Ilmastonmuutos näkyy jo.
Pudasjärvellä ilmestyvän Iijokiseudun Risto Pikkupeura listaa, miten se muun muassa tuo rakennuksille uusia vaatimuksia sekä lyhentää lumi- ja jääpeitteistä aikaa, mikä taas vaikuttaa niin matkailuun, eliöstöön kuin vesistöihinkin. Jo nyt jokien jääaika on noin kuukauden lyhyempi kuin joitakin vuosia sitten.
– Meidän on seurattava ilmiötä sekä pyrittävä syventämään aiheen käsittelyä ja tuomaan esille vaikutuksia, jotka ovat joiltakin osin huomaamattoman hitaita, vs. päätoimittaja Pikkupeura kommentoi.
Samaa sanoo Heidi Ekdahl. Hänen päätoimittamansa Kymen Sanomat ilmestyy viidessä kunnassa, joista neljä sijaitsee Suomenlahden rannikolla.
– Merellinen arki, meren tila ja ilmastonmuutos ovat osa lukijoidemme arkea jo sitä kautta.
– Ilmastonmuutos ei ole erikseen esiin nostettu teema lehdessämme vaan ennemmin usein läsnä kaikessa uutistyössä teollisuuden investointiuutisista aina uutisiin Kotkan puistojen hoitamisesta tai koulujen ruokalistojen muutoksista, Ekdahl kuvailee.
Suomen Lehdistö kysyi sanoma- ja kaupunkilehtien päätoimittajilta, miten he aikovat käsitellä ilmastonmuutosta ja miten he näkevät lehtensä roolin ilmastojournalismissa. Kyselyyn vastasi 27 päätoimittajaa ja päällikkötoimittajaa.
Tuloksista paistaa, että paikallisjournalismi hakee paikkaansa aiheen käsittelyssä.
Kourallinen paikallismedian päätoimittajista katsoo, ettei ilmastonmuutos ole omalle lehdelle kovin olennainen aihe. Yhtä moni taas kokee, että aihe on erittäin olennainen. Valtaosa pitää ilmastoteemaa melko olennaisena.
Päivälehtien johdossa taas aihe nähdään erittäin tärkeäksi.
– Ilmastonmuutos on globaali asia, joten aihetta on vaikea istuttaa paikallislehteen, Ylä-Karjalan päätoimittaja Anu Saarelainen kommentoi.
Hänkin toteaa, että aihetta tullaan varmasti käsittelemään yhä enemmän.
– Paikallisesti aihe ei nouse keskusteluihin kovinkaan usein muuten kuin joissakin harvoissa valtuustokeskusteluissa, Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Ville Mäkinen kuvailee ongelmaa.
Osa vastaajista näkee, että ilmastonmuutoksen käsittely paikallismediassa on olennaista ilmestymisalueen elinvoiman kannalta.
– On alueelle tärkeää, että maa- ja metsätalouden merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa ymmärretään tavalla, joka mahdollistaa niiden harjoittamisen myös tulevaisuudessa, Auranmaan Viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoittaa.
”Kyllä me uutisoimme vastapainoksi paljon enemmän sellaisista aiheista, jotka ovat vahvassa ristiriidassa ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen kanssa.”
Helsingin yliopiston viestinnän professori Risto Kuneliuksen mukaan se, koetaanko ilmastonmuutos tärkeäksi ja ajankohtaiseksi, voi riippua paikallisesti pinnalla olevista kysymyksistä.
– Paikkakunnalla, jolla nousee kovaa vauhtia tuulivoimalatornia, kysymys on läsnä konkreettisissa asioissa, kaavoituksessa ja vastaavissa. Silloin siitä on luontevaa ja tärkeää kirjoittaa. Voi olla paikkoja, joissa konkreettisia näkyviä seurauksia ei vielä ole tai niitä on vasta tulossa. Silloin voi ajatella, ettei ilmastonmuutos tunnu niin polttavalta kysymykseltä.
Ilmastojournalismia pitkään tutkinut Kunelius ajattelee, että paikallisen journalismin tehtävä voisi parhaimmillaan olla luoda yhteistä tietopohjaa, juonellistaa muutosta ja rakentaa tiloja keskustelulle, jossa voidaan kurottaa mielipide-erojen yli.
– Paikallisessa julkisuudessa ihmisten täytyy jollain tavalla pystyä elämään yhdessä. Sellainen mielipiteiden polarisoituminen, joka näkyy valtakunnan keskustelussa, ei käy maailman kuvantamisen reseptiksi paikallisella tasolla.
Monessa lehdessä tunnistetaan, että aihetta on käsitelty sen painoarvoon nähden liian vähän ja siksi käsittelyä aiotaan lisätä. Näin on etenkin paikallislehdissä.
