Suomen Lehdistö ruokkii Lehdistölounas-juttusarjassa niitä, joilla on sanottavaa alan puheenaiheista. Tällä kertaa aiheena on Uuden Jutun aloitus. 

Iltalehden politiikan toimittaja Jari Hanska paljastaa, miksi oikeastaan olemme missä olemme.  

Syy on lounasbuffaan kuuluva limonadiautomaatti. Se vetää Iltalehden politiikantoimittajan lounastamaan kiinalaiseen Jufuun, joka toki myös sijaitsee kätevästi Alma-talon vieressä.  

Sushibuffasta annostaan keräilee myös toimittajataustainen konsulttiyrittäjä Elina Yrjölä, joka toimi muun muassa pitkään Talentumin bisnesaikakauslehtien liiketoimintajohtajana.  

Tarkoitus ei kuitenkaan ole puhua ruuasta, vaikka lounaalla ollaan. Olen kutsunut Hanskan ja Yrjölän keskustelemaan Uudesta Jutusta. Lounashetkellä tanskalaisomisteinen tulokas on ehtinyt julkaista reilut kaksi viikkoa, mutta toimittajien huulilla uusi journalistinen media on pyörinyt toki paljon pidempään.  

Pöytään istuessamme hyökkään asiaan. Nopeasti käy ilmi, että olen tökännyt lusikallani kahta hyvin kriittistä yleisön jäsentä. 

Kysyttäessä Yrjölä ei muista, monesko Uuden Jutun maksava asiakas eli jäsen hän on, kuitenkin “reilusti alle kymmenestuhannes”.  

Elina Yrjölä: Se heidän lupauksensa oli tosi iso ja tosi tervetullut. Ajattelin, että totta kai heitän satasen sinne. On ihanaa, että joku uusi liiketoimintaidea kietoutuu nimenomaan journalismin ympärille.  

Uusi Juttu on luvannut ainakin lisätä ymmärrystä olennaisesta, katsoa isoa kuvaa ja torjua rikkinäisen journalismin synnit: kohut, lillukanvarret, informaatiotulvan, sirpalemaisen uutisoinnin ja liikaa lupaavat otsikot. 

Yrjölä: Olen henkilökohtaisesti ollut hyvin pettynyt. Tämä on ikävä sanoa heti tähän kärkeen. Odotus ennakkomarkkinoinnin perusteella oli, ettei mun välttämättä tarvitse lukea muuta uutismediaa. Että sieltä tulee keskeisimmät uutisaiheet järkevästi kontekstoituina. Olen miettinyt, olivatko odotukseni väärät. 

Yrjölän mukaan uutiskoosteen lyhyet lainaukset eivät paljonkaan taustoita uutisia. Pitkät jutut taas ovat hänen makuunsa liian satunnaisia ja ei-päivänkohtaisia, eivätkä ne aina ole tuoneet paljon uutta. Yrjölä odotti omia taustoittavia näkökulmia keskeisiin uutisiin.  

Sisältö on toki hänen mielestään ollut hyvin ammattimaisesti tehtyä kautta linjan. 

Yrjölä: Heillä olisi mahdollisuus keskittyä siihen, mihin te vaikka Iltalehdessä tulette päivittäisen uutisoinnin paineessa vasta myöhemmin.  

Jari Hanska myötäilee.  

Tyypillisesti Hanska on aloittanut päivänsä Ylen Ykkösaamun parissa. Nyt hän on kuluttanut pääosin kuunnellen lähes kaiken, mitä Uusi Juttu on parin ensimmäisen viikkonsa aikana julkaissut. Kokonaisuus jää hänestä puolitiehen.  

Hanska: Olin odottanut siltä aamupalikalta, että siellä olisi vaikka kaksi toimittajaa studiossa, jotka keskustelisivat, miltä päivän kattaus näyttää. Tulisi jokin hoksaus niihin uutisiin. Nythän se ei eroa siitä, että syöttäisin Ylen radiouutiset chat-gpt:lle ja pyytäisin tiivistämään tiettyyn merkkimäärään. 

Muu sisältö muistuttaa hänestä audiomuotoista Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä ja Ykkösaamu-tyyppisiä keskusteluja hieman tarkemmin editoituina. Äänen hyödyntämisen innovaatiot kuitenkin odottavat vielä itseään.  

