Kun väitöskirjatutkija Niina Huuhtanen selasi tulevaa tutkimusaineistoaan ensimmäisen kerran, pari asiaa pisti heti silmään.  

Alue- ja paikallislehdissä toimituksen näkökulmakirjoitukset käsittelivät oudon usein valtakunnan politiikkaa. Toisaalta pääkirjoitukset ja kolumnit olivat neutraaleja ja kontekstoivia.  

– Se herätti huomion, kun oma mielikuvani on, että mielipidekirjoituksissa otetaan kantaa asioihin, Iltalehdessä uutispäällikkönä työskentelevä Huuhtanen sanoo.  

Tästä muotoutui fokus tutkimukseen, jossa Huuhtanen analysoi määrällisesti ja laadullisesti toimitusten politiikkaa käsitteleviä mielipidetekstejä 12 alue- ja paikallislehdessä. Kustakin lehdestä valittiin vuodelta 2013 ja 2023 seitsemän printtinumeroa. 

Analyysi vahvisti havaintoja. 

Politiikkaa käsitteleviä mielipidetekstejä oli vuoden 2023 aineistossa yli puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Paikallisten politiikkaa käsittelevien mielipidejuttujen määrä taas oli romahtanut noin 90 prosenttia. Kehitys näkyi etenkin maakuntalehdissä. Samalla aihevalikoima oli kaventunut. 

Paikallisuuden näivettyminen kaventaa Huuhtasen mukaan politiikan julkisuutta väistämättä. 

– Onhan se yllättävää, kun voisi ajatella, että paikallisuus on näissä lehdissä valtti. Aluelehdissä kirjoitetaankin Petteri Orpon politiikasta eikä siitä, mitä vaikka Lahdessa tapahtuu, Huuhtanen sanoo. 

Analyysin mukaan päättäjiin kohdistuva kritiikki kantaaottavissa teksteissä oli vähentynyt reippaasti, etenkin kuntapäättäjien kritisointi, eikä päätöksenteon ristiriitoja käsitelty tuoreemmassa aineistossa käytännössä lainkaan. Huuhtanen luonnehtii kirjoitusten sävyä läpi aineiston sovittelevaksi, neutraaliksi ja kohteliaaksi. Liiankin? 

– Mielipidekirjoitukset ovat paikka, jossa media voi syventää aiheita, kun uutisoinnissa on vaatimus pysyä neutraalina. Niissä on mahdollisuus olla eri mieltä päättäjien kanssa ja kritisoida heidän toimintaansa. Vähän vajaaksi demokratia silloin jää, jos media ei uskalla ottaa kantaa, Huuhtanen sanoo. 

Politiikkaa käsittelevät mielipidetekstit eivät toki ole ainoa alue- ja paikallislehtien vähentynyt juttulaji. Jutut ylipäätään vaikuttavat vähentyneen.  

Niin ainakin niissä 12:n alue- ja paikallislehden printtinumeroissa, joita on tutkittu osana Jyväskylän yliopiston Tyhjenevätkö lehdet? -tutkimushanketta, johon Huuhtasenkin työ kuuluu. Juttujen määrä väheni yli 40 prosenttia valtaosassa tutkituista nimikkeistä vuosien 2013 ja 2023 välillä.  

Myös paikallisten ja politiikkaa koskevien juttujen määrä väheni absoluuttisissa luvuissa, vaikka niiden osuus jäljelle jääneestä sisällöstä kasvoi. Syiksi juttumäärien vähenemiseen tutkijat arvioivat kutistuneet toimitukset ja osin sen, että suunta on ollut pienistä jutuista kohti harvempia pitkiä. Sen sijaan muutokset lehtien omistuksessa tutkimusjaksolla eivät näytä vaikuttavan juttujen vähenemiseen, vaan trendi on sama kautta linjan. 

Analyysi koski vain printtiä. Hankkeessa tehtyjen haastatteluiden perusteella tutkijat kuitenkin arvioivat, että printti kuvastaa hyvin toimitusten omaa juttutuotantoa alue- ja paikallislehdissä. Suomen Lehdistön haastattelujen perusteella näin ei tosin aina ole, vaan verkon jääminen ulos tutkimuksesta voi paikoin vääristää analyysia.  

Printtilehden keskimääräisen juttumäärän muutos eri nimikkeissä vuosien 2013 ja 2023 välillä

Analyysi kattaa 7 printtinumeroa kummaltakin vuodelta

Toimitusten mielipidetekstien määrä näyttää vähenneen vielä enemmän kuin juttujen yleensä. 

