On marraskuinen lauantai. Mediamaisema on muutosneuvotteluista harmaa ja median on kerrottu olevan rikki. 

Kauppakeskus Triplassa Helsingin Pasilassa ihmiset kuitenkin jonottavat Helsingin Sanomien ajankohtaisia uutisaiheita käsittelevän Uutisraportti-podcastin pikkujouluihin. Tänä vuonna juhlatila on isompi kuin vuosi sitten. Silti kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Ilmoittautuneita on 750, jonotuslistalle jäi 500. Tulijoita on ainakin Oulusta, Jyväskylästä ja Tampereelta asti. 

Miksi nämä ihmiset ovat täällä? 

Tuulia Saksala, 26, jonottaa veljensä Aaro Virran, 29, kanssa. Kumpaakin kiinnostaa politiikka, mutta vain Saksala kuuntelee Uutisraporttia. 

– Uutisraportti on kevyt. Politiikkaradio ja muut Ylen tuotannot ovat välillä niin asiapitoisia ja raskaita, ettei jaksa työpäivän jälkeen kuunnella, Saksala perustelee. 

Saksalan mukaan kepeyttä asia-aiheisiin tuo esimerkiksi Uutisraportin vetäjän Tuomas Peltomäen ote. Saksala lukee isänsä tunnuksilla Hesaria muutenkin, mutta myöntää, että suhde podcastiin voi olla erilainen. 

– Syntyy ainakin illuusio syvällisemmästä suhteesta, kun kuuntelee toisen puhetta ja se on vapaamuotoista ja kevyttä, Saksala sanoo. 

Olli Taskilahti, 39, ja Kerttu Huttunen, 39, ovat kuunnelleet Uutisraporttia lähes alusta asti eli arviolta kahdeksan vuotta. Pikkujouluissa he ovat toista kertaa. Huttunen sanoo olevansa viihdeuutisten suurkuluttaja. Hänelle Uutisraportti edustaa ”diipimpää sisältöä”. Taskilahti taas sanoo näpräävänsä liikaakin kännykästä suurimpia uutismedioita. 

– Uutisraportti on tosi inklusiivinen, suhtaudutaan aika avarakatseisesti erilaisiin poliittisiin näkökulmiin, Taskilahti luonnehtii. 

Molemmat pitävät Tuomas Peltomäen huumorista. Viime vuoden pikkujouluissa kaksikko otti selfien Peltomäen kanssa. Huttunen sanoo esittelevänsä sitä toisinaan kavereilleen. 

– Ne on aina silleen, että kuka tää on. 

Viimeistään sisällä juhlatilassa käy ilmi, että Uutisraportin pikkujouluissa nuoren määritelmäksi ei käy alle 45-vuotias niin kuin uutismediassa usein. Podcastin kuuntelijoiden keski-ikä on noin 30, ja siltä se tosiaan vaikuttaa. 

Yksi podcastin vakikasvoista, politiikan toimittaja Marko Junkkari on juuri vapautunut yhteiskuvasta kuulijan kanssa. Junkkari on saanut tottua huomioon. 

– Olen ollut Hesarissa toimittajana 25 vuotta. Eihän mua kukaan sen takia tunnista, mutta podin takia välillä pysäytellään kadulla ja nuorempi porukka tulee puhumaan. Haluaa ottaa selfieitä. 

Junkkari analysoi, että kuulijat suhtautuvat podcastin vetäjiin kuin kavereihinsa. Vetäjillä on roolit: Tuomas Peltomäki on hullu, featuretoimittaja Anna-Sofia Berner ja tutkivan ryhmän esihenkilö Salla Vuorikoski edustavat lempeyttä ja viisautta, Junkkari itse on ”se setä”. 

Myös Anna-Sofia Berner kertoo huomanneensa jonkin muuttuneen sillä välin, kun hän oli kirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa ja tauolla podcastista muutama vuosi sitten. Nyt ihmiset tunnistavat hänet vaikka Tori-ostoksia hakiessa. 

Uutisraportti on tosiaan kasvanut. 

Se aloitti satiiriohjelmana ensin HS.fi:ssä ja myöhemmin Nelosella. Ajankohtaispodcastiksi se muuttui vuonna 2016. 

Kuulijoita viikoittaisella jaksolla on eri kanavissa 40 000 tai Metan algoritmeistä riippuen enemmänkin. Yleisöä kartutti varsinkin korona-aika ja Ukrainan sodan alkaminen. Jaksot ovat vapaasti kuunneltavissa, siis eräänlainen nuorempien yleisöjen sisäänheittotuote Hesariin.

Tekijöiden mukaan Uutisraportti on Peltomäen lapsi, mutta Peltomäen mukaan kaikki vakiokasvot ovat yhtä lailla ”hosteja” – isäntä-nimitys on junttimaisena kielletty. 

Tuomas Peltomäki välkähtelee ympäri salia kuin moderni Lucia-neito. Tilassa on liian hämärää yhteiskuville, joita moni haluaa. Niinpä Peltomäki kulkee mukanaan pöydältä napattu valaisin, joka nousee säännöllisesti päiden yläpuolelle kuvan ottamisen merkiksi. 