– Olemme vasta kuluvan vuoden aikana alkaneet ottaa ilmastonmuutosta systemaattisesti huomioon jutuissamme, ja tarkoitus on lisätä siitä uutisointia jatkossa, Sulkava-lehden päätoimittaja Tea Ikonen vastaa kyselyssä.
Sulkava-lehti tekeekin paraikaa ilmastostrategiaa. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat lisänneet journalismia ympäristöaiheista. Kaleva taas lanseeraa kokonaan uuden digitaalisen luontomedian.
Kalevan vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen muistuttaa, että Pohjois-Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tiedeyhteisön arvion mukaan jopa voimakkaampia kuin etelässä. Myös alueen ihmisten luontosuhde on vahva.
– Lisäksi tavoittelemme entistä vahvemmin nuorten aikuisten ja varhaisessa keski-iässä olevien kohderyhmää, jolle aihepiiri on usein tärkeä ja läheinen, Keskinen kirjoittaa.
Moni vastaaja perustelee journalismin lisäämistä sillä, että ilmastonmuutos väistämättä vaikuttaa lukijoiden arkeen ja esimerkiksi paikallisiin yrityksiin.
– Ilmastonmuutos lyö läpi kaiken, kaikissa uutisaiheissa ja yhteiskunnan kehityksessä. Tilaajamme ovat kiinnostuneita asiasta, Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi tiivistää.
Etenkin paikallislehdissä mietitään kuumeisesti, millainen lähestymistapa kriisiin ylipäänsä pitäisi valita ja millaisista ilmastojutuista lukijat saataisiin kiinnostumaan. Erityisesti luontojuttujen lisääminen ja luontosuhteen vahvistaminen saivat kyselyssä paljon mainintoja.
Myös paikallisia ilmastotekoja ja -päätöksiä tullaan kyselyn perusteella seuraamaan entistä tarkemmin.
– Alueen kunnilla ja esimerkiksi matkailukeskuksilla on melko vahvaa pyrkimystä ekologisuuteen, päästöjen vähentämiseen ja jopa hiilineutraaliuteen, mutta meidän tehtävämme on tarkistaa, etteivät ne ole vain kauniita puheita, sanoo Koti-Lapin päätoimittaja Esa Keskinen.
Ilmastojournalismin lisääminen vaikuttaa kyselyn vastausten perusteella olevan nimenomaan journalistinen, ei niinkään taloudellinen päätös. Aiheen käsittelyä ei pidetä silti yksiselitteisen kannattamattomana.
– Jos ilmastojournalismimme on uniikkia ja se kiinnostaa tilaajiamme, se on myös kannattavaa, Satakunnan Kansan Lähdeniemi kertoo.
– Ei yhden journalismin lohkon taloudellista kannattavuutta voi tai pidä määritellä. Se on osa uutisjournalismia, joka pitää sisällään hyvin monia asioita, Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola vastaa.
”Ei yhden journalismin lohkon taloudellista kannattavuutta voi tai pidä määritellä. Se on osa uutisjournalismia, joka pitää sisällään hyvin monia asioita.”
Kuinka hyvin suomalainen media on onnistunut ilmastonmuutoksen käsittelyssä? Kyselyyn vastanneiden päätoimittajien mielestä melko hyvin. Sekä kiitettävää että kritisoitavaa löytyi.
Moni vastaaja katsoi, että ilmastojournalismi kuten suomalainen journalismi yleensäkin on laadukasta ja faktoihin pohjautuvaa ja aihetta on seurattu pitkäjänteisesti.
Parannettavaakin on.
– Ilmastojournalismista voidaan aidosti puhua vain viime vuosien osalta. Sitä ennen se on ollut ainakin päivälehdissä hyvin satunnaista ja pohjannut lähinnä yksittäisten toimittajien omiin mielenkiinnon kohteisiin, Kalevan Keskinen kirjoittaa.
– Kyllä me uutisoimme vastapainoksi paljon enemmän sellaisista aiheista, jotka ovat vahvassa ristiriidassa ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen kanssa, toteaa taas Kymen Sanomien Ekdahl.
Selkeitä puutoksia vastaajat näkevät siinä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia paikallisella ja arjen tasolla ei ole käsitelty kylliksi. Sen koettiin etäännyttävän lukijoita.
Esimerkiksi Iijokiseudun Pikkupeuran mielestä journalismi on keskittynyt tutkimustietoon ja asiantuntijuuteen.
– Ilmiötä pyritään tarkastelemaan ulkopuolelta.
Muutamat kyselyn vastaajat kritisoivat etenkin valtakunnallisia medioita ”raflaavuudesta”, ”lietsomisesta” ja agendan ajamisesta.