Niina Huuhtasella on toistaiseksi vasta valistuneita arvauksia, mistä paikallisuuden heikkeneminen ja päättäjien kritisoinnin väheneminen mielipideteksteissä johtuu tai miksi kannanottojen määrä on vähentynyt.  

Yksi asia on kuitenkin selvää: analytiikan ohjaava vaikutus on merkittävä. 

– Voiko olla niin, että mielipidekirjoituksia ei yksinkertaisesti lueta verkossa, minkä takia niiden määrä vähenee printtilehdessä, Huuhtanen sanoo. 

Tutkimushankkeessa tehdyistä haastatteluissa analytiikan nähtiin kuitenkin vetävän kahteen suuntaan: Osan mukaan paikallispolitiikkaa seurataan vähemmän intensiivisesti kuin aiemmin, sillä se ei vedä. Toisten mukaan polarisaation vuoksi kiinnostus paikallispolitiikkaan on huipussaan.  

Huuhtanen pohtii myös, että toimittajien väheneminen on voinut vaikuttaa asiantuntemukseen, jota kriittinen paikallispolitiikan analyysi vaatisi. 

Mielipidekirjoitukset ja voimakas kannanotto ovat voineet vähentyä myös siksi, että niistä voi joutua ryöpytetyksi sosiaalisessa mediassa. 

– Jos miettii vaikka Ida Erämaan keissiä, se antaa aika vahvan signaalin, kannattaako tällaisista aiheista kirjoittaa, Huuhtanen sanoo.  

Entä oliko toimitusten näkökulmateksteissä mitään hyvää? 

– Totta kai, eihän kaikki ole huonosti. On siellä myös esitetty hyvää kritiikkiä, Huuhtanen sanoo.  

Positiiviseksi kehitykseksi Huuhtanen katsoo, että tuoreemmassa aineistossa esimerkiksi väitteiden määrä oli lisääntynyt. Toisin sanoen mielipideteksteissä kuten pääkirjoituksissa ei vain kuvata tapahtumien kulkua vaan esitetään väite. Eniten esiintyi ”menettelyväitteitä”, jotka viittaavat päättäjien ohjeistamiseen. 

Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi pohtii, voisiko perinteisen median näkökulmateksteissä näkyä halua erottautua sosiaalisen median keskustelukulttuurin repivyydestä ja henkilökohtaisuudesta. 

– Provosointi ja repivyys on ihan paikallaan ja sitä pitää olla, mutta toisaalta kyllä media pystyy myös rakentavasti osallistumaan keskusteluun ja viemään ehdotuksia eteenpäin.  

Lähdeniemenkin mukaan mielipiteelliset tekstit ovat vähentyneet Satakunnan Kansassa selvästi reilun kymmenen vuoden takaisesta, sillä ne eivät kiinnosta yleisöä.  

Vuonna 2020 Satakunnan Kansa jopa kokeili pääkirjoituksista luopumista kokonaan vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Lehti päätyi ratkaisuun, jossa pääkirjoitusta ei julkaista joka päivä vaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Lähdeniemen mukaan ilman niitä toimituksen ääni kuului liian vähän. 

Sitä hän ei kuitenkaan allekirjoita, että ainakaan Satakunnan Kansa olisi pienentänyt rooliaan demokraattisena toimijana tai käyttäisi aiempaa vähemmän valtaa. SK on esimerkiksi kannellut hallinto-oikeuteen Porin ja Rauman päätöksenteosta ja oikeuskanslerille tietopyyntöihin vastaamisesta. 

– Olemme olleet ärhäkkäitä sanavapauden ja tietojen julkisuuden puolestapuhujia alueella. Tuolla päättävissä portaissa se ei ole näyttänyt yhtään sovittelevalta, Lähdeniemi sanoo. 

 – Ensisijaisesti me toki yritämme palvella maksavia lukijoita emmekä sinänsä käyttää valtaa.  

Lähdeniemi uskoo, että juttumäärät ovat vähentyneet toimitusten pienenemisen vuoksi mutta myös tarkoituksellisesti. Tähän on kannustanut myös ansaintalogiikan muutos: maksimaalisen verkkoyleisön sijaan herätellään tilaushaluja syvällisellä sisällöllä juttujen palastelun sijaan.  

– Haluamme tehdä laatujournalismia emmekä roiskia määrällä. Tämä tulee ihan suoraan yleisökysynnästä, hän sanoo.  

