellä aika paljon energiaa niistä asioista keskustelemiseen, joista olemme eri mieltä. Voisimmeko löytää yhdessä tehtäviä asioita, jotka ovat tärkeitä kummankin tulevaisuudelle? 

Mitä se konkreettisesti voisi olla? 

Väärää tietoa tyrkytetään yhä enemmän tarkoituksella tai vahingossa. Mediassa ei enää varmasti pärjätä perinteisellä faktantarkistustavalla. Esimerkiksi tekoälyllä olisi kyvykkyyttä luotettavan tiedon tunnistamiseen. Tämä on mielestäni yhteinen asia, jossa jokainen voisi tuoda pöytään jotain, mikä ei ole suoraan bisnekseen liittyvää. 

Eli jonkinlainen suomalaisen median yhteinen faktantarkistusmalli Norjan esimerkin mukaisesti? 

Jotain sellaista, mutta kunnianhimon pitäisi olla korkeammalla, ettei tehdä samaa kuin Ruotsissa ja Norjassa. Voisimme esimerkiksi rakentaa mallin kiinteämmin osaksi toimitusten orgaanista prosessia, tehdä selkeämmän yhteyden tiedon verifioinnin ja hankinnan välillä tai yrittää saada projektiin sitoutetuksi median lisäksi laajemmin yhteiskunnallisia toimijoita. Tarkastettu tieto on laajempi kuin mediakysymys.

Missä vaiheessa asiaa voisi viedä käytäntöön? 

Viime keväänä tästä on jo keskusteltu, mutta silloin asia ei vielä johtanut toimintaan. Olemme kuitenkin päättäneet, että leikkauksistamme huolimatta alamme nyt rakentaa tällaista kyvykkyyttä. Tarkoitus on saada asia kevättalvella liikkeelle. 

Mitä muuta yhteistyötä Ylellä on vireillä kaupallisen median kanssa? 

Meillä on paljon konkreettista yhteistyötä, jossa kuullaan, mitä toiveita tai pelkoja puolin ja toisin on. Meillä on ollut esimerkiksi vaalikone, jonka teknisen alustan kymmenkunta mediaa on ottanut käyttöön. Paikallislehtitasolla olemme mahdollistaneet kaupallisen median toimijoiden tulon henkilöstömme koulutuksiin. Lisäksi olemme jonkin verran puhuneet mahdollisuudesta lisätä ymmärrystä pulahdusvaihdoilla niin, että meiltä menisi työntekijä kiertoon paikallislehteen ja paikallislehdestä tulisi meille. Ja nyt olemme pohtineet alue- ja kuntavaaleihin yhteistä tempausta, jolla äänestysintoa saataisiin kasvatettua. Olemme myös rakentaneet YleGPT:tä, joka hyödyntää tekoälyä sisältöjen tekemisessä. En tiedä, olisiko sitä mahdollista hyödyntää paikallistason uutisten tekemisessä.

Palataan vielä lyhyesti kesän kuohuntaan. Kun kohut ovat nyt laantuneet, mitä ajattelet keskustelusta, jota Ylen monimuotoisuuskoulutuksien ympärillä käytiin? Mitä se kertoi ihmisten suhtautumisesta Yleen? 

Meidän pitää olla tosi tarkkana, että asia, jolla on hyvä tarkoitus, ei käänny ihmisten mielessä itseään vastaan. Haluamme, että journalismimme on moniäänistä. Haluamme, että kainuulainen metsuri näkyy meillä enemmän emmekä olisi niin Helsinki-keskeisiä. Minun tulkintani kesän keskustelusta oli, että rajallisella joukolla ihmisiä oli joko tarkoituksella tai vahingossa halu ymmärtää asia tismalleen eri tavalla kuin mitä me tavoittelemme. On tietysti hyvä kysyä, että jos ihmiset ymmärtävät tavoitteemme eri tavalla kuin olemme tavoitelleet, meidän pitää tulevaisuudessa osata selittää niitä eri tavalla. 

Kesällä oli silmiinpistävää, miten vähän Ylen toimittajat tai muu henkilöstö osallistuivat keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Oliko teillä yhteinen linjaus asiasta? 

Ei. Yleinen tunnelma oli, että porukka oli tosi hämmentynyt eikä oikein päässyt kiinni siihen asiaan. Meillä on yli 3 000 henkeä töissä, ja jos iso osa ihmisistä ei tunnista keskustelusta omaa työyhteisöään, se voi olla syy, ettei keskusteluun haluta osallistua. 

Itsekin aloin miettiä, kun väitettiin, että meillä on neukkarit tapetoitu turvallisen tilan ohjeilla, että olenko sokea, kun en tunnista niitä. Lomani jälkeen kiersin yhdeksän neukkaria läpi ja löysin yhdestä ohjeen, jossa luki, että ”näin keskustelet toista arvostavasti”. Ehkä tämä sitten kertoo siitä koko asiasta jonkin verran. 

Puhutaan lopuksi vielä journalistisista näkemyksistäsi. Näetkö Ylen journalismissa sisällöissä tai tekemisen tavoissa tällä hetkellä vinoumia suuntaan tai toiseen? 

Tasapaino syntyy siitä, että meillä on uutisia, syventävämpiä ja kevyempiä aiheita. Joskus digitaalisessa ympäristössä balanssi horjuu. Esimerkiksi kun Martti Ahtisaari kuoli, kaikki alueellisenkin lähetystoiminnan sisällöt olivat verkossa hyödynnettävissä ja saattoi näyttää siltä, että Yle on haastatellut kaikki Ahtisaaren armeijakaverit. Tätä tasapainoa meidän pitäisi paremmin pystyä hallitsemaan isoissa uutis- ja puheenaiheissa.

Oikaisu 5.12.2024 klo 10.50: Täsmennetty alun kuvausta siitä, miksi Yle on ollut tänä vuonna paljon julkisessa keskustelussa.