– On riski, ettei tiedostava lukija kohta usko mitään, jos hän huomaa, että uutisointi on värittynyttä. Kuten nyt vaikka metsien hoitoon liittyvissä näkökulmissa, Karjalaisen sisältöpäällikkö Kristiina Viitanen sanoo.
– Huomio on liiaksi paniikkia lietsovissa jutuissa ja tempauksissa. Pitäisi olla enemmän analysoivaa ja ongelmaa purkavaa journalismia, kommentoi Auranmaan Viikkolehden Virtanen.
Liian kielteisenä uutisoinnin on nähnyt myös Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi.
– Iso kuva on joskus jäänyt hahmottumatta. Ilmastojournalismi on paikoitellen ollut pelottelevaa, uhkakuvia maalailevaa ja keskittynyt liikaa yksilön asioihin. Ratkaisut, ilmastonmuutoksen tarjoamat mahdollisuudet ja positiivinen viesti siitä, että me onnistumme tässä hankkeessa, ovat jääneet uhkien varjoon.
”Jälkiviisaasti katsoen voi ajatella, että painava julkinen keskustelu rakenteellisen siirtymän, päästöjen vähentämisen ja sopeutumisen haasteista olisi voinut käynnistyä hiukan aikaisemmin.”
Risto Kunelius suhtautuu kriittisesti ajatukseen journalismin tehtävästä toivon herättäjänä.
– Jos muutamassa kymmenessä vuodessa pitäisi löytää hiilineutraaliuteen globaali tasapaino, eli löytää valtavia muutoksia ihmisten liikkumiseen ja energiainfrastruktuuriin ja moniin elämäntapoihin, aikaa on todella vähän, hän pohtii.
Suuren muutoksen keskellä Kuneliuksen mielestä journalismilta vaaditaan konkretiaa ja parhaan tieteellisen tiedon suhteuttamista tehtäviin päätöksiin. Lisäksi täytyy osallistua arvokeskusteluun siitä, mitä valintoja tehdään ja mikä on yksittäisen paikkakunnan vastuu kansallisen ilmastostrategian toteutumisessa.
Kuneliuksen mukaan suomalainen journalismi on ollut hyvin samankaltaista kuin muissa vastaavissa maissa, esimerkiksi toisissa Pohjoismaissa. Hän antaisi suomalaiselle ilmastojournalismille ”kohtuullisen” arvosanan.
Kiitosta suomalainen ilmastojournalismi saa Kuneliukselta asiallisesta yleistasosta, siitä etteivät ”poskettomat jutut” journalismissa juurikaan leviä.
– Jälkiviisaasti katsoen voi ajatella, että painava julkinen keskustelu rakenteellisen siirtymän, päästöjen vähentämisen ja sopeutumisen haasteista olisi voinut käynnistyä hiukan aikaisemmin Suomen kaltaisessa maassa.
Ilmastonmuutosta käsiteltiin journalismissa ennen vuoden 2008 talouskriisiä suhteellisen paljon. Sen jälkeen lähes kymmenen vuoden ajan oli hiljaisempaa. Pari viime vuotta taas ovat Kuneliuksen mukaan olleet erittäin aktiivisen, moniulotteisen ja moniäänisen ilmastojournalismin aikaa.
Kysymys ei ole kuitenkaan vain journalismin onnistumisesta. Vasta Pariisin ilmastosopimuksen voimaantulon jälkeen 2016 ilmastonmuutoksesta on tullut iso poliittinen kysymys, kun on ryhdytty tekemään sopeutumisen ja päästötavoitteiden linjauksia.
– Tästä on vaikea syyllistää yksinomaan journalismia ja journalisteja. Journalismi on aika paljon riippuvainen siitä, mitä muun yhteiskunnan tietotuotanto ja ajankohtainen poliittinen keskustelu on, Kunelius sanoo.
Paraikaa Kunelius rakentaa tutkimushanketta paikallisen ilmastojournalismin tueksi. Hänen mukaansa ilmastojournalismin tutkimusta tehdään nyt selvästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja se on monipuolisempaa.
– En osaa sanoa, olisiko enemmän tutkimusta auttanut parempaan journalismiin jo aiemmin. Ei se ainakaan haitannut olisi.
Tutkimuksen avulla tai ilman, ilmastojournalismi tulee muuttumaan ja on jo muuttunutkin.
– Ennen aiheelle naureskeltiin. Nyt kuluttajien kuluttamiskäytös on muodostumassa muutosvoimaksi, joka mullistaa ja jota ei voi pysäyttää, Ylä-Satakunnan toimitusjohtaja-päätoimittaja Jukka Huikko kirjoittaa.