Samasta syystä Satakunnan Kansan toimitus keskittyy vain paikalliseen sisältöön: se tuo 80 prosenttia käynneistä ja 90 prosenttia uusista tilauksista. Lähdeniemi menee yleisöajattelussaan niin pitkälle, ettei pidä politiikasta kirjoittamista itseisarvona tai pakkona.  

– Paikallinen politiikka on osa sisältökattausta. Se kiinnostaa silloin, kun on isoja päätöksiä, kuten energiayhtiöiden myynti, tai kun on poliittisia riitoja tai valtakamppailua. Kun on uutisia tarjolla, ne totta kai tehdään. 

Myös Kainuun Sanomien päätoimittaja Päivi Bisi arvioi, että analytiikka vaikuttaa mielipidetekstien vähenemiseen. Bisin kokemuksen mukaan kolumneissa henkilökohtaiset aiheet kiinnostavat enemmän kuin politiikka. 

Lisäksi hän pitää uskottavana, että keskusteluilmapiiri vaikuttaa haluun ottaa terävästi kantaa ainakin kokemattomammilla toimittajilla.  

– Palautetta tulee puhelimellakin paljon ärhäkämmin kuin ennen. Myös paikallispolitiikassa näkyy vahvasti ajattelu, että jostain aiheesta ei saisi kirjoittaa.  

Vielä vuonna 2023 Kainuun Sanomat kuului monen maakuntalehden yhteistoimitukseen Lännen Mediaan, joka oli alkanut tuottaa analyysijuttuja valtakunnan politiikasta. Tämä voi selittää mielipideaineiston lisääntynyttä valtakunnallisuutta Kainuun Sanomissa. 

Bisin mukaan vuonna 2023 printtiä tehtiin paperinhinnan vuoksi supistetusti ja paikalliselle sisällölle oli vain vähän tilaa kotimaan- ja ulkomaanosastojen rinnalla. Pieni toimitus teki paljon paikallista sisältöä vain verkkoon. Bisikin kuitenkin allekirjoittaa sen, että jutut ovat vähentyneet. 

– Tietenkin paikallispolitiikan seuranta on vähentynyt, kun toimittajien määrä on vähentynyt, Bisi sanoo. 

Hänen mukaansa jäljelle jäävää työvoimaa käytetään pikemmin paikallisen politiikan uutisointiin kuin vaikkapa artikkelitoimitukseen. Kainuun Sanomien paikallispolitiikan seurantaan keskittyvä toimittaja kirjoittaa Bisin mukaan “tiukasti ja asiantuntevasti”, mutta kolumnivuoroja ei ole kovin usein.  

Pääkirjoituksissa Bisin mukaan tulisi nostaa esiin epäkohtia, mutta hänen mukaansa on perusteltuakin ottaa kantaa myös siihen, miten valtakunnan politiikka vaikuttaa omaan alueeseen. Kun Kainuun Sanomat viime vuonna muutosneuvottelujen jälkeen luopui STT:stä ja Lännen Mediasta ja muuttui aiempaa merkittävästi paikallisemmaksi, Bisin mukaan on entistä tärkeämpää, että pääkirjoituksissa seurataan myös valtakuntaa.  

– Journalistien pitää miettiä, millä tavalla paikallispolitiikka pitää tuoda esille, jotta nuorempi sukupolvi kiinnostuu siitä, Bisi sanoo. 

• FAKTA: Näin tutkimus tehtiin 
• Jyväskylän yliopiston journalistiikkaan väitöskirjaa tekevä Niina Huuhtanen analysoi artikkelissaan toimitusten politiikkaa koskevia mielipidekirjoituksia, kuten pääkirjoituksia, kolumneja ja muita näkökulmatekstejä. Myös toimituksen valitsemat vieraskynätekstit laskettiin mukaan analyysiin, mutta yleisönosasto jäi ulos.  
• Aineisto kattoi 117 politiikkaa koskevaa näkökulmatekstiä 12 alue- ja paikallislehdestä. Aineisto on kerätty 168 printtinumerosta: kultakin medialta on otettu mukaan 7 printtilehden numeroa sekä vuodelta 2013 että 2023. Aineisto on kerätty osana laajempaa Jyväskylän yliopiston Tyhjenevätkö lehdet? -tutkimushanketta.
• Kahdeksan tutkitun lehden omistaja vaihtui kymmenen vuoden tutkimusjaksolla ja neljällä omistus säilyi ennallaan.