Peltomäkeä on vaikea saada pysähtymään haastatteluun, mutta t-paitojen myyntikojun takaa hän ei niin vain lähde karkuun. Kauppaa tehdään viimeisestä Uutisraportti-paidasta, 50 kappaleen erä osoittautui pieneksi. 

Peltomäki sanoo, että yleisösuhde on podcastissa totaalisen erilainen kuin muussa journalismissa. Pyydettäessä hän analysoi Uutisraportin merkitystä itselleen. 

– Se on sellaista journalismia, jota haluaisin itse kuunnella. Tää on niinku fanihommaa. Teen asiaa, josta itse tykkään ja toivon, että muut saisivat sitä samaa. 

Ajatus jää kesken, sillä joku haluaa lahjoittaa Peltomäelle itse askarrellun foliohatun sekä suklaaherkkuja podcastin vakioporukalle. Lahjominen ei ole aivan spontaania: yleisöä on edellisessä jaksossa pyydetty tuomaan jotain pientä 10-vuotiaalle Uutisraportille. 

Lavalla alkaa näyte Uutisraportti-tyyppisestä viihteestä. Kokoomuksen entisenä puoluesihteerinä tunnettu  Taru Tujunen ja demarivaikuttaja Esa Suominen pohtivat kunta- ja aluevaalien asetelmia. Kaksikko ennakoi sote-ammattilaisten jytkyä. 

Myöhemmin jokavuotisen ”valtiovallan tervehdyksen” tilaisuuteen tuo kansanedustaja Krista Kiuru, jota säestää pianolla filosofi Lauri Järvilehto. Kyseessä on jonkinlainen yleisön villitsevä itse- ja hallituskriittinen stand up -show. 

– Kiva nähdä teitä näin runsaslukuisina paikalla, mutta minkäs minä sille voin – nimi vetää, Kiuru aloittaa. 

Herää kysymys, mistä syntyy Uutisraportin koettu kepeys, kun aiheet ovat aluevaaleja ja sotaa.

Salla Vuorikoski ja Anna-Sofia Berner yrittävät selittää. He puhuvat sivupoluista, vitsailusta, muun muassa. Tutkivan journalismin parissa työskentelevälle Vuorikoskelle itselleen podcastin nauhoittaminen on hengähdystauko ja viikon hauska hetki, vaikka jonkin verran valmistautumista vaaditaan. 

– Jännite syntyy siitä, että Tuomas saattaa milloin vain sanoa jotain outoa ja usein myös sellaista, että meillä menee vilpittömästi pasmat sekaisin. Meidän muiden rooli on maadoittaa. Välillä sanon Tuomakselle tiukasti, Vuorikoski sanoo. 

Entä fanittaminen, mitä media-ammattilaisen siitä pitäisi päätellä? 

– Ainakin se, että jos yritetään tavoitella nuorempia yleisöjä, niin se ei tosiaan tarkoita, etteikö voisi puhua vaikka ay-liikkeen tilasta, Berner sanoo. 

Ilta lähestyy h-hetkeä, Uutisraportti-podcastin liveäänitystä. On aika saada pääfilosofi Tuomas Peltomäki hetkeksi jakamaan ajatuksiaan. En ole varma, mikä on kysymys, mutta vastaus on tämä: 

– Podcastissa on se juttu, että ihmisyyttä ei voi poistaa siitä. Podcast on vastavoima polarisaatiolle. Et voi ymmärtää väärin tyyppiä, jota kuuntelet tunnin. Kuulet äänensävystä, jos hän liioittelee tai vitsailee. 

Uutisraportissa ihmisten pitää kuulostaa itseltään, Peltomäki linjaa. Podcastia ei hänen mielestään saa käsikirjoittaa, muuten toimittaja vain odottaa, koska pääsee sanomaan hyvin muotoillun pointtinsa eikä kuuntele muita.  

Kiroilla saa, se on jopa tarpeen. 

– Kun pistetään recciä päälle, toimittajalle luonnollinen impulssi on, että hanko menee perseeseen ja tuntee niskassaan Helsingin Sanomien 135-vuotisen historian. Kun Marko alkaa kuulostaa Hesarin pääkirjoitussivulta, sanon ”vittu saatana” koska se ei kuulosta Hesarin pääkirjoitussivulta. 

Ja kyllä, Peltomäki kertoo tekevänsä joitakin asioita show’n vuoksi. Hän sanoo ääneen epäsovinnaisuuksia, jotka yleensä jätetään mediassa sanomatta. 

– Ne ovat usein juuri niitä asioita, joita kuulija miettii, Peltomäki sanoo. 

Tämän päivän podcastissa käsitellään muun muassa uutisoituja väitteitä, joiden mukaan sisäministeriö suosisi Mari Rantasen (ps) johdolla kiintiöpakolaisia kristityistä maista muslimimaista tulevien sijaan.

– Aion sanoa, että olisiko se hyvä idea, että tänne tulisi enemmän kristittyjä, kun tämä on kristitty maa. Eivätkö he paremmin sulautuisi tähän kulttuuriin? En itse asiassa ole ollenkaan tuota mieltä, mutta sanomalla tuon ääneen, saan todennäköisesti Markolta, Sallalta ja Sohvilta tosi hyvää kelaa. 

Oikaisu 29.11. klo 13:00: Korjattu Akusti Kalliokosken nimi oikein.