Hanska: Siellä oli muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen haastattelu. Se oli hyvin tyypillinen pidempi haastattelu. En ole nähnyt näissä tyylilajeissa sellaista, mikä eroaa journalismin pitkästä linjasta. Että jos journalismi on rikki, niin onko tämä se korjaus? Ja mitä tässä korjataan? 

Yrjölä: Okei, klikkiotsikoita ei ole.  

Toimittajakunnassa ei tosiaan ole jäänyt huomaamatta markkinointikampanja, jossa Uusi Juttu teki voimallisesti eroa muuhun mediaan, ei lounastajiltakaan. 

Hanska: Niin, jos odotukset olisivat olleet toisenlaiset… Tässä on hoidettu expectations management ihan reisilleen.  

Olisiko niin, että Yrjölä ja Hanska eivät ole Uuden Jutun kohderyhmää, että tässä ei haeta Ylen Ykkösaamun kuulijoita? Uusi Juttu ei ole liikoja julkisesti rajannut kohderyhmäänsä, tanskalainen sisarjulkaisu Zetland kuitenkin tahtoo olla nuorten ensimmäinen mediavalinta, pikemmin kuin viisikymppisten toinen tai kolmas.  

Yrjölä: Joo, me emme todennäköisesti ole kohderyhmää. He ehkä ajattelevat, että heidän kohderyhmäänsä ovat ne henkilöt, jotka eivät saa uutisia mistään. Demokratian kannalta on merkittävää, jos he pystyvät rekrytoimaan järkevän uutisjournalismin piiriin ihmisiä, jotka eivät siinä muuten ole. 

Hanska: Me olemme ehkä liian heavy-usereita Elinan kanssa. Mutta käsitykseni on, että jäsenissä on aika valveutunutta ja paljon mediaa kuluttavaa porukkaa, myös varsin mediakriittistä.

Nostan esiin, että somessa on kehuttu Uutta Juttua myös siitä, että se ei ole julkaissut ainuttakaan uutista Kalle Palanderin päästämistä kommenteista. Tavallisten ihmisten kriteerit arvioida journalismia voivat poiketa paljonkin siitä, mitä journalistit ajattelevat.  

Yrjölä: Olen myös kuullut, että moni on tosi innoissaan. Sattumoisin olin eräässä kahvilassa, kun Uuden Jutun päätoimittaja Olli Seuri tuli sinne, ja toinen asiakas puhkesi spontaanisti kiitoksiin. 

Yrjölä: Pointti median rikki olemisesta on kiinnostava, ja olen siitä samaa mieltä. Nykyinen ympäristö, jossa journalismi toimii, ajaa aika huonoihin ratkaisuihin joka päivä. Esimerkiksi sellaiseen, että joka päivä on jokin juttu keskiluokkatuskasta, miten taas espoolaista on sorrettu. 

Hanska: Mutta se on Suomen sorretuin väestönosa! 

Yrjölä: Samaan aikaan joka päivä suomalaisessa mediassa, niin iltapäivälehdissä, Hesarissa kuin maakuntalehdissä, tehdään tosi paljon ihan hyvää journalismia ja jonkin verran tosi hyvää. 

Hanska: Ja tehdään huomattavan paljon perustäyhkää, jonka päälle voidaan rakentaa. Siihenhän menee varsin paljon resurssia. Aika paljon sitä pitää pyörittää, jotta pystyy syventymään. 

Hanska: Sanottakoon myös, että toisin kuin joskus, kun on lukenut nettiä läpi, niin yhdestäkään Uuden Jutun jutusta ei ole tullut sellainen olo, että mihin helvettiin aikani juuri käytin. Siitä puuttuu aikasyöppö turhake. Täytyyhän sille tietty arvo antaa. 

Tässä kohtaa lounasta sushipalojen päälle santsataan kantonilaista. Liennyttävä henki jatkuu.  

Hanska: Se on erittäin tervetullutta, että meillä on kentällä uusi media, joka on rakentanut rahoituksensa niin, että se on mainonnasta riippumatonta, mikä poikkeaa melkein kaikista muista. Ja vielä tällainen toimija, joka tekee koko ajan, ja siellä on tosi hyvät tekijät.  

Yrjölä on ehdottomasti samaa mieltä. Hän toivoo Uudelle Jutulle menestystä. 

Aloittaessaan Uudella Jutulla on noin 20-henkinen toimitus, jonka journalistienkin lukumäärä on suurempi kuin pienimmällä maakuntalehdellä. Muutosneuvottelu-uutisten keskellä se lämmittää.  

Tilaajien sijaan Uudella Jutulla on jäseniä, ja toimittajat keskustelevat juttujen perässä lukijoiden kanssa. Tämä nyt ainakin on uudenlaista, eikö? 

Hanska: Ajattelevatko ihmiset jotain mediaa lukiessaan, että he ovat yhteisön jäseniä? Kyllähän palautetta tulee. Ehdotuksia ja ajatuksia jutuista tulee sähköpostilla ja joskus ihmiset soittavat perään. Dialogia käydään ilman, että se on moderoidulla keskustelupalstalla. 

Yrjölä: Eikö silloin, kun Jari olit Voimassa, tuntunut, että ihmiset haluavat kuulua siihen yhteisöön?  

Hanska: Se voi muuten olla, siinä oli varmaan juuri aktivistiskeneä ja lukijakunta oli tietyissä asioissa riittävän homogeeninen. 

Yrjölä: Mietin liiketoimintajohtaja-aikoinani paljonkin sitä, missä määrin ihmiset tilaavat ajatusta siitä, että minä olen ihminen, joka lukee Talouselämää. Aikoinaan luin Voimaa osittain sen takia, että halusin olla ihminen, joka lukee Voimaa. Osittain koska Voima palveli sitä, että halusin ymmärtää yhteiskuntaa laajemmin. 

Yrjölän mukaan jäsenten keskustelu on saatu toimimaan Zetlandissa Tanskassa. Uuden Jutun jäsenistä vastaava johtaja Jussi Sippola kirjoitti ensimmäisten päivien jälkeen merkinnän, jossa hän kannusti jäseniä punnittuihin ja harkittuihin puheenvuoroihin nopeiden kommenttien sijaan. Se herätti osassa tunteita, myös Yrjölässä. 

Yrjölä: Yhteisö ei voi syntyä Uuden Jutun toimituksen ehdoilla. Yhteisö voi syntyä vain omilla ehdoillaan. 

Uuden Jutun jäsenmäärä oli tammikuun lopussa jo yli 14 000. Aloituskynnyksenä pidettiin 5 000 jäsentä. Helsingin Sanomissa kerrotun mukaan noin 18 000 jäsentä riittäisi kannattavuuteen ja Uuden Jutun johto uskoo jäsenmäärän nousevan välille 20 000–30 000.  

Hanska: Sehän on kasvanut varsin hyvin. En pidä lainkaan mahdottomana, että se 20 000 tulee tämän vuoden aikana täyteen. Jos se siinä alkaa olla taloudellisesti kannattavaa, niin se on kyllä hieno juttu. 

Yrjölä: Se on kova suoritus. Selvästikin, jos se ei ole mua palvellut niin kuin olisin toivonut, niin tuhannet muut ovat saaneet palvelua. 

Uutta juttua on myyty toistaiseksi vuoden mittaisissa maksuerissä.  

Yrjölä: Tilausmalli heillä on sellainen, että ihmiset ovat siellä aika kiinteästi. Kun olen perustajajäsen, minulla on elinikäinen alennus. Luulen, että kun sovellus on ladattu, on kohtuullisen korkea kynnys lähteä. 

Keskusteluun nousee, minkä median kanssa Uusi Juttu kilpailee.  

Yrjölä: Jos joku on sitä mieltä, että tämä on kuolemaksi Iltalehdelle tai Hesarille, niin se on delusionaalinen ajatus.  

Hanska: Kiinnostavaa on, miten Long Playn käy. Väittäisin, että siinä yleisöt menevät päällekkäin. Ehkä ne fuusioituvat.  

Yrjölä: Se olisi ihan hyvä vaihtoehto itse asiassa. Tanskalaisilla tuntuu olevan rahaa, ja Long Playkin saisi vähän kehitysharteita enemmän. Voi olla, että näiden medioiden omistajilla on muita ajatuksia. 

Jälkiruuaksi on “pingviinijäätelöä”.  

Lusikoidessa Yrjölä puhuu, miten hienoa on, että on joukko ihmisiä, jotka Uuden Jutun kautta fanittavat journalismia ja näkevät sen arvon yhteiskunnassa. Sama koskee journalisteja.  

Yrjölä: Kun olen itse tehnyt bisnestä, minua on ärsyttänyt toimittajissa, että he vain kökkivät samassa duunipaikassa, vaikka olisivat tyytymättömiä. Se kertoo hyvää toimittajakunnasta, että on halua ja kykyä lähteä. Otetaan riskiä eikä vain toivota, että joku muu tekisi